Aviator Turku Air Show -erikoisnumero

MAGAZINE FOR AVIATORS BY AVIATORS

2/2015

www.aviatorlehti.com-erikoisnumero

Turku Air Show

www.aviatorlehti.comVuonna 2015 Aviator keskittyy tuottamaan valikoituja teemanumeroita.

Aviator-lehti on ilmailun yleisjulkaisu, joka käsittelee sekä siviili- että sotilas-ilmailua Suomessa ja maailmalla. Eri maiden ilmavoimien, viranomaisten ja lentoyhtiöiden uutisten ja suunnitel-mien valottaminen sekä kaluston monipuolinen esittely ovat tärkeä osa lehden sisältöä.

Samassa asemassa on koko harraste-ilmailun kirjo, johon kuuluvat moottori- ja purjelento, ultrakevyet, laskuvarjo-urheilu, varjo- ja riippuliitimet, lennokit, pienoismallit sekä monet muut lajit lentokonekuvauksesta ilmailuhistoriaan.

KustantajaAviator Media Oy

ToimitusAviator-lehtiHeparintie 1802540 Kylmälä

Päätoimittaja / Editor-in-ChiefKusti [email protected]+358 50 9183350

Toimitusjohtaja / Managing DirectorVarapäätoimittaja / Deputy EditorPerttu [email protected]+358 40 5431539

Art DirectorHarri [email protected]+358 50 5859351

AvustajatMikko MaliniemiHanna Räihä

IlmoitusmyyntiPerttu [email protected]

Kokonaisuus kaikille, jokaiselle jotain

Mistä tietää lentonäytöksen olleen hyvän? Luonnollisesti siellä on viihdytty, keli mahdollistanut lentämisen, esitykset olleet hyviä ja kaikki sujunut muutenkin mallikkaasti.

Millainen on erinomainen lentonäytös? Kuten hyvä, mutta sitä muistelee siihen seuraavaan asti samalla tietäen, ettei nähty tule toistumaan vaan seuraava erinomainen näytös pitää sisällään uutta ja ennennäkemätöntä.

Juuri tällä kaavalla Suomen päälentonäytökset on tehty jos use-amman vuoden peräkkäin. Enkä epäile sekuntiakaan, että Turus-sa nähtäisiin mitään muuta, kuin erinomainen näytös. Sen ennus-taminen on helppoa. Riittää kun katsoo ohjelman ja sen esittäjät.Jos joku asia suomalaisessa ilmailussa osataan, niin lentonäytök-set. Esiintyjien lisäksi tapahtuma vaatii luonnollisesti esiintyjät ja yleisön, ja organisaation joka saattaa nämä yhteen.

Aviator Media Oy:n pomo on Perttu Karivalo, joka toimii myös ties monettako kertaa Suomen päälentonäytöksen johtajana. Lähel-tä seuraavina voimme vakuuttaa miehen tekevän työtä täydellä sydämellään ja tunteja laskematta. Tämän tuloksena syntyy len-tonäytöksiä, jotka pärjäävät missä tahansa kansainvälisessä ver-tailussa millä tahansa mittarilla mitattuna.

Mitään suurta ei tehdä yksin, eikä lentonäytös ole tässä poikkeus. Turun Lentokerhon, vastuullisen järjestäjän, sadat vapaaehtoiset ovat rakentaneet talkoilla koko kevään päälentonäytöstä. Kerho-laiset ovat tehneet ympäripyöreitä päiviä suurella sydämellä. Il-man tätä korvaamatonta työtä ei lentonäytöstä synny.

Ilmailukerhojen toiminta jää usein äänekkäämpien organisaati-oiden ja äänekkäämpien persoonien varjoon. Täysin syyttä, sillä suurin ja arvokkain työ ilmailun parissa tehdään nimenomaan kerhoissa, ei kattojärjestöissä, niiden hallituksissa, toimikunnissa tai delegaatioissa. Arvokasta työtä toki kaikki lajin eteen tehtävä, mutta suurin ansio kuitenkin niille, jotka sen ansaitsevat. Muiste-taan tämä, kun joku ohjaa meidät parkkipaikalle, tarkistaa liput tai huolehtii kestityksestä monien yleisölle näkymättömien, mutta silti välttämättömien töiden lisäksi.

Aviatorin Turun näytöksen erikoisnumeroon olemme koonneet taustoja mielenkiintoisimmista esiintyjistä, kalustosta ja ohjelma-numeroista. Näiden lisäksi näytöksessä esiintyy sekä ilmassa että maassa koko joukko muita taatusti tutustuminen ja näkemisen arvoisia esiintyjiä.

Nautitaan (epäilemättä loistavasta) lentonäytöksestä!Kusti Kairikko

Kannen kuva:Mikko Maliniemi

Boeing C-17 pystyy kuljettamaan valtavassa rah-tiruumassaan muun muassa panssarivaunuja. Rahtiruuman sisäpituus on lähes 30 metriä ja C-17 voi kuljettaa lähes 80 000 kiloa rahtia. Kone on suunniteltu operoimaan erityisesti lyhyiltä huono-kuntoisilta kentiltä kuten hiekkakentiltä, siksi tyyp-piä käytetäänkin jatkuvasti Lähi-Idässä tukemaan USA:n maavoimia.

C-17 on moderni kuljetuskone, joka pystyy lentä-mään ja pudottamaan rahtia ja laskuvarjojääkäreitä automaattisesti. Koneissa on lisäksi muun muassa järjestelmä, jonka avulla ne lentävät automaattises-ti muodostelmassa pudotushetkellä. Ilmatankkauk-sen avulla koneen toimintamatka on lähes rajaton. C-17 pitääkin hallussaan 22 eri maailmanennätystä.

Suomeen tuleva C-17 tulee Wright-Pattersonin lentotukikohdasta Ohiosta, Yhdysvalloista. Kone kuuluu USA:n Ilmavoimien reservin 445AW/89AS –laivueelle, eli konetta lentää ja operoi USA:n Ilma-

voimien Reservin miehistö. Tämä on ensimmäinen kerta kun Yhdysvaltain Ilmavoimien Reservin C-17 yksikkö osallistuu lentonäytökseen Suomessa, ja ko-neen miehistön mukaan tiettävästi myös Euroopassa.

C-17 kuljetuskoneita käyttävät USA:n lisäksi Kanada, Australia, Britannia, Intia, Qatar, Kuwait, Yhdistyneet Arabiemiraatit sekä monikansallinen Heavy Airlift Wing, jossa Suomikin on mukana. Kaikkiaan C-17 koneita rakennettiin 279 kappaletta, joista viimeinen valmistuu tänä vuonna.

Suomi on yksi kahdestatoista maasta, jotka ovat hankkineet yhteiseen käyttöön kolme C-17 ilmakulje-tuskonetta.

Strateginen ilmakuljetuskyky on kymmenen Nato-maan ja kahden rauhankumppanimaan, Ruotsin ja Suomen, yhteisohjelma. Se tuottaa jäsenmailleen sotilaallista strategista ilmakuljetuskykyä kriisinhal-linnan ja kansallisen puolustuksen tarpeisiin. Ohjel-

Boeing C-17A Globemaster III Boeing C-17A Globemaster III Jättiläinen rapakon takaa

masta käytetään lyhennettä SAC, Strategic Airlift Capability.

SAC-ohjelman tuottama suorituskyky perustuu jäsenmaiden hankkimiin kolmeen Boeing C-17A Globemaster III -ilmakuljetuskoneeseen ja nii-den tuki - ja huoltojärjestelmiin. SACin käytännön lentotoiminnasta vastaa Pápan lentotukikohtaan Unkariin sijoitettu Monikansallinen raskas lennosto, eli Heavy Airlift Wing (HAW). Lennoston henkilöstö koostuu noin 135 jäsenvaltion edustajista. Suomen osaston vahvuus lennostossa on neljä henkilöä.

SAC-jäsenmaat ovat Bulgaria, Viro, Suomi, Unkari, Liettua, Hollanti, Norja, Puola, Romania, Slovenia, Ruotsi ja USA. Eniten lentotunteja on USA:lla, 1000 tuntia, Ruotsilla 550, Norjalla 450 ja Hollannilla 400 tuntia vuodessa. Suomen lentotuntiosuus on 100 lentotuntia vuodessa. Suorituskyky mahdollis-taa yhteensä noin 3 165 lentotuntia vuodessa.

Boeing C-17A Globemaster IIIMiehistö 3Kärkiväli 51,75 mPituus 53 mKorkeus 16,8 mSiipipinta-ala 353 neliömetriäSuurin lentoonlähtöpaino 265 500 kgRahtikapasiteetti 77 500 kgHuippunopeus 830 km/hMatkalentonopeus 722 km/hLakikorkeus 13 700 mLentomatka 4 400 km

Taitolentoryhmä Arctic Eagles tuo 30 vuoden tauon jälkeen siviiliosastotaitolennon suoma-laisten ilmailutapahtumien ja lentonäytösten ohjelmiin.

Osasto aloitti harjoittelun vuonna 2013 ja ensi-esiintyminen kahdella koneella tapahtui LIAS 2013 päälentonäytöksessä Lappeenrannassa. Ryhmä esiintyi ”Saario Special” -työnimellä myös purjetai-tolennon MM-kisojen päätöslentonäytöksessä hei-näkuussa 2013. Vuoden 2014 päälentonäytökses-sä Arctic Eagles lensi vielä kahdella koneella, mutta nyt ryhmä on kolmen koneen kokoonpanossa.

Arctic Eagles jatkaa taitolentolegenda Seppo Saarion johtaman Red Birds -taitolentoryhmän perinnettä; osastotaitolentoa kolmella kaksitaso-koneella. Kaikki Arctic Eagles -osaston koneet ovat Seppo Saarion rakentamia.

Arctic Eagles -osaston ohjelma koostuu kaikkiaan 17 eri liikkeestä, joista 11 lennetään osastossa. Ryhmän tavaramerkki on aura, jossa koneet 2. ja 3. ovat ryh-mittyneet koneen 1. siivelle molemmin puolin. Muoto pyritään säilyttämään mahdollisimman tiiviinä. Jono ja rivi ovat muut lennettävät muodot. Osaston liikkeet on suunniteltu siten, että ne olisivat koko ajan yleisön nähtävillä.

Arctic Eagles 2015

1. Raimo Nikkanen Pitts S1 Special OH-XPA

2. Tapio Pitkänen Ultimate 10-300 OH-XSF

3. Miikka Rautakoura Christen Eagle II OH-XEA

Arctic Eagles tekee taitolennon historiaaSuomalaista siviiliosastotaitolentoa pitkän tauon jälkeen

Latvialainen Baltic Bees on tunnettu dynaa-misesta ja taiteellisesta esityksestään, joka on näyttävä ja vauhdikas yhdistelmä loista-vaa viihdettä ja taitoa. Kuusi L-39 Albatros konetta maalattuna sinikeltaiseen mehiläis-maalaukseen tiukassa muodostelmassa on näky, jota ei unohda.

Baltic Bees perustettiin 2008 jolloin osastossa oli kaksi L-39 Albatros konetta. Kuudennen ko-neen osasto sai viime vuoden lopussa. Kaikilla Baltic Bees ohjaajilla on vankka lentokokemus sekä sotilas- että siviililentämisestä. Itse tiimi on sen sijaan puhtaasti siviilitaitolentoryhmä.

Osaston johtaja on Artyom Soloduha joka opis-keli Ukrainan Ilmailuakatemiassa, jossa sai myös

Baltic Beeslentokoulutuksen L-39 Albatros -koneeseen. Osas-ton muilla jäsenillä on lentokokemusta muun muas-sa MiG-15, MiG-17 ja MiG-21 -hävittäjistä.

Baltic Bees käyttää Tsekeissä suunniteltua ja raken-nettua Aero L-39 Albatros –konetta, joka oli enti-sen itäblokin pääsuihkuharjoituskone. Kone vastaa Ilmavoimien ja Midnight Hawks osaston käyttämää Hawk suihkuharjoituskonetta. Albatroseja raken-nettiin vuosina 1971 - 1999 lähes 3 000 kappalet-ta. Niitä on edelleen tuhansia yksilöitä aktiivisessa palveluskäytössä eri maiden ilmavoimissa ympäri maailmaa.

Lisätietoja ryhmän kotisivuilta: www.balticbees.com

Muodostelmalennon huippuosaamista Latvista

Kuva

: Joh

n Di

bbs

AERO L-39 ALBATROSMoottori 1x Walter AI-25 T2-kaasuturbiiniPituus 12.32mKorkeus 4.75mKärkiväli 9.46mTyhjäpaino 3265 kgMaksimi lentoonlähtöpaino 5270 kgMaksiminopeus 900 km/hSakkausnopeus 168km/hKohoamisnopeus 22 m/sLakikorkeus 11kmToimintamatka 840km

Verkkokaupassa yli 2.000 tuotetta. www.aviationshop.fi

Kajanuksenkatu 12, 00250 Helsinki. Tilauspuh. (09)449 801, e-mail: [email protected]

Varastomyymälä avoinna: KE 17-19, LA 10-14

ILMAILIJANTAVARATALO

Suomen ilmavoimien hävittäjätHistoria, maalaukset ja merkinnät 1939–1945 osa 1Kirja ilmestyy nyt suomeksi. Kirjassa käydään läpi il-mavoimien sodan ajan hävittäjäkaluston sekä niidenmaalaukset ja merkinnät. Kirjassa on 90 ennennäke-mättömän yksityiskohtaista ja tarkkaa väriprofiilipiir-rosta. Kirjan tekstiä ja taulukoita täydentävät 350valokuvaa. Ensimmäisessä osassa käsitellään seura-avat konetyypit: Bristol Bulldog – Fokker D.XXI –Gloster Gladiator – Fiat G 50 – Morane-Saulnier MS406 myös Mörkö-Morane – Brewster 239. 208 sivua.Kovakantinen. Til.nro: 57-581 Hinta 42,-

LENTÄJÄ LAUKKANENKotkalainen Jyrki Laukkanen kertoo muistelmissaanilmailupainotteisen elämänsä vaiheista. Teosta täy-dentävät ahkerana valokuvaajanakin tunnetun Laukka-sen arkistoistaan valitsemat viisisataa valokuvaa.Laukkanen on paitsi innokas ilmailija myös monipuo-linen kirjoittaja, jonka asiantuntevat lehtiartikkelit jakirjat ovat löytäneet lukijansa jo kuudella vuosikym-menellä. Koko A4, kovakantinen, 240 sivua, yli 500valokuvaa.Tilausnumero: 57-555 Hinta 45,-

Aeron DC-3 t-paitaSilkkipainetussa kuvassa Aeron DC-3.

Fruit-of-the-Loom paita. Puuvillaa.Koot: S, M, L, XL, XXL ja XXXL

Lasten koot: 116, 128 ja 140 cm. Tilausnro: 65-003 Hinta 19,-

MERSU -AVAINPERÄKoko 13 x 4 cm.Til.nro: 14-452 Hinta 7,50

REMOVE BEFORE FLIGHT -AVAINPERÄPituus n. 14 cm. Tilnro: 14-037 Hinta 7,50

PILOT -AVAINPERÄKoko 13 x 4 cm.Til.nro: 14-020 Hinta 6,50

Aviation Shopmyyntiauto paikallalentonäytöksessä

BEER BREWED

TO PILOTS

AFTER FLIGHTS

DRINKS BREWED

TO AIRCRAFT

STANDARDS

WWW.FLYINGBREWERYFINLAND.FI

BAE Systems Hawk on englantilainen yksimoot-torinen ja kaksipaikkainen suihkuharjoituskone. Konetta käytetään ohjaajien jatko- ja taktisessa lentokoulutuksessa.

Ilmavoimissa tyyppitunnusta HW kantava Hawk on hävittäjäohjaajaksi opiskelevan lentokadetin en-simmäinen kosketus suihkukonelentämiseen män-tämoottorisella Vinkalla tapahtuneen lentämisen perusteiden opiskelun jälkeen.

Maanpuolustuskorkeakoulun ohjaajaopintosuun-nan toisena vuonna alkavassa HW 1 -ohjelmassa Hawkilla lennetään tyyppi- suunnistus-, mittari, taito-, osasto- ja yölentokoulutusta. HW 2 -koulu-tusohjelmaan kuuluvassa taktisessa lentokoulutuk-sessa ohjaajat perehdytetään muun muassa ilma-taistelun ja ilmasta maahan -toiminnan perusteisiin ennen siirtymistä vaativampaan

Hornet-monitoimihävittäjäkalustoon. Hawkeilla lentää myös lennonopettajista koottu Ilmavoimien taitolento-osasto Midnight Hawks.

Osastolla on käytössään neljä näytössavuilla va-rustettua konetta. Hawkit voidaan varustaailma-näytteenottosäiliöillä, joita käytettiin muun muassa kevään 2010 tuhkakriisin yhteydessä.

Konetyypin historiaa:

Vuonna 1974 ensilentonsa tehnyt Hawk oli sittem-min BAE Systemsiksi muuttuneeseen British Ae-rospace -konserniin sulautuneen Hawker Siddeley -tehtaan vastaus Englannin kuninkaallisten ilma-voimien suunnitteluvaatimukseen aseistettavissa

olevasta suihkuharjoituskoneesta.

Suomen Ilmavoimat teki Hawkin ensimmäisenä ul-komaisena asiakkaana vuonna 1977 tilauksen 50 Mk.51 -tyypin koneesta. Vuodesta 1980 käyttöön tullut Hawk korvasi Ilmavoimissa Fouga Magister -suihkuharjoituskoneen sekä MiG-15 UTI -jatkokou-lutuskoneen. Neljä tilatuista koneista rakennettiin Bri-tanniassa, ja loput koottiin Valmetilla Suomessa.

Vuonna 1993 Ilmavoimat teki lisätilauksen seitse-mästä Hawkista, jotka saivat Mk.51 A -tyyppimerkin-nän.51- ja 51A -mallit eroavat toisistaan jonkin verran avioniikkansa ja rakenteidensa osalta.

1990-luvun lopulla kovassa käytössä olleisiin konei-siin toteutettiin kotimaassa laaja rakennevahvistus-ohjelma. Vuonna 2007 Hawkeja hankittiin jälleen lisää, kun Sveitsin ilmavoimilta ostettiin Suomeen 18 kappaletta vähän lennettyjä Mk.66 -mallin koneita. Mk.66 -koneet otettiin koulutuskäyttöön muutos- ja modernisointitöiden jälkeen vuosina 2011-13.

Hawkien on suunniteltu palvelevan Ilmavoimia 2030-luvulle asti. Vuoden 2016 jälkeen koneita jää käyttöön 24 kappaletta, joihin kaikkiin on suoritettu ohjaamon modernisointityö. Patrian toteuttama mo-dernisointi ajanmukaistaa ja tehostaa Hawkien käyt-töä ohjaajakoulutuksessa. Modernisointi toteutettiin kaikkiin Mk.66 -koneisiin, seitsemän Mk.51 A -konee-seen ja yhteen Mk.51 -koneeseen. Mk.51-koneet joita ei modernisoida, poistetaan käytöstä vuoden 2016 loppuun mennessä. Hawk on ollut Suomen lisäksi käytössä 17 eri maassa. Konetyyppiä on valmistettu ja tilattu yli 900 kappaletta.

BAE Hawk Mk.51 ja 51A

Kuva: Ilmavoimat

Kuva: Ilmavoimat

Tekniset tiedot (Mk.51 ja 51 A)

Siipien kärkiväli: 9,39 m

Pituus: 11,9 m

Korkeus: 3,99 m

Tyhjäpaino: 3810 kg

Suurin lentopaino: 7350 kg

Rakenne: Kokometallirakenne

Voimalaite: 1 Rolls-Royce Turboméca Adour Mk 851

-ohivirtausmoottori (työntövoima 2360

kp/23,1 kN)

Maksiminopeus: Matalalla 1038 km/h, korkealla 0,88 Mach

Lakikorkeus: 14 500 m

Aseistus: 30 mm Aden-tykki rungon alle asennettavassa

säiliössä, siipiripustimissa enintään 2

infrapunaohjusta

Varustus: Siipiripustimiin asennettavissa ilmanäytteen

keruusäiliöt tai savupodit. Modifi oiduissa

koneissa HUD-heijastinnäyttö ja LCD-näytöt

liikkuvalla lentosuunnistuskartalla. Digitaalinen

tehtävänvalmistelu- ja purkujärjestelmä

Määrä : 8 kpl + (16 kpl Mk.66 koneita)

BAE Systems Hawk Mk 66 on alun perin Sveitsin ilmavoimille suunniteltu versio englantilaisesta yksimoottorisesta ja kaksipaikkaisesta suihkuhar-joituskoneesta.

Ilmavoimilla on 16 Sveitsin ilmavoimilta vuonna 2007 käytettynä ostettua Mk 66 -konetta, jotka otettiin lentokoulutuskäyttöön vuosina 2011 - 2013.

Mk 66 -koneilla annetaan jatko- ja taktista lento-koulutusta Ilmasotakoulussa. Niitä käytetään kou-lutuksessa Suomeen vuodesta 1980 alkaen han-kittujen Hawk Mk 51- ja vuodesta 1993 hankittujen Mk 51A -koneiden rinnalla.

Ennen käyttöönottoa koneille on suoritettu Patria Aviationin toteuttama ohjaamon nykyaikaistaminen uusilla lasiohjaamonäytöillä ja HUD-heijastinnäy-töllä sekä tehtävänpurkuohjelmistolla. Päivitys on tehty myös osaan vanhemmasta Hawk-kalustosta. Lisäksi koneiden tekniikkaa on yhdenmukaistettu tietyiltä osin vanhempien Hawkien kanssa niin, että koneet ovat ohjaajan kannalta mahdollisimman samankaltaisia.

Mk 66:t säilyttävät Ilmavoimien palveluksessa alkuperämaansa punavalkoisen maalauskaavion, ja niiden tyyppitunnus on muiden Hawk-mallien kanssa yhtenevästi HW. Vähän lennettyjen ja hyvä-kuntoisten sveitsiläiskoneiden hankinnan ansiosta Ilmavoimien Hawklentokaluston elinkaari on tur-vattu 2030-luvulle asti. Vuoden 2015 jälkeen Ilma-voimilla on käytössään modernisoituina 16 Mk 66-, seitsemän Mk 51 A- ja yksi Mk 51-mallin konetta.


Sveitsin ilmavoimat hankki Hawkit suihkuharjoitus-koneekseen vuosina 1989--1991. Tuolloin nimellä British Aerospace toimineelle valmistajalleen tun-nusomaiseen tapaan koneet saivat asiakasmaa-kohtaisen tyyppimerkinnän Mk 66. Suurin osa koneista koottiin Sveitsissä.

Sveitsi päätti luopua Hawkien käytöstä lentokoulu-tusjärjestelmänsä uudistuksen yhteydessä vuonna 2002, jolloin koneet varastoitiin. Mk 66 -koneet hankittiin Suomen Ilmavoimille vuonna 2007. Hawkit toimitettiin Suomeen maantiekuljetuksilla elokuuhun 2008 mennessä. Suomessa koneet palautettiin len-tokuntoon, minkä yhteydessä niiden tekniikka tutkit-tiin, koneiden ohjaamot modernisoitiin ja niihin tehtiin muita muutostöitä. Mk 66 -koneet eroavat Mk 51- ja 51 A -kalustosta muun muassa moottoriensa sekä asejärjestelmänsä osalta. Huoltotoiminnassa erot on huomioitava, mutta lentämisen kannalta ne ovat erit-täin pieniä. Mk 51 -kaluston tapaan myös Mk 66:een voidaan asentaa ilmanäytteenottosäiliöt.

Tekniset tiedot


Pituus: 11,85 m

Korkeus: 4,00 m




Maksiminopeus: 1013 km/h


Voimalaite: 1 Rolls-Royce Adour Mk 861 -ohivirtausmoottori (työntövoi ma 2587 kp/25,35 kN)

Aseistus: 30 mm Aden-tykki rungon alle asennettavassa säiliössä, valmi us infrapunaohjusten asentami seen siipiripustimiin.

Varustus: Mm. ilmanäytteenkeruusäiliöt, lasiohjaamonäytöt liikkuvilla kartoilla sekä tehtävänvalmiste lu- ja purkuohjelmisto.

Kuva: Ilmavoimat

Hawk Mk.66

Valmet Vinka on kotimainen, nelipaikkainen män-tämoottorinen lentokone. Vinkat muodostavat Ilmavoimien alkeiskoulukonekaluston, ja niitä käytetään lentämisen perusteiden kouluttami-seen sotilasohjaajille. Ilmavoimissa tyyppitun-nusta VN kantavalla koneella annettava koulutus alkaa VN1-lentokoulutusohjelmalla, joka suori-tetaan varusmiespalveluksessa Ilmasotakoulun Lentoreserviupseerikurssilla Tikkakoskella. VN2-lentokoulutusohjelma suoritetaan Maanpuolus-tuskorkeakoulun ohjaajaopintosuunnan opintojen alkuvaiheessa. Vinkan jälkeen lentokadetit siirtyvät lentämään Hawk-suihkuharjoituskonekalustoon Lentosotakoulussa Kauhavalla. Vinka-lentotunnit tuottaa ja konekaluston huollosta vastaa Patria. Vinkalla ohjaajaoppilaat tekevät muun muassa ensimmäiset yksinlentonsa sekä tyyppi- ja suun-nistusharjoituslentonsa. Lisäksi Vinkoja käytetään muun muassa pimeälentotoiminnan, huonon näky-vyyden olosuhteissa suoritettavan mittarilennon ja taitolennon harjoittelemiseen.

Vinkoihin on koneen pitkän palvelushistorian aika-na tehty monenlaisia pieniä rakennevahvistustöitä ja muita modifi kaatioita. Vuonna 2002 koneet saivat modernin Garmin GNS430 -avioniikkajär-jestelmän.


Suomessa suunniteltu ja rakennettu Vinka kehi-tettiin 1970-luvulla vuodesta 1958 Ilmavoimien käytössä olleen ruotsalaisvalmisteisen Saab Sa-fi rin korvaajaksi. Ensilentonsa koneen prototyyp-pi Leko-70 teki vuonna 1975, ja käyttöön se tuli Kauhavan Ilmasotakoulussa vuonna 1980. Safi rien poistuttua vuonna 1982 palveluksesta Vinka on yksin kantanut päävastuuta Ilmavoimien alkeislen-tokoulutuksesta, ja sillä ovat ottaneet siitä lähtien lentämisen ensiaskeleita käytännössä kaikki Puo-lustusvoimien sekä Rajavartiolaitoksen lentokone- ja helikopteriohjaajat. Vuonna 2005 kaikki Vinkat siirrettiin

Kauhavalta Tikkakoskelle yhdessä lentoreserviup-seerikurssin koulutustoimintojen kanssa. Vinkoja on ollut Ilmavoimien käytössä 30 kappaletta, ja 28 niistä on tällä hetkellä palveluskäytössä. Vinkalle suunniteltiin alkujaan muun muassa maalinhinaus-, sairaankuljetus-, kelluke-, ja suksivarustusta, mutta laajempaan käyttöön mikään näistä ei tullut. Suksi-varustus kuitenkin on ollut asennettuna yhdessä ko-neyksilössä viimeksi 2000-luvun puolivälissä, jolloin sitä käytettiin Ilmavoimien koelentokurssin opetustoi-minnassa.

Tekniset tiedot


Pituus: 7,50 m

Korkeus: 2,80 m

Tyhjäpaino: 792 kg



Voimalaitteet: Nelisylinterinen Lycoming AE IO-360-A1B6 -mäntämoottori. (200 hv / 149 kW)

Matkanopeus: 75 % teholla 1500 metrissä 200 km/h

Lakikorkeus: 3000 m

Varustus: Perusmittarilentovarustus sekä

Garmin GNS 430 GPS/ COMM/VOR/ILS- yhdistelmälaite suunnistusta ja radioliikennettä varten.

Määrä Ilmavoimissa: 28 kpl

Kuva: Ilmavoimat

Valmet L-70 Vinka

CASA C-295M on espanjalaisvalmisteinen, kak-simoottorinen kuljetuskone. Ilmavoimissa tyyp-pitunnuksella CC varustetut koneet on sijoitettu Satakunnan lennostossa toimivaan Tukilentolaivu-eeseen. Koneita käytetään muun muassa puolus-tusvoimien materiaali- ja henkilökuljetuksiin koti- ja ulkomailla.

CASA on Ilmavoimien ensimmäinen varsinainen taktinen kuljetuskone, ja se soveltuu ominaisuuk-siltaan toimintaan kriisialueiden vaativissa olo-suhteissa. CASA voi kuljettaa 2000 kilogramman hyötykuorman jopa 4000 kilometrin päähän. Omasuojajärjestelmiensä ansiosta kone voi suo-jautua muun muassa maasta ammuttavien olka-pääohjusten muodostamalta uhalta. Kone kykenee toimimaan hyvin lyhyiltä ja kapeilta kiitoteiltä, se tarvitsee lentoonlähtöön vähimmillään vain 670 metrin ja laskeutumiseen ainoastaan 320 metrin matkan. Lisäksi koneen lähes 13 metriä pitkän ja 190 cm korkean rahtitilan voi kuormata sen tilavan perärampin kautta suurikokoisillakin tavaroilla, ja sisätilat voi joustavasti muunnella henkilökuljetus- tai rahtikäyttöön tai niiden yhdistelmäksi.

Enimmillään CASA voi kuljettaa polttoaine mu-kaan luettuna 8000 kilogramman hyötykuorman, joka voi koostua rahdista tai 60 matkustajasta. Tyypillisesti C-295M lentää Ilmavoimissa kahden ohjaajan sekä kahden matkamekaanikon miehis-töllä. CASA:n hyviin ominaisuuksiin kuuluu myös nykyaikainen, suuriin monitoiminäyttöihin perus-tuva Thales TopDeck -avioniikka, jonka ansiosta ohjaajien työskentelyolosuhteet ovat hyvin saman-laiset kuin moderneissa liikennelentokoneissa.


CASA C-295M on vuonna 1998 ensilentonsa tehnyt, suurikokoisempi versio 1980-luvulla suun-nitellusta 45-paikkaisesta espanjalais-indonesialai-sesta CASA/IPTN CN235 -matkustaja- ja sotilas-kuljetuskoneesta. Nykyään C-295M:n valmistaja,

vuonna 1923 perustettu espanjalainen CASA on osa EADS-puolustusteollisuuskonsernin Airbus Military -liiketoimintaryhmää. Ilmavoimat hankki C-295M -koneita korvaamaan käytöstä poistuvaa Fokker F27 -kuljetuskonekalustoa. Kaksi ensimmäistä CASAa toimitettiin Suomeen kevättalvella 2007. Maailmalla C-295M:iä lentää yli 50 kappaletta. Kotimaan kul-jetuslentotoiminnan lisäksi Ilmavoimien C-295M -kalusto on osallistunut suomalaisten kriisinhallin-tajoukkojen toiminnan tukemiseen lennoilla muun muassa Tšadiin ja Afganistaniin. Lisäksi koneella tehdään mm. laskuvarjojääkärien hyppykoulutuslen-toja. C295M:ään on myös nopeasti asennettavissa MEDEVAC-sairaankuljetusvarustus, joka mahdollistaa 6–9 paaripotilaan sekä hoitohenkilöstön kuljettami-sen sairaalaan käyttäen lentoonlähtö- ja laskupaik-koina pienimpiäkin lentopaikkoja Tekniset tiedot


Pituus: 24,5 m

Korkeus: 8,7 m

Tyhjäpaino: 15 200 kg

Suurin lentopaino: 23 200 kg

Rakenne: metalli- ja komposiittirakenteita

Voimalaitteet: 2 x Pratt & Whitney Canada PW127G -potkuriturbiinimoot toria (teho á 1972 kW/2645 hv).

Normaali matkanopeus: 470km/h

Lakikorkeus: 9144 m

Varustus: Mm- omasuojajärjestelminä soihdutus- ja silputusjärjestel mät, ilmatankkauspuomi.


Kuva: Ville Tuokko

CASA C-295M

Pilatus PC-12 NG on sveitsiläisvalmisteinen, yhdel-lä potkuriturbiinimoottorilla varustettu 2 + 8-paik-kainen lentokone. Lennostoihin sijoitetuilla koneilla suoritetaan Ilmavoimissayhteyslentoja sekä kevyen rahdin kuljetuksia.Ilmavoimissa tyyppitunnuksella PI varustettu PC-12 NG on monipuolinen lentoko-ne. Sekykenee kuljettamaan matkustajia ja rahtia vaihtelevissa sää- ja valaistusolosuhteissa pienille-kin kiitoteille, ja se on nopea ja taloudellinen pitki-enkin etäisyyksien päähän suuntautuvilla lennoilla.

Enimmillään tuhannen kilon hyötykuorman kul-jettavan PC-1 2NG:n sisätilat ovat muunneltavissa rahti- tai matkustajakäyttöön tai niiden yhdis-telmäksi. Koneen lastaamista helpottaa suuri, ylöspäin aukeava ovi takarungossa. PC-12 NG on hyväksytty toimintaan tunnetuissa jäätävissä olosuhteissa. Matkustamon paineistus mahdollis-taa lentämisen korkealla, jossa huonot lentosäät päästään usein ylittämään ja polttoainetaloutta parantamaan. PC-12 NG:n toimintamatka on enim-millään kolmen matkustajan kuormalla jopa 2890 kilometriä. Pilatuksen hyviin ominaisuuksiin kuuluu myös pilotin työkuormaa vähentämään suunniteltu ohjaamo. Honeywell PrimusApex -avioniikka esit-tää lennon-, moottorinvalvonta- ja suunnistustiedot sekä monipuolisesti muuta informaatiota help-pokäyttöisillä lasiohjaamonäytöillä, ja järjestelmiä ohjataan ”hiiren klikkauksilla.” Kone on operoitavis-sa yhden tai kahden ohjaajan miehistöllä. Yhden ohjaajan toiminnassa toista ohjaamon istuimista voidaan käyttää matkustajapaikkana.


Vuonna 1991 ensilentonsa tehnyt PC-12 on muun muassa sotilaskoulukoneistaan tunnetun sveit-siläisen Pilatus Aircraftin tuote yleisilmailukone-luokkaan, jota perinteisesti ovat hallinneet kaksi-moottoriset potkuriturbiinikoneet. Koneessa on yhdistetty onnistuneesti taloudellisuutta tuova yksi-moottorisuus hyviin sisätiloihin ja hyötykuormaan.

NG-malli on PC-12:n vuonna 2007 esitelty, uudella

PrimusApex-avioniikalla varustettu versio.

Pilatus PC-12 NG valittiin Ilmavoimissa poistuvan, vuodesta 1983 palvelleen Piper Chieftain- ja vuodes-ta 1991 palvelleen Valmet Redigo -yhteyskonekalus-ton seuraajaksi vuonna 2009. Pilatukset toimitettiin Ilmavoimille vuonna 2010. PC-12 -koneita on val-mistettu yli 900 kappaletta, ja niitä lentää eri puolilla maailmaa muunmuassa matkustajan-, sairaankulje-tus- ja valvontakoneina.

Tekniset tiedot


Pituus: 14,40 m

Korkeus: 4,26 m



Suurin matkanopeus: 519 km/h

Lakikorkeus: 9144 m

Voimalaitteet: 1 Pratt & Whitney Canada PT6A-76P -potkuritur biinimoottori (895 kW / 1200 hv)

Rakenne: Pääasiassa metallirakenne, ei- kantavissa osissa komposiitti materiaaleja

Varustus: Mm. säätölapapotkuri laskukii toa lyhentävällä reverssiasetuk sella, matkustamon paineistus, jäänestojärjestelmät, Primus Apex -avioniikka.


Kuva: Ilmavoimat

Pilatus PC-12 NG

Boeing F/A-18 C/D Hornet on yhdysvaltalaisvalmis-teinen kaksimoottorinen monitoimihävittäjä. Pää-asiassa Lapin ja Karjalan Lennostojen Hävittäjälen-tolaivueisiin 11 ja 31 sijoitetut Hornetit muodostavat Ilmavoimien päälentokaluston. Hornetia käytetään lentokoulutukseen, alueellisen koskemattomuuden valvontaan ja turvaamiseen sekä kriisiajan hävittäjä-torjuntatehtäviin.

Monipuolisen ja modernin aseistuksensa sekä sen-sori- ja tiedonsiirtojärjestelmiensä ansiosta Hornetit kykenevät torjumaan ilmamaaleja näköetäisyyden ulko- ja sisäpuolella kaikissa sää- ja valaistusolo-suhteissa. Torjunta voi tapahtua yksin tai osastona jatkuvassa yhteistoiminnassa ilmapuolustuksen muiden toimijoiden kanssa. Kriisiajan toiminnassa Hornetit voivat tukeutua lentokenttien lisäksi hajau-tettuihin maantietukikohtiin.

Hornetit käyvät parhaillaan läpi mittavia ylläpitopäi-vityksiä. Vuoden 2010 lopussa valmistuneen Mid-Life Update 1:n eli MLU 1 -päivityksen keskiössä oli koneen ilmataistelukyvyn ylläpitäminen ja kehittä-minen. Hornetit saivat lähitaistelukykyä parantavan kypärätähtäinjärjestelmän sekä uuden AIM-9X -ver-sion Sidewinder-infrapunaohjuksesta.

Koneiden tunnistamista taistelutilanteessa helpottaa uusi omatunnuskyselijä. Lisäksi Horneteissa otettiin käyttöön ohjaamonäytöllä esitettävään liikkuvaan karttaan perustuva taktinen karttajärjestelmä.

Ilmavoimat Vuosien 2010-16 MLU 2:n suurimpana yksittäisenä kokonaisuutena Horneteihin luodaan kyky ilmasta maahan -tulenkäyttöön, jolla voidaan tukea kaikkien puolustushaarojen taistelua ja yhteisoperaa-tioita. MLU 2:n yhteydessä otetaan myös käyttöön ilmataistelukykyä kehittävä AMRAAM-tutkaohjuksen uusi versio, viesti- ja suunnistusjärjestelmiä päivitetään ja koneisiin tulee kansainvälisesti yhteensopiva Link 16 -tiedonsiirtojärjestelmä.

Lisäksi Hornetien ohjaamonäytöt uudistetaan kuva-putkityyppisistä LCD-näytöiksi ja sensoreita

sekä omasuojajärjestelmiä päivitetään. MLU 2:n yhtey-dessä suoritetaan myös ohjelmistopäivityksiä, koneen loppuelinkaaren turvaavia varaosahankintoja, rakenne-vahvistuksia sekä moottorien peruskorjaustöitä.


Vuonna 1987 tuotantoon tullut F/A-18 C/D edustaa 1970-80 -lukujen taitteessa suunnitellun, muun mu-assa Yhdysvaltain merivoimien lentotukialuksilta toi-mivaksi tarkoitetun jokasään monitoimihävittäjätyypin toista kehitysversiota. Hornet valittiin Ilmavoimissa Saab Draken- ja MiG-21bis -torjuntahävittäjien seuraa-jaksi vuonna 1992. Käyttöön tyyppi tuli vuosina 1995-2000. Ilmavoimien kaksipaikkaiset koneet rakensi Yhdysvalloissa myöhemmin Boeingiin sulautunut Mc-Donnell Douglas, ja yksipaikkaiset kokosi Suomessa Patria Finavitec. Horneteja on Suomen lisäksi käytössä seitsemässä maassa yli 1400 kappaletta.

Boeing F/A-18 C/D Hornet

Kuva: Oskari Tähtinen

Kuva: Ilmavoimat

Tekniset tiedot


Pituus: 17,1 m

Korkeus: 4,67 m

Tyhjäpaino: 10 680 kg

Suurin lentopaino: 23 541 kg

Rakenne: Metalli- ja komposiittirakenne

Voimalaitteet: 2 x General Electric F404- GE-402 -ohivirtausmoottoria (suurin työntövoima jälkipoltolla à 7983 kp/78,3 kN)

Maksiminopeus: Matalalla 1300 km/h, korkealla Mach 1,8


Aseistus: Yksi 20 mm M61 Vulcan -tykki. Ilmataisteluaseistuksena yhteensä enintään 12 lyhyen kantaman Sidewinder-infrapuna ohjusta ja/tai keskipitkän kanta man AMRAAM-tutkaohjusta siipi- ja runkoripustimissa. MLU 2 -päivityksen jälkeen lyhyen, kes kipitkän ja pitkän kantaman il masta maahan -aseistusta.

Varustus: Mm. APG-73 -pulssidopplertut ka. Omasuojana soihtu- ja silpu tuslaitteet sekä elektronisia jär jestelmiä. MLU 1 -päivityksen myötä mm. JHMCS-kypärätäht äinjärjestelmä ja APX-111 -oma tunnuskyselijä sekä taktinen TAMMAC-karttajärjestelmä. MLU 2:ssa mm. Link 16 -tiedonsiirto järjestelmä ja Litening-maalinet sintäpodi.

Määrä Ilmavoimissa: Yksipaikkaisia C-mallin koneita 55 kpl, kaksipaikkaisia D-mallin koneita 7 kpl

Norjan ilmavoimat esiintyvät Turussa sotilas-koneiden ääripäitä edustavalla kalustoparilla. Huppuhävittäjiä edustavien kahden F-16:n ohel-la nähdään ensimmäistä kertaa Saab Safari –alkeiskoulukoneilla lentävä taitolento-osasto.

Turkuun saapuu kaksi Norjan kuninkaallisten ilma-voimien Lockheed F-16AM hävittäjää 132. lennos-tosta Bodøn tukikohdasta Pohjois-Norjasta. Norja hankki F-16 hävittäjiä samaan aikaan Tanskan Ilmavoimien kanssa kun se tilasi 60 yksipaikkaista ja 12 kaksipaikkaista F-16 konetta 1975. Ensimmäi-set koneet toimitettiin 1980. Kuten tanskalaisetkin koneet, rakennettiin Norjan F-16 koneet Belgiassa ja Hollannissa olleilla F-16 tuotantolinjoilla.

Norja on lentänyt F-16 koneilla nyt 35 vuotta ja koneet ovat modifi oitu nykypäivän vaatimusten mu-kaisesti. Taistelukyvyltään ne ovat lähellä Suomen

Ilmavoimien F-18 Hornet kalustoa. Norja on valinnut Lockheed Martin F-35A Lightning II viidennen su-kupolven häivehävittäjän F-16 koneiden korvaajaksi. Ensimmäinen 52 tilatusta koneesta nousee siivilleen USA:ssa loppuvuodesta 2015. F-35 on mahdollinen ehdokas myös Suomen Ilmavoimien F/A-18 Hornet kaluston korvaajaksi.

Historiallisen ensiesiintymisen Suomessa tekee Norjan Ilmavoimien Lentosotakoulun Saab Safari taitolento-osasto. Kirkkaan keltaisilla Saab MFI-15 Safari -koneita lentävät Lentosotakoulun lennonopettajat.

Saab Safari on Norjan Ilmavoimien alkeiskoulukone. Osasto saapuu Suomeen viidellä koneella joista yksi kone on maanäyttelyssä oleva varakone ja lentoesitys lennetään neljällä koneella. Osastoa kutsutaan epävi-rallisesti ”Yellowbirds” nimellä.

F-16 ja Saab Safari

Kuvat: Norjan puolustusvoimat

Norjasta hävittäjiä ja koulukoneita

Maailman ehkä tunnetuin matkustaja- ja kul-jetuskone on DC-3 yhdessä sen sotilasversio C-47:n kanssa. Koneita on rakennettu noin 15 000 kappaletta USA:ssa, Neuvostoliitossa ja Japanissa. Turussa koneita nähdään kaksin kappalein, sillä näytökseen saapuvat sekä suomalainen että ruotsalainen DC-3.

Turkuun saapuva OH-LCH rakennettiin Douglas Aircraft Companyn tehtaalla Kalifornian Santa Monicassa ja valmistui jouluaattona 1942 tyyp-pimerkinnällä DC-3A-453, valmistusnumerolla 6346. Koneen oli alunperin tilannut Pan American Airways toimimaan Latinalaisen Amerikan linjoil-laan rekisteritunnuksella NC34953, mutta toisen maailmansodan takia kone otettiin asevoimien pal-velukseen jo 27.12.1942.

Tyyppimerkinnäksi tuli C-53C-DO ja palvelusnu-meroksi 43-2033. Vuoden 1943 keväästä syksyyn palveluspaikkana oli Kuljetuslennoston Pohjois-At-lantin osasto ja tukikohtana luultavasti Presque Isle,

Mainen osavaltiossa. Loppusyksystä Kuljetuslennosto siirsi koneen Euroopan osastoon, jossa se tiettävästi toimi matkustajakuljetuksissa.

Lokakuussa 1944 kone siirtyi Yhdysvaltain 8.ilma-armeijan alaisuuteen ja sotatoimien loputtua säily-tettäväksi Oberpfaff enhofenin varikolle Saksassa. Sieltä se ostettiin Suomen valtiolle ja rekisteröitiin 19.06.1948 tunnuksella OH-LCH.

Ensimmäisen reittilentonsa Aero Oy:n palveluksessa se teki 21.07.1948 reitillä Malmi-Vaasa-Tampere-Malmi. Seuraavana talvena kone kunnostettiin lopul-lisesti siviilimatkustajakoneeksi. Lentotunteja kertyi joulukuuhun 1960 mennessä 22137, jolloin kone pu-rettiin varaosiksi.

Finnairiksi nimensä muuttanut Aero tarvitsi kuitenkin pian rahtikoneita ja ison rahtioven asennuksen jäl-keen uudelleen koottu kone rekisteröitiin 25.06.1963 entisellä tunnuksella. Koneen nimiin kirjattiin myös Finnairin viimeinen DC-3:lla lennetty aikataulunmu-kainen matkustajalento 01.04.1967.

DC-3 on ilmojen legendaDC-3 on ilmojen legenda

Kuva

Eric

Coe

ckel

berg

hs

70-vuotiaat kaunottaret

Suomen Ilmavoimien Kuljetuslentolaivue sai en-simmäiset modernit kuljetuskoneensa ostettuaan Finnairin DC-kolmoset. 28826 lentotuntia ”mitta-rissa” OH-LCH myytiin Ilmavoimille 05.03.1970 ja sai tunnuksen DO-11. Tavanomaisten rahti- ja laskuvarjohyppy¬lentojen lisäksi koneella huhutaan olleen salaisiakin tehtäviä.

Vuonna 1985 Ilmavoimien kolmoset siirrettiin eläk-keelle. Osa siirtyi museoon, osa ulkomaille ja kaksi koneista Airveteran Oy:lle 15.01.1986. Airveteran Oy on edelleen OH-LCH:n omistaja, ja koneen lentotoi-minnasta ja operoinnista vastaa DC-yhdistys ry va-paaehtoisvoimin.

OH-LCH lentää Turun päänäytöksen yhteydessä jä-senlentojalentoja. Lisätietoja jäsenlennoista ja koneen toiminnasta: www.dc-ry.fi

Ruotsista saapuva DC-3, lempinimeltään ”Daisy”, omaa hyvin vastaavan historian. Kone valmistui 1943 ja toimitettiin USA:n puolustusvoimien käyttöön. Kone palveli ensiksi Afrikassa ja sitten Britanniassa

osallistuen muun muassa Normandian maihinnou-suun 6.6.1944.

Sodan jälkeen kone palasi Atlantin taakse ja USA:ssa se muutettiin siviilikoneeksi. Koneen osti 1946 Norjaan Det Norske Luftfartselskap (DNL) ja kone sai siviilitunnuksen LN-IAF. Vuonna 1948 Scandinavian Airlines eli SAS perustettiin ja kone maalattiin perinteiseen SAS:n maalauskaavioon.

Vuonna 1957 kone myytiin Linjefl ygille joka käytti konetta matkustajaliikenteessa vuoteen 1960 tun-nuksella SE-CFP. Ruotsin Ilmavoimat otti koneen käyttöön 1960 ja lensi sillä aina vuoteen 1982 jol-loin Flygande Veteraner hankki koneen käyttöönsä.

Lisätietoja: www.fl ygandeveteraner.se

Kuva

: Las

si_To

lvan

en

Saab Gripen on mahdollinen Suomen Ilma-voimien F/A-18 Hornet hävittäjien seuraaja näiden tullessa käyttöjaksonsa päähän ensi vuosikymmenellä. Kokelaalle tämä lisää paineita näyttää parhaat kykynsä. Turkuun saapuu kaksi Ruotsin Ilmavoimien Saab Jas 39C Gripen taistelukonetta Skara-borgin 7. Lennostosta Såtenäsista. Såtenä-sin tukikohta on Ruotsin Ilmavoimien Gripen -koulutuskeskus, jolta toimivat myös Ruotsin Ilmavoimien suuret nelimoottoriset Lockheed Hercules -kuljetuskoneet.

Gripen kehitettiin Ruotsin tarpeisiin, torjuak-seen ja lyödäkseen potentiaalisena uhkana pidettyjen maiden hävittäjiä. Se on erittäin mo-nipuolinen hävittäjä, joka kykenee täyttämään laajan skaalan tehtäviä ilman maassa suoritet-tavia muutoksia. Kone on varustettu viimeisen polven sensoreilla ja lentojärjestelmillä. Se on helppo huoltaa ja korjata, myös maasto-olosuhteissa, asevelvollisten toimin ja vähin

resurssein. Gripenin suunnitteluvaatimuksen on ollut myös valmius toimia maantietukikohdista, joissa lentoonlähtö, laskeutuminen ja polttoaine- ja ammustäydennykset voidaan toteuttaa vaati-vissakin olosuhteissa.

Operatiivisessa käytössä Gripen on ollut vuodes-ta 1997 lähtien. Sen järjestelmiä päivitetään jat-kuvasti uusimmalla teknologialla ja suorituskyvyl-lä vastatakseen muuttuvia operatiivisia tarpeita.

Turun päälentonäytöksessä esiintyvät koneet ovat 2000-luvulla käyttöön otettua Gripenin C versiota. Uusimmat, Ruotsin ja Brasilian tilaamat Gripen NG (Next Generation) hävittäjät otetaan käyttöön neljän vuoden sisällä.

Gripen on operatiivisessa käytössä Ruotsissa, Etelä-Afrikassa, Tšekin Tasavallassa, Unkarissa ja Thaimaassa. Lisäksi The Empire Test Pilot School Iso-Britanniassa käyttää Gripeniä koelentäjäkou-lutuksessa.

Saab Gripen Hornetin korvaajakokelas Ruotsista

ESTL on Swedish Gripen Kuva: Saab

Gripen NG Kuva: Saab

Saksan Merivoimien EC 135P2+ -helikopteri on harvinainen vieras Suomessa. Se lentää Turkuun pitkän siirtolennon Saksasta, ja kun koneen toimintamatka on vain noin 600 kilometriä, matka edellyttää useita välilaskuja.

Saksan merivoimat käyttää EC 135P2+ -helikoptereita koulutus-käytössä välietappina merivoimien Sea King ja Lynx -helikoptereihin. Saksan merivoimien EC135P2+ helikopterit on varustettu vinssillä, joka avulla niillä harjoitellaan meripelastustehtäviä.

Kuva

: Per

ttu K

ariva

lo

EC 135P2+ Meripelastuskopteri Saksasta

Wik

imed

ia C

omm

ons

Rajavartiolaitoksen Vartiolentolaivueen Turun tukikohdasta näytöksestä esiintyy Super Puma -meripelastushelikopteri sekä Dornier Do 228 -merivalvontalentokone. Lisäksi esillä on AW-119Ke Koala -monitoimihelikopteri.

Vartiolentolaivueen AW119Ke Koala kalusto otettiin käyttöön vuo-sina 2010–2011, joten Koala on varmasti uusi tuttavuus suurim-malle osalle lentonäytöksen yleisöä.

Ilmassa esiintyvät Super Puma ja Dornier Do 228.

Vartiolentolaivue ylläpitää jatkuvaa meripelastusvalmiutta kolmel-la helikopterilla Turussa, Helsingissä ja Rovaniemellä. Ilma-aluk-silla tuetaan yhteistoimintaviranomaisia etsintä- ja pelastusteh-tävissä, sairaankuljetuksissa, metsäpalojen sammutuksessa sekä muissa virka-aputehtävissä.

SUPER PUMA, DORNIER DO 228 ja AW119Ke KOALARajavartiolaitoksella kattava kalusto

Kuva

Mik

ko M

alin

iem

i

Korean sodan kuningas MiG-15, oli aikansa yksi parhaimmista hävittäjistä. Suihkuko-neiden ensimmäistä sukupolvea edustanut kone palveli myös Suomen Ilmavoimien riveissä, ja siksi se palaakin ilmatilaamme tutuissa vaatteissa.

Korean sodassa Neuvostoliiton ylpeys MiG-15 oli vaikea vastustaja USA:n F-86 Sabre –koneil-le. Kyseisessä, ensimmäisessä suihkukoneiden ilmasodassa, taistelikin kaksi maailman sen het-ken parasta hävittäjää.

Suomen ilmavoimat hankki Neuvostoliitosta MiG-15 -koneen kaksipaikkaisia MiG-15UTI -versioita ja lensi koneilla 1962-1977. Näiden tunnukset olivat MU-1 - MU-4. Koneet saapuivat Rissalaan 10.11.1962 ja palvelivat siellä Hävittäjä-lentolaivue 31:n 3. lentueessa.

Tyypin viimeinen lento tapahtui MU-4:llä Ris-salasta Luonetjärvelle 7.2.1977. Yksi kone (MU-3) tuhoutui lento-onnettomuudessa, MU-1 on Hallinportin ilmailumuseossa Jämsässä, MU-2 Vesivehmaalla ja MU-4 Keski-Suomen ilmailu-museossa Tikkakoskella.

MiG-15 Nyt MiG-15UTI lentää Turun taivaalle täydelliseen suomalaiseen maalauskaavioon maalattuna. Turun taivaalla tehdäänkin ilmailuhistoriaa, sillä edellisen kerran Neuvostoliitossa suunniteltuja ja valmistettu-ja MiG-hävittäjiä nähtiin Suomen taivaalla 1997, kun MiG-21 poistui käytöstä.

Turkuun saapuvaa MiG-15UTI .konetta operoi Royal Norwegian Historic Squadron.

MiG-15UTIMoottori Klimov RD-45 FA, 22,7 kNKärkiväli 10,08 mPituus 10,04 mKorkeus 3,40 mLentopaino 4 850 kgNopeus 1 015 km/hNousuaika 10 000m 7 minLakikorkeus 14 600 m

Toimintamatka Lisäsäiliöillä 1 265 km

Aseistus Yksi 12,7mm UBK-Je -koneki vääri tai yksi 23 mm NS-23 -tykki

Legenda palaa Suomen taivaalle

Cross Border Training (CBT) - harjoittelu on ai-nutlaatuinen yhteispohjoismainen konsepti, jossa Suomen, Ruotsin ja Norjan hävittäjät harjoittelevat viikoittain yhdessä eri maiden ilmatilassa.

Kolmen maan koneet nousevat ilmaan omista kotitukikohdistaan Rovaniemeltä, Luulajasta ja Bo-døstä ja kohtaavat sovitussa ilmatilassa harjoitus-taisteluissa. Harjoituksen päätyttyä koneet palaa-vat takaisin omiin kotitukikohtiinsa. Käytettävissä Cross Border toiminnassa on Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapin ilmatilat.

Suomen päälentonäytöksessä kaikkien kolmen Cross Border Training –harjoitukseen osallistuvan maan hävittäjät esiintyvät muodostelmassa, jossa

nähdään suomalainen Hornet, norjalainen F-16 sekä ruotsalainen Gripen. Isäntämaan Hornetin johdolla kolmen maan hävittäjät suorittavat ohilennon yleisön edessä. Tämän jälkeen koneet laskeutuvat takaisin Turkuun.

Kyseessä on myös Ruotsin Ilmavoimien Saab JAS39C Gripenin ensiesiintyminen Turussa. Ilma-voimien Hornet on sekä maanäyttelyssä että lentää sooloesityksen näytöksessä. Norjan Ilmavoimien F-16 koneita on näytöksessä kaksi, toinen maanäyt-telyssä ja toinen osallistuu Cross Border ohilentoon.

Ohjaajat/koneet järjestyksessä vasemmalta; Pitkänen, Nikkanen ja Rautakoura

Cross Border Training -ohilentoYhteispohjoismaisen harjoittelun hedelmä

Pohjoismaiset hävittäjät kuva: Ruotsin Ilmavoimat

Pienen, sotaa käyvän valtion moderni hävit-täjähanke oli ainutlaatuinen projekti. Myrs-kyksi nimetyn koneen esisuunnittelun teki pääasiassa kolmikko Arvo Ylinen, joka oli Valtion Lentokonetehtaan teknillinen johtaja, sekä Martti Vainio ja Torsti Verkkola.

Prototyypin suunnitteluspesifi kaatiota muutettiin suunnittelun aikana useaan otteeseen. Suunnit-telu keskeytettiin 8. joulukuuta 1939 talvisodan aiheuttamien resurssiongelmien vuoksi neljäksi kuukaudeksi. Moottorien saatavuusongelmat vii-västyttivät suunnittelua kesällä 1940 useilla kuu-kausilla. Voimalaitteeksi kaavailtua Bristol Taurus III -moottoria ei kyetty hankkimaan puhjenneen toisen maailmansodan vuoksi ja sen tilalle va-littiin syksyllä 1939 Pratt & Whitney Twin Wasp R-1830.

Kuva

: Per

ttu K

ariva

lo

Myrskyn prototyyppi lensi ensilentonsa joulu-kuussa 1941. Prototyyppi osoittautui lupaavaksi mutta liian raskaaksi. Tämä johti suunnittelumuu-toksiin sekä kolmen koesarjakoneen (VL Myrsky I) rakentamiseen. Suunnittelumuutoksilla paran-nettiin koneen aerodynamiikkaa, suurennettiin siipeä ja kevennettiin rakenteiden painoa.

47 koneen VL Myrsky II -suursarja tilattiin Valtion Lentokonetehtaalta 18.8.1942 eli paljon ennen Stalingradin tappiota, joka laukaisi Saksan myy-mään laivueellisen Messerschmitt Bf 109 –hä-vittäjiä. Ne saatiin maahan keväällä 1943. Muu hävittäjäkalusto hupeni samaan aikaan sekä määrällisesti että laadullisesti, joten kotimaista hävittäjäkonetta kaivattiin kipeästi.

Ensimmäiset VL Myrsky II -sarjatuotantokoneet, jotka valmistuivat vuodenvaihteessa 1943-1944, otettiin kokeilukäyttöön. Laatuongelmien vuoksi

Suomalainen hävittäjä MyrskyIlmailuyhdistysten yhteishanke etenee

Ilmavoimat alkoi saada Myrskyjä vasta heinä-elo-kuussa 1944, joten niiden merkitys jatkosodassa jäi vähäiseksi.

Myrskyn entisöinti on rakennusprojekti

Ainuttakaan kokonaista Myrskyä ei ole säilynyt jälki-polvien nähtäväksi. Nyt Myrsky syntyy uudestaan. VL Myrsky II:n entisöinti ja uudelleen rakentaminen teh-dään yhteisprojektina Ilmailumuseoyhdistyksen, Kes-ki-Suomen Ilmailumuseon ja Suomen Ilmailumuseon kesken siten, että projektin johtovastuu on Ilmailu-museoyhdistyksellä ja Keski-Suomen ilmailumuseon entisöintiryhmällä on koko entisöintityön vetovastuu. Kyseessä on merkittävä kulttuurihistoriallinen hanke.

Ilmailumuseoiden yhteisellä osastolla päälentonäy-töksessä Turussa on nähtävänä Myrskyn alkupe-räinen runko sekä muita rakennettuja osia. Turun päälentonäytöksen yleisöllä onkin ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua Myrskyyn, sen historiaan ja rakentamiseen.

Koneen entisöintityö tehdään museaalisia periaatteita noudattaen. Työn ohjeistaa ja sitä valvoo Keski-Suomen Ilmailumuseon lentokonekonservaattori. Jokainen työ-vaihe myös dokumentoidaan. Lentävää Myrskyä ei teh-dä, vaan staattista museokappaletta.

Ilmailumuseoyhdistyksen entisöintiryhmä keskittyy koneen puuosiin, joista tärkeimmät ovat siipi, vakaajat ja rungon muodostusosat. Ryhmä työskentelee Suo-men Ilmailumuseon tiloissa Vantaalla. Keski-Suomen Ilmailumuseon entisöintiryhmä Tikkakoskella keskittyy koneen metalliosiin, joista tärkeimmät ovat runko ja moottori.

Projektin aikataulu on pitkä ja työmäärä suuri. Työmää-räksi on arvioitu yli 12 000 tuntia, joista yli 5 000 tuntia on arvioitu menevän puurakenteisen siiven uustuotan-toon.

Myrsky – projekti: www.vlmyrsky.fi

Kuva

: Per

ttu K

ariva

lo

Pitts-12 ”Mörkö-Pitts”

kuv

a M

ikko

Mal

inie

mi

Lentönäytöksiin tehty tähtimoottorikone

Pitts-12 tunnetaan maailmalla nimellä Pitts Monster suuren kokonsa tähden. Kun Mörkö-Pittsin vierelle laitetaan Suomessa tunnetum-pi Pitts S-1, se näyttää kuin se olisi pesty liian kuumalla vedellä ja sen myötä kutistunut.

Pitts-12 on erittäin suorituskykyinen, kaksitasoi-nen ja kaksipaikkainen taitolentokone joka on suunniteltu suoraan Vedeneyevin moottorin ym-pärille. Koneen suunnitteli Curtis Pitts, joka aloitti koneiden suunnittelun jo 60-luvulla. Silloin Curti-sin suunnittelemana syntyi sarja 1- ja 2-paikkaisia Pitts-taitolentokoneita. Pitts-12 koneen suunnit-telu alkoi vuonna 1993 ja se esiteltiin Curtisin 80-vuotispäivänä vuonna 1995.

Jim Kimball oli ensimmäinen joka hankki Cur-tis Pittsiltä oikeuden valmistaa konetta ja aloitti rakentamisen jo samana vuonna 1995. Alku-vuodesta 1996 koneella lennettiin ensimmäiset koelennot ja se sai nimekseen ”Macho Stinker”. Koelentäjä Ben Morphew vakuuttui koneen hy-vistä ominaisuuksista niin, että halusi itselleen samanlaisen ja pyysi Kimballeja rakentamaan hänellekin oman koneen.

Vuonna 1998 Kimballsit esittelivät konetta Flo-ridan Sun’n’Fun tapahtumassa, missä se keräsi suurta huomiota. Vuodesta 2000 konetta tai rakennussarjaa on myyty useita kappaleita har-rastajille ympäri maailmaa. Tätä konetta saa siis rakennussarjana tai valmiina tehtaalta, ja tämä yksilö onkin valmistunut suomalaisissa käsissä syksyllä 2013. Koneen rakensivat Peter Simon-sen ja Pekka Niemi. Kone siirtyi konekimpan omistukseen hieman ennen sen lopullista val-mistumista ja sen kotikenttä on nykyään Oripää.

Koneen runkona on hitsattu putkikehikko, siipien pääsalko on puuta ja johtoreuna vaneria. Kone on kauttaaltaan kangaspäällysteinen. Laskute-lineet ovat kevyet, alumiinista valmistetut. Kone on suunniteltu nimenomaan näytöslentämistä varten ja siksi suunnittelussa on pyritty kevyeen rakenteeseen ja voimakkaaseen moottoriin tässä hyvin onnistuen. Suorituskyvyltään kone on huip-puluokkaa. Kuormituskertoimet riittävät vaati-vaankin taitolentoon ja koko yhdessä savujärjes-telmän kanssa luo näyttävän paketin taivaalle.

Moottori: Vedeneyev M14P 360 hv, MTV-9-250-29 kolmilapainen vakiokierrospotkuriTyhjäpaino: n. 600 kgMax lentoonlähtöpaino: 1020 kgMatkanopeus: n. 175 mphSuurin sallittu nopeus: 239 mphLähestymisnopeus: 90 mphSakkausnopeus: 64 mphG-rajat: +9 / -6 GToiminta-aika: n. 4 tuntia (säästöliekillä)Polttoainemäärä: 205 lKotikenttä: EFOP Oripää

kuv

a M

ikko

Mal

inie

mi

Turkish Starin esitys on upea yhdistelmä musiikkia, taidokkaita muodostelmia, ag-gressiivisia kohtaamisia sekä näyttävää tehostesavujen käyttöä. Turkin lentolähetti-läiden esitys puna-valko-hopeilla koneilla ei varmasti jätä ketään kylmäksi.

Seitsemällä yhdysvaltaisvalmisteisella North-rop F-5 Freedom Fighter -koneella esiintyvä Turkish Stars on perustettu 1992 ja se saavutti kansainvälisen suosion nopeasti näyttävällä esityksellä ja upealla selostuksellaan. Turkish Stars ei ole koskaan vieraillut Suomessa ja kyseessä onkin historiallinen ensiesiintyminen Suomessa. Ryhmä saapuu juhlistamaan Suo-men ja Turkin vuonna 1924 solmittujen diplo-maattisuhteiden 90-vuotista taivalta.

Turkish Stars saapuu Suomeen kahdeksalla NF-5 -koneella, joista 1-2 voi olla kaksipaikkaisia. Ryh-män käyttämä F-5 oli NATO:n päähävittäjä Eu-roopassa pitkään. Koneella lensivät Turkin lisäksi Norja, Hollanti, Espanja ja Kreikka. Konetyypin korvasi F-16 ja F/A-18, mutta Turkki käyttää edel-leen ainoana NATO maana konetta operatiivises-sa käytössä. Ensilennon F-5 lensi jo 1959 ja kone ylitti äänennopeuden jo ensilennollaan. Konetta rakennettiin eri versioina yli 1 000 kappaletta.

Turkish Starin koneet ovat entisiä Hollannin Il-mavoimien koneita ja siksi niiden tyyppimerkintä on NF-5A (yksipaikkainen kone) ja NF-5B (kak-sipaikkainen). USA myi F-5 -koneita useaan eri maahan. Koneen käyttäjiä olivat muun muassa Kenia, Iran, Saudi-Arabia, Taiwan, Marokko, Philip-

Turkish Stars Näytöksen pääesiintyjä Turkista

piinit, Etelä-Korea ja Etiopia. F-5 koneen seu-raavaa kehitysversio oli F-5E joka sai nimen Tiger II ja sillä lentävät edelleen muun muas-sa USA, Sveitsi, Chile, Iran ja Etelä-Korea ja Indonesia.

Kaikkiaan F-5 koneita myytiin 35 eri maalle / Ilmavoimille. Northrop kehitti F-5 -ko-neperheen kokemusten perusteella YF-17 Cobra –hävittäjäprototyypin, jonka pohjalta kehitettiin Suomen Ilmavoimienkin käyttämä F/A-18 Hornet.

Tulikasteensa F-5 on saanut usealla eri rintamalla. Vietnamin sodassa USA:n ja Etelä-Vietnamin Ilmavoimien F-5 -koneet taistelivat Pohjois-Vietnamin joukkoja vas-

taan. Iranin käyttämät F-5 -koneet tekivät pitkän päivätyön sodassa Irakia vastaan. Myös useat Afrikan maat ovat käyttäneet F-5 -koneita eri taistelutehtävissä. Myös Neuvostoliitto on len-tänyt koneella, sillä Vietnamin sodan päätyttyä kymmeniä F-5 koneita jäi Vietnamin käyttöön ja maa lähetti ainakin yhden F-5 -koneen Neuvos-toliittoon testattavaksi.

F-5 on myös kuuluisa elokuvatähti. Legendaa-risessa Top Gun elokuvassa mustaksi maalatut F-5 koneet esittivät kuvitteellista Neuvostoliiton MiG-28 konetta.

USA:n Euroopan ilmavoimien 555 Fighter Squadron (hävittäjälaivue), joka kuuluu 31 Fighter Wingiin (hävittäjälennostoon) tukeutuu Avianon lentotu-kikohtaan Italiassa yhdessä samaan lennostoon kuuluvan 510 hävittäjä-laivueen kanssa. 510 hävittäjälaivueen lempinimi on “Buzzards” ja 555

laivueen “Triple Nickels”. Tämä lempinimi tulee viiden sentin kolikosta, jota USA:ssa kutsutaan nickel-lempinimellä. Laivueen numerossa on kolme

kertaa viisi eli triple nickels.

Teksti: Salvador Mafé Huertas ja Perttu KarivaloKuvat: S. Mafé

“TRIPLENICKELS”AVIANON

LAIVUE

Molemmat laivueet toimivat USA:n ja NATO:n sotilasjohdon alaisuudessa ja ovat valmiina reagoimaan eri puolilla maail-maa tapahtuviin uhkiin. Sijainti Italiassa antaa mahdollisuuden reagoida myös Lähi-Idässä tapahtuviin uhkiin tai poliittisiin muutoksiin.

555 Fighter Squadronilla on vahvuudessaan 19 yksipaik-kaista F-16 CM ja kaksi kak-sipaikkaista F-16DM -konetta. Laivueen käytössä on lisäksi viimeisin aseistus, mitä USA:lla on F-16 kalustoon tarjolla, ja siten sekä ilmasta- ilmaan että ilmasta-maahan taistelukyky.

Viimeisimmät suuremmat operaatiot, joihin Triple Nickel on osallistunut, ovat Operation Iraqi Freedom, Operation Odys-sey Dawn, ja Operation Endu-ring Freedom.

Aviator-lehti haastatteli 555 hävittäjälaivueen komentajaa, everstiluutnantti Karl ”Buzz” Ingemania.

”F-16 oli ensimmäinen taktinen hävittäjä, jolla olen lentänyt. Pääsin lentämään F-16 koneilla heti sotilaslentokoulutukseni päätteeksi. Urani kohokohdista oli myös seuraava komen-nukseni. Pääsin lentämään vaihtoupseerina Britannian kuninkaallisiin ilmavoimiin (RAF) SEPECAT Jaguaria RAF Coltishallin tukikohdassa. Oli upea kokemus oppia toisen maan tavoista tehdä asioita ja toimia ilmassa. Jotain aivan uutta minulle oli lentäminen 30 metrin korkeudella.”

”Oma lentourani alkoi ROTC ohjelman kautta California State Universityssä, Fresnossa. Lentokoulutuksen sain Laugh-linin lentotukikohdassa Teksa-sissa, jonka jälkeen pääsin F-16 koulutukseen Luken tukikoh-taan. Tämän jälkeen palvelin eri laivueissa, kunnes palasin koulun penkille ja suoritin Air Command and Staff Collegen Maxwellin tukikohdassa. Kaik

F-16CM, 555th Fighter Squadron, Aviano Air Base, Italia, palaa takaisin partiomaan kohdealueellensa Afganistanissa tankattuaan KC-135R-tankkerista Operation Enduring Freedomin aikana 8.5.2011. Kuva U.S. Air Force Master Sgt. William Greer

Mekaanikko täyttää Hydra 70 (70 mm) 2.75 tuuman raketti-kasettia seuraavaa lentotehtävää varten. Raketteja käytetään tehokkaasti eläviä maaleja vastaan. Kuva USAF

BDU-33 harjoituspommeja asennetaan siipiripustimeen.

Asemekaanikot viimeistelevät rakettikasetit käyttökuntoon 555 FS:n F-16CM koneeseen Zaragozan tukikohdassa Espanjassa, 24.1.2012.

>

kiaan minulla on ollut viisi eri komennusta hävittäjälaivueissa (assignments).”

”F-16 Block 40 joilla lennäm-me, on hiljattain päivitetty vastaamaan F-16 Block 50 tasoa avioniikan suhteen. Tämä päivitys sisältää Link 16 -datalinkin, kypärätähtäimen ja ohjaamon värilliset näytöt. Modifi kaation jälkeen käytäm-me koneista tyyppimerkintöjä F-16CM ja F-16DM. Tällä het-kellä F-16 koneemme käyttä-vät sekä LANTIRN ja SNIPER säiliöitä, mutta tulemme lopulta käyttämään vain SNIPER-podeja, koska niillä on parempi

infrapunaherkkyys, EO-moodi ja ROVER-kyky. Ilmasta-ilmaan toimintaan käytämme AM-RAAM- ja AIM-9X -ohjuksia, mutta ilmasta-maahan aseistus vaihtelee saamamme tehtävän mukaan.

Tyypillinen ilmasta-maahan aseistus on JDAM-pommit (GBU-38, GBU-31, ja GBU-54), ja laserohjatut pommit kuten GBU-12. Operaatioistamme 70 prosenttia on ilmasta-maahan tehtäviä. Mielestämme käyttä-mämme F-16CM -koneet ovat vertauskelpoisia MiG-29, Mira-ge 2000 ja F/A-18 -konekalus-ton kanssa. Koneiden tais

The MiG-29 smart lines can be appreciated in this head-on view.

F-16CM tyypillisessä asekuormassa Operation Enduring Freedomissa; neljä JDAM pommia, kaksi AIM-120 AMRAAM ohjusta ja maalinosoituspodi. Kuva USAF

Yksipaikkainen F-16CM, jossa LANTIRN-maalinosoituspodi ilmanottoaukon ripustuspisteessä. Suomen Ilmavoimienkin käyttämä LANTRIN-podi on poistumassa käytöstä ja sen korvaa jo käytössä oleva SNIPER-podi, joka näkyy vastaavassa ripustimessa kaksipaikkisessa F-16DM koneessa.

F-16CM, 88-532, valmiina harjoituslennolle ampumaleirillä Espanjassa.

The classic platform of this Russian fi ghter can be appreciated in this nice image.

“Taliban puu”. JTAC ohjasi tämän 555 FS:n koneen hyökkäämään Talebanien asemiin raketeilla. Rakettihyökkäyksen jälkeen Talibanit piiloutuivat lähellä olleen puun alle. JTAC antoi koneen ohjaajalle luvan hyökätä ja ohjaaja lukitsi SNIPER podinsa puuhun ja pudotti JDAM pommin siihen. Muistona täysosumasta koneeseen maalattiin voittomerkki – Taliban puu.

555 FS;n vahvuuteen kuuluu kaksi kaksipaikkaista F-16DM konetta.

telukyky ja avioniikka ovat niin lähellä toisiaan, että taistelun ratkaisee loppukädessä yksittäi-sen ohjaajan taidot. Eurofi ghter Typhoonia vastaan meillä on tehoalivoima, jota on vaikea kompensoida.”

555 FS lensi 18:lla koneella Afganistanissa Bagramin len-totukikohdasta 6.4.-18.10.2011. Laivue tuki NATO:n joukkoja alueella. Tyypillinen lentotehtä-vä kesti neljästä viiteen tuntiin ja ilmatankkauksia lennon aikana oli kahdesta kolmeen. Tank-kauskoneena käytettiin joko KC-135R tai KC-10A -tankke-reita.

”Pääasiassa 555 laivue tuki US Armyn ja NATO:n joukkoja Afganistanin länsiosissa, mutta operoi koko maan alueella. Val-taosa lentotehtävistä lennettiin kahden koneen pareina, jolloin toinen suojasi aina toista. Yksi laivueen päätehtäviä oli rea-goida välittömästi kun maasta tuli “Troops In Contact” -viesti. Tämä tarkoitti välitöntä lentä-mistä ilmoitettuun pisteeseen ja iskua Talebanien asemiin. Tämän tyyppisten tehtävien jäl-keen laivueen oli hienoa saada puhelu jossa vaikeuksissa ollut yksikkö kiittää heidän pelasta-mistaan vakavasta tilanteesta.”

Tyypillinen Combat Air Support (CAS) lentotehtävä Afganistanissa, everstiluutantti Ingeman kertoo:”Saavumme laivueeseen tyy-pillisesti noin neljä tuntia ennen lentoonlähtöä. Ensimmäisenä saamme päivän lentotehtävän

The MiG-29 smart lines can be appreciated in this head-on view.

Laivueenkomentaja Ingeman koneen vastaavan mekaanikon Thomas Larsonin kanssa Bagramin tukikohdassa Afganista-nissa lennon jälkeen Kuva USAF.

Kaksi laivueen ohjaajaa kävelee ko-neillensa Bagramissa Afganistanissa. Kuva USAF

555 FS:n F-16CM Afganistanin yllä. Kuva USAF

johon tutustuttuamme seuraa tiedustelukatsaus ja palaveri GLO:n kanssa (Ground Liaison Offi cer). GLO on linkkimme maavoimien yksikköihimme alueella. GLO antaa tarkemman tehtävä määrityksen, ja kertoo tarkasti mikä tilanne kohdealu-eella on, sekä joukkojemme si-jainnit. Hän kertoo myös minkä tyyppistä toimintaa alueella on odotettavissa. Yleensä tehtä-vämme on toimia maajouk-kojen silminä ja aseistettuina tukiyksikkönä taivaalla.”

”Perusteellisen GLO palaverin jälkeen pidämme oman noin 45-60 minuuttia kestävän oman briiffi mme, jossa käym-me koko lentotehtävän lävitse. Käytämme paljon aikaa mah-dollisten taktisten tilanteiden ennalta läpikäymiseen. Voimme esimerkiksi keskustella siitä, miten toimimme jos vihollisen asemat ovat jyrkässä vuoren rinteessä, tai kohdealue on pilvien peitossa. Toiminta omien joukkojen välittömässä lähei-syydessä on myös yksi keskus-telun aihe.”

”Lentotehtävän suunnittelun jälkeen puemme lentovarusteet päällemme ja käymme tar-kistamassa mahdolliset viime

hetken tiedustelutiedot. Tämän jälkeen käynti Top 3 Superviso-rin luona jolta saamme viimei-simmät säätiedot ja mahdolliset tehtäväpäivitykset. Seuraavaksi vuorossa on kävely koneelle ja koneen ulkopuolinen tarkastus sekä aseistuksen tarkastus. Kun kaikki on kunnossa, kättelemme koneen vastaavan mekaanikon kanssa ja laskemme ohjaamon kuomun alas. Moottorin käyn-nistys, ja rullaus tarkastuspis-teeseen, jossa aseistuksemme varmistussokat poistetaan. Lentoonlähtö täydellä jälkipol-tolla ja kurssi kohti ensimmäistä partioaluetta. Joinakin päivinä lento sujuu jopa kuten oli suun-niteltu.”

”Partioimme pitkiltä tuntuvia tunteja etsien mahdollista vihollisen toimintaa omien joukkojemme ympärillä. Usein käy kuitenkin niin, että asiat menevät täysin erilailla kuin suunnittelimme. Saatuamme TIC-viestin maasta käännym-me heti kohti hädässä olevaa joukkoamme niin nopeasti kuin mahdollista, jotta läsnäolomme alueella huomataan nopeasti. Usein pelkkä saapumisemme alueella ja suihkumoottoriem-me äänet lopettavat vihollisen toiminnan.”

”Mikäli tilanne jatkuu olemme valmiina saamaan toimintaoh-jeita Joint Terminal Air Cont-rollerilta (JTAC). Hän määrittää mitä teemme seuraavaksi. Yleensä lennämme hyvin ma-talalla vihollisen asemien yli näyttäen voimamme ja aseis-tuksemme. Mikäli tämäkään ei auta, käytämme pommeja, raketteja tai tykkiä eliminoidak-semme vihollisuhan. Saatuam-me JTAC:lta viestin vihollisen toiminnan loppumisesta ja kiitokset omilta joukoiltamme, palaamme joko tukikohtaamme tai hakeudumme lähimmälle tankkauskoneelle täyttämään tankkimme.”

”Palattuamme tukikohtaamme käymme koko tehtävän läpi ja katsomme koko tehtävän uudestaan koneen järjestelmien nauhoittamasta materiaalista. Pyrimme oppimaan joka tehtä-västä ja siten olemaan valmiim-pia seuraavalla kerralla.”

Operation Enduring Freedomin aikana 555 FS lensi yli 14 000 lentotuntia ja 3500 lentotehtä-vää pudottaen yli 700 pommia.

MAGAZINE FOR AVIATORS BY AVIATORS

www.aviatorlehti.com

Aviator Turku Air Show -erikoisnumero

Documents

Transcript of Aviator Turku Air Show -erikoisnumero