1049 Booklet Korjaus - Naxos Music Library · PDF fileKaija Saariaho Pia Freund Gabriel...

ODE 1049-2

Cinq reflets de L’Amour de loinNymphea ReflectionOltra mar

Kaija Saariaho

Pia FreundGabriel SuovanenTapiola Chamber ChoirFinnish Radio Symphony OrchestraJukka-Pekka Saraste

Cinq reflets de L’Amour de loinFive Reflections on Love from Afar (2001) 29:28

1 I Outremer 6:242 II Songe 5:053 III L’Amour de loin 7:254 IV Si la mort pouvait attendre 5:325 V Vers toi qui es si loin 5:01

Nymphea Reflection (2001) 21:406 I Sostenuto 3:327 II Feroce 3:398 III Dolcissimo 4:159 IV Lento espressivo 3:17

10 V Furioso 3:5611 VI Misterioso 3:02

Oltra mar / Across the Sea (1998–1999) 21:5312 I Départ 4:3813 II Amour 3:0514 III Vagues 2:1815 IV Temps 3:3916 V Souvenir de vagues 1:1017 VI Mort (In memory of Gérard Grisey) 3:3818 VII Arrivée 3:25

[73:21]

Pia Freund, soprano (1, 2, 4, 5)

Gabriel Suovanen, baritone (2–4)

Tapiola Chamber Choir (12–18)

Finnish Radio Symphony OrchestraJukka-Pekka SarasteHannu Norjanen, chorus master

Kaija Saariaho (1952)

Cinq reflets de L’Amour de loinWhen Kaija Saariaho had come aroundto the idea of writing an opera, shedecided that it would be about love anddeath. Premiered in Salzburg in 2000,L’Amour de loin (Love from Afar) treatsits subject abstractly, with no greatexternal drama.

Cinq reflets de L’Amour de loin (FiveReflections on Love from Afar), writtento a commission from the StockholmRoyal Philharmonic Orchestra in 2002,consists of material adapted from fivescenes in the opera. It is a symphonicsong cycle in its own right, a reflectionof love, nostalgia and fulfilment.

The opera is based on a libretto byAmin Maalouf and features threecharacters: a 12th-century troubadournamed Jaufré Rudel living in Blaye nearBordeaux and writing love poems to animaginary lady (baritone), a Countess inTripoli (soprano), and a Pilgrim (mezzo)wandering between Blaye and Tripoli,between West and East, who tells thetroubadour that his imagined object ofpure love actually exists.

In the first part of the cycle, the

Countess sings of longing. In the second(Act IV, Scene 2), the Troubadourrecounts a dream where he saw his distantbeloved and heard her voice.

The third reflection, L’Amour de loin, isone of the key scenes of the opera. In thestage version, the Pilgrim sings to theCountess a love song written by theTroubadour. In Cinq reflets, this has beentransposed to the baritone range, i.e. to besung by the Troubadour himself. Theorchestra stops to listen to the captivatingmelody, which transports the listenermomentarily to the Medieval world.

The fourth part is from Act V, the finalact of the opera. Here, love and deathmeet at last. The Troubadour has decidedto make the voyage to Tripoli, but he fallsill on the way and dies in his beloved’sarms. The final part in the cycle is theepilogue of the opera, with the Countessin a convent. Her prayer is a praise tothe almighty and also a declaration ofworldly love. The highest form of love isthe belief in its fulfilment, not thefulfilment itself. The finite and theinfinite are, ultimately, one and the same.

2

1049_Booklet_Korjaus 31.8.2004 12:59 Sivu 2

Nymphea ReflectionElectronics has always played an importantpart in the music of Kaija Saariaho. Sheoften creates dreamlike soundscapes withcomputer tools and uses echoes to changethe listener’s perception of space.Sometimes she uses the computer to delvedeep into a single note, finding enoughmaterial to generate an entire work.

Nymphea Reflection stems fromNymphea, a work written for the KronosQuartet (USA) and electronics 14 yearsearlier. The composer used the computerin many ways in the creation of this work,for instance basing the entire harmonicmaterial of the work on an analysis of asingle abrasive note played on the cello.

The work also provokes strong extra-musical associations. Its title alludes to apainting of water lilies by Claude Monet.The composer was fascinated by thesymmetrical structure of the plant andby the metamorphic processes created aswater ripples constantly shift the leavesinto new positions. The slow gradualchange of melodic and rhythmic motifsis a key feature of the work.

Nymphea Reflection is different innature from the underlying quartet.

Because of the larger ensemble, it waspossible to replace the electronics withinstrumental effects. The work containssequences based on spectral analysis andmicrointervals; the effect is that ofelectronic music rather than instrumentalmusic, true to the composer’s desire oftransporting the listener to another worldbeyond everyday experiences.

Nymphea Reflection is divided into sixsections, each based on a different type oftexture. They each reveal a particular aspectof Kaija Saariaho’s personal idiom inwriting for string instruments. At times, sheworks with a Ligetian mass in a constantstate of internal change, while elsewhereshe creates kinetic energy by modulatingthe tension between clear sounds and noise.

In the final section, she adds one moreelement, a poem by Arseni Tarkovskyabout the longing of humans for somethingindefinite, something richer than worldlyexistence. The mood of the text is matchedby the music, but the words do not hereconvey meaning; instead, they generatesonority. Words, images and computersoftware have sunk beneath the surface andgenerated pure music.

3


Oltra marBefore writing her opera, Kaija Saariahowrote a number of works that somehowaddressed the domain of the opera thatshe was going to write. Oltra mar(‘Across the sea’ in old French) is abouta voyage, a symbol of Man’s attempt tounderstand the universe.

Written for the New York Philharmonicin 1998–1999, the work is divided intoseven movements, encompassing thewhole of human existence betweendeparture and arrival. The choir isincluded in all movements, but only thesecond, fourth and sixth movements havetext. The texts are brief meditations onlove, time and death. The vocalizedmovements are voyages and evocations ofthe sea, the origin of life, and also act asbridges between the principal movements.

The texts are widely separated in timeand space, but the music knits themtogether. The music is heavy, as befitsthe subject: the ponderous rolling of theocean, heralding the birth and death ofhuman life. It links Man to the infiniteuniverse and the order of nature.

Kaija Saariaho dedicated the sixthmovement to the memory of French

composer Gérard Grisey, who died whileshe was working on this piece. Grisey wasone of the main developers of theexploitation of tonal colour known asspectral music in the 1970s and 1980s, andan important influence for the young KaijaSaariaho, who subsequently developedGrisey’s ideas further. Death always followslife. And the voyage goes on for ever.

© Risto Nieminen, 2004

Translation: Jaakko Mäntyjärvi

Kaija Saariaho (b. 1952) is todayone of the world’s most significantcontemporary composers.

She has received several internationallydistinguished awards, most recently theGrawemeyer Composition Award for heropera L’amour de loin in 2003. In 1997,she was awarded the title Chevalier àl’ordre des Arts et Lettres in France.

Kaija Saariaho has been commissionedby the BBC, Ircam, the New YorkPhilharmonic, the Lincoln Center inNew York, the Salzburg Music Festival,the Théâtre de Châtelet in Paris and theFinnish National Opera, among others.

Saariaho frequently draws inspiration

4


5Kaija Saariaho


from extra-musical sources, be they thenight sky, the natural environment orliterature. Saariaho studied music and finearts in parallel before taking up composition,the latter at the graphic arts departmentof the University of Art and DesignHelsinki. She studied composition withPaavo Heininen at the Sibelius Academyfrom 1976 to 1981 and continued with BrianFerneyhough at the Freiburg MusicAcademy, completing her diploma in 1983.

Kaija Saariaho has been mainly livingin Paris since 1982.

Soprano singer Pia Freundstudied at the Turku Conservatory andthe opera department of the SibeliusAcademy. In 1991, she won the TimoMustakallio singing competition, and shewent on to win the Lappeenranta singingcompetition in the following year.

Pia Freund has appeared with theDrottningholm Baroque Ensemble andthe Scottish Chamber Orchestra, amongothers. She made her Paris début withL’Orchestre National d’Île de France atthe Salle Pleyel in 1996 and her Londondébut with the Royal PhilharmonicOrchestra in 1998. In 2003, she appeared

for the first time in New York (at CarnegieHall) and Leipzig (with the GewandhausOrchestra).

Freund has also appeared at the PragueSpring music festival, the Berlin Festival,the Schleswig-Holstein Festival, theHelsinki Festival, the music festivals ofKuhmo and Naantali, the SavonlinnaOpera Festival, the Finnish National Opera,the Dortmund Theatre and the NorrlandOpera. Her opera roles include Micaëla inCarmen, Pamina in Die Zauberflöte,Fiordiligi in Così fan tutte, Mimi in LaBohème, Helena in Britten’s A MidsummerNight’s Dream and Minna in Rautavaara’sTietäjien lahja (The Gift of the Magi).

6

Pia Freund


In autumn 2004, she will be appearingin Kaija Saariaho’s opera L’amour deloin at the Finnish National Opera. Shehas also performed works by Saariaho inBerlin, Paris and Stockholm.

Pia Freund has made several recordingsfor radio and disc, including a solo partin the Vigilia of Einojuhani Rautavaara(ODE 910-2).

Baritone Gabriel Suovanenwas born in Stockholm. He began studyingthe violin at the age of four and also sangin the famous Adolf Fredrik boys’ choir.He graduated from the Stockholm operaacademy in 1998, having also studied atthe Sibelius Academy opera studio in1993–94.

Gabriel Suovanen has won numerousprizes in Sweden. In Finland, he won theTimo Mustakallio singing competition in1998 and placed third in the men’s seriesin the international Mirjam Helin singingcompetition in the following year. He alsoreceived a prize for the best performanceof a contemporary work. In 2000, hereceived the Karita Mattila prize.

Suovanen has appeared in BorisGodunov, as Fiorillo in Il barbiere di

Siviglia and Silvio in I pagliacci at theRoyal Opera in Stockholm. He made hisdébut at the Finnish National Opera(Guglielmo in Così fan tutte) and at theSavonlinna Opera Festival (Valentino inGounod’s Faust) in 1999. In summer2000, he appeared in the title role of thesports opera Paavo Nurmi by TuomasKantelinen at Helsinki Olympic Stadium.At the Finnish National Opera, he hassubsequently appeared as Marcello in LaBohème, in Puccini’s La Fanciulla delWest and in Rautavaara’s Rasputin.

Suovanen has also appeared at theTampere Opera, at the Liceu in Barcelona,at the La Monnaie opera in Brussels, at

7

Gabriel Suovanen


the Royal Opera in Copenhagen, at theDrottningholm Theatre, at the RheinsbergCastle chamber opera and at the KomischeOper in Berlin.

Suovanen enjoys singing Lieder andconcert music, too. He regularly appearswith major Finnish and Swedish orchestras.He has previously recorded solo songs byLeevi Madetoja for Ondine with pianistGustav Djupsjöbacka (ODE 996-2) and acollection of Finnish solo songs entitledSydämeni laulut with pianist IlkkaPaananen (ODE 954-2).

Jukka-Pekka Saraste studiedconducting with Jorma Panula at the SibeliusAcademy. He was Principal Guest Conductorof the Finnish Radio Symphony Orchestrafrom 1985 to 1987 and its Chief Conductorfrom 1987 to 2001. During this time, he ledan active campaign of internationalization.He has also been Musical Director of theToronto Symphony Orchestra (1994-2001)and Artistic Director of the ScottishChamber Orchestra (1987–1991).

As a guest conductor, he has appearedwith the French Radio PhilharmonicOrchestra, the radio orchestras ofNorthern Germany and Frankfurt, the

Birmingham and BBC SymphonyOrchestras, the orchestras of Cleveland,Detroit and Minnesota, the CzechPhilharmonic, the European ChamberOrchestra and the Gewandhaus Orchestrain Leipzig. In 2002, he conducted theproduction of Aarre Merikanto’s operaJuha at the Savonlinna Opera Festival.

In September 2002, Jukka-PekkaSaraste took up the post of PrincipalGuest Conductor of the BBC SymphonyOrchestra. He is also active in conductingthe Avanti! Chamber Orchestra, which hewas involved in founding with Esa-PekkaSalonen in 1984. He is also artistic advisor

8

Jukka-Pekka Saraste


to the Finnish Chamber Orchestra andartistic director of the Tammisaarisummer concert series.

Saraste has premiered numerouscontemporary works, particularly bySaariaho, Lindberg, Salonen, Henze andDutilleux.

The Finnish RadioSymphony Orchestra (FRSO)is the orchestra of the Finnish BroadcastingCompany. It celebrated its 75th anniversaryin autumn 2002. Founded as a ten-memberensemble in 1927, the Radio Orchestrabecame a full-sized symphony orchestra inthe 1960s. Its chief conductors haveincluded Toivo Haapanen, Nils-EricFougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu,Leif Segerstam and Jukka-Pekka Saraste,whose fourteen-year tenure ended insummer 2001.

Sakari Oramo was engaged as conductoralongside Saraste in 1994, and in autumn2003 he took over the duties of chiefconductor.

The FRSO focuses on contemporaryFinnish music and premieres severalworks commissioned by the FinnishBroadcasting Company each year.

The orchestra has cut over 80 recordings.Among these is a historical gem, aperformance of Jean Sibelius’s Andantefestivo conducted by the composerhimself, recorded in the concert hall ofthe Helsinki Conservatory (now theSibelius Academy) on New Year’s Day1939 for a radio broadcast to America.This remained the only recording ofSibelius conducting (ODE 1037-2).

The FRSO has given over 230 concertsabroad. Tours were established as apermanent and regular feature in theorchestra’s programme during the tenureof Jukka-Pekka Saraste; he conducted twotours of the Far East and initiated regularvisits to Vienna, the Proms in Londonand the Canary Islands Music festival.

The FRSO is the resident orchestra of YLERadio 1, which broadcasts the orchestra’sconcerts at home and abroad, usually live.

The Tapiola Chamber Choirwas born when a group of former singers ofthe world-famous Tapiola Choir decided tocontinue singing together as a mixed choir.The Chamber Choir gave its début concertin spring 1984. Today, the Choir is a 35-member semi-professional choir.

9


The Tapiola Chamber Choir frequentlyappears with leading Finnish professionalorchestras such as the Finnish RadioSymphony Orchestra, the HelsinkiPhilharmonic Orchestra, the Lahti Sinfonia,the Avanti! Chamber Orchestra, theOrchestra of the Finnish National Opera,the Tapiola Sinfonietta and the Sixth FloorOrchestra, and also gives concerts of its own.The Choir is one of the founders andorganizers of the Helsinki Chamber ChoirWeek, launched in 1994.

The Choir has performed major Baroqueand Classical works with distinguished foreignguest conductors such as Peter Schreier,Harry Christophers, Roy Goodman and PaulHillier, and has actively collaborated withthe young generation of Finnish composersand has worked in various contexts with Esa-Pekka Salonen, Jukka-Pekka Saraste, OsmoVänskä, Sakari Oramo, Okko Kamu, RalfGothóni and Anssi Mattila.

The Tapiola Chamber Choir initiallyoperated as a project choir with guestconductors. Eric-Olof Söderström wasthe Choir’s artistic director from 1985 to1988, and Juha Kuivanen from 1992 to1997. Hannu Norjanen has been artisticdirector of the Choir since autumn 1998.

10

Cinq reflets de L’Amour de loinLorsque l’idée de composer un opéra amûri dans l’esprit de Kaija Saariaho, ellea décidé que son sujet devait être l'amouret la mort. L’Amour de loin, créé àSalzbourg en 2000 traite de ce sujet surun niveau abstrait, sans grand dramatismeextérieur.

Cinq reflets de L’Amour de loin, unecommande de l’Orchestre philharmoniqueroyal de Stockholm, est composé dumatériau remanié de cinq scènes del’opéra. La suite de mélodies est une œuvrede concert indépendante, une réflexionspirituelle sur l’amour, le désir etl’accomplissement. Dans l’opéra, écrit surle texte d’Amin Maalouf, il y a troispersonnages : le troubadour Jaufré Rudel(baryton) qui, au 12ème siècle, habite àBlaye, dans la région de Bordeaux et écritdes poèmes d’amour pour une dameimaginaire, une comtesse, bien-aimée duprince (soprano) qui se trouve à Tripoli etun pèlerin (mezzo) qui circule entre Blayeet Tripoli, entre Ouest et Est, et quiraconte au troubadour que l’objet de sonpur amour imaginé existe vraiment.

Dans la première partie de la suite de


mélodies la comtesse chante son désir.Dans le deuxième mouvement (quatrièmeacte, deuxième scène) le troubadourraconte un rêve qu’il a fait où il a vu sabien-aimée lointaine et a entendu sa voix.

Le troisième reflet, L’Amour de loin, estmusicalement un des passages centraux del’opéra. Dans l’œuvre pour la scène, lepèlerin chante à la comtesse la chansond’amour écrite par le troubadour. Dansles Cinq reflets, elle a été transposée pourle baryton, c'est-à-dire pour le troubadourlui-même. L’orchestre s’interrompt uninstant pour écouter la mélodie captivantequi conduit dans le monde médiéval dutroubadour.

Dans le quatrième mouvement, on setrouve au cinquième, donc au dernieracte de l’opéra. L’amour et la mort serencontrent. Le troubadour a décidé dese rendre par la mer à Tripoli, mais iltombe malade au cours du trajet et meurtdans les bras de sa bien-aimée. La dernièremélodie est l’épilogue de l’opéra quand lacomtesse est au couvent. Sa prière est unelouange au pouvoir suprême, mais enmême temps une confession de l’amourterrestre. La forme la plus élevée del’amour est la confiance en sa capacité

d’être accompli, pas l’accomplissement.Le temporel et l’éternel sont enfin réunis.

Nymphea ReflectionL’électronique a toujours joué un rôleessentiel dans la musique de KaijaSaariaho. Elle crée souvent des mondessonores oniriques avec des méthodes detravail basées sur l’ordinateur et les effetsd’écho modifient la conception de l’espacequ’a l’auditeur. Parfois la compositrice ale courage de plonger à l’aide del’ordinateur à l’intérieur d’un seul son etelle y trouve le matériau sur lequelconstruire une œuvre entière.

A l’arrière-plan de Nymphea Reflectionse trouve Nymphea que Kaija Saariaho aécrit quatorze ans plus tôt pour le quatuoraméricain Kronos et électronique et oùelle a utilisé l’ordinateur souvent dedifférentes manières. Par exemplel’harmonie de l’œuvre se base entièrementsur l’analyse du son du violoncelle.

L’œuvre la plus ancienne fait renaîtreaussi de fortes associations extramusicales.Son nom fait allusion aux peintures desnymphéas de Claude Monet. La structuresymétrique de la plante a, d’une part,fasciné la compositrice, d’autre part il y a

11


ses métamorphoses lorsque l’eau quiondule la transforme sans cesse. Un destraits de cette œuvre est la transformationprogressive des motifs mélodiques etrythmiques.

Le caractère de Nymphea Reflection estdifférent de celui du quatuor sur lequelil se base. Les moyens qu’autorise unplus grand ensemble rendent possible leremplacement de l’électronique par desinstruments. On trouve dans l’œuvre desépisodes qui se basent sur l’analyse desspectres et sur les microintervalles qui, àl’écoute, sonnent plus comme unemusique électronique que jouée par desinstruments. Cela sert la volonté de lacompositrice qui est de faire sortir sonauditeur du quotidien pour le plongerdans un monde différent.

Nymphea Reflection se divise en sixmouvements dont les textures sontdifférentes. Dans chacun, on voit un aspectde la manière personnelle de Kaija Saariahod’écrire pour les cordes. Tantôt elledéveloppe une masse ligétienne qui est entransformation intérieure permanente,tantôt elle crée une énergie mobile enréglant la tension entre des épisodes à lasonorité claire et des épisodes de bruits.

Dans le dernier mouvement, lacompositrice souligne encore un nouvelélément, le poème d’Arseni Tarkovski sur ledésir de l’homme d’entrer dans un mondenon défini mais plus riche que notre vieterrestre. L’atmosphère du texte correspondbien au monde musical, mais dans lacomposition ses mots ne transmettent pasun sens, ils ont une mission sonore. Lesmots, les images et les programmesd’ordinateurs ont disparu sous la surface.Dans le traitement de la compositrice, ilssont devenus musique pure.

Oltra marAu cours des années qui ont précédéL’Amour de loin, Kaija Saariaho a écritquelques œuvres dans lesquelles elle atraité le monde de l’opéra futur. DansOltra mar (au-delà de la mer, en ancienfrançais) le sujet est un voyage en bateauqui symbolise les tentatives de l’hommepour comprendre l’univers. L’œuvre,écrite pour la Philharmonie de New York1998–1999, est divisée en sept parties.Entre le départ et l’arrivée se trouve la viede l’homme. Le chœur est présent danstoutes les parties, mais on ne trouve untexte que dans les deuxième, quatrième et

12


sixième mouvements. En peu de mots, il yest dit de grandes choses sur l’amour, le temps qui coule et la mort. Les partiessans texte décrivent la traversée et la mer,le commencement de la vie. Elles serventaussi de pont entre les parties principales.

Les citations littéraires sont éloignéeslocalement et temporellement les unesdes autres, mais elles sont liées par lamusique. La musique a un poids quenécessite le sujet. On entend leroulement des houles de la haute merqui attestent de la naissance et de la finde la vie humaine. L’homme se trouveen relation avec l’infini de l’univers etavec l’ordre naturel.

Kaija Saariaho a dédié le sixièmemouvement d’Oltra mar à la mémoire deGérard Grisey qui est décédé pendant lacomposition. Grisey a été l’initiateurprincipal de la musique des timbres quise base sur les harmonies spectrales, dansles années 1970 et 1980, et un modèleimportant pour la jeune compositricequi a, par la suite, continué à développerses idées. La mort poursuit toujours lavie. Et la traversée est éternelle.


Traduction : Anja Fantapié

Kaija Saariaho (née en 1952)compte parmi les compositeurscontemporains les plus remarquables.

Saariaho a obtenu des prix importants,parmi lesquels le dernier a été leGrawemeyer 2003 pour son opéraL’Amour de loin. La compositrice a étéélevée en France, en 1997, au rang deChevalier dans l’ordre des Arts etLettres.

Elle a reçu des commandes de la BBC,l’Ircam, l’Orchestre philharmonique deNew York, le Lincoln Center (NewYork), le Festival de Salzbourg et leThéâtre de Châtelet à Paris ainsi quel’Opéra national de Finlande.

Les influences extramusicales ontsouvent inspiré la compositrice. Elles lesa trouvées aussi bien dans le ciel étoilé,dans la nature que dans la littérature.Avant de se mettre à travaillercomposition, Saariaho a étudié,parallèlement à ses études musicales, lesbeaux-arts dans la section d’artgraphique de l’Ecole supérieure des artsdécoratifs. Les études de compositionont commencé à l’Académie Sibeliusavec Paavo Heininen (1976-1981) et ontété poursuivies avec Brian Ferneyhough

13


à l’Ecole supérieure de musique deFreiburg (diplômée en 1983).

Depuis 1982 Kaija Saariaho habitesurtout à Paris.

La soprano Pia Freund a faitses études musicales au Conservatoire deTurku et dans l’atelier d’opéra del’Académie Sibelius. En 1991 elle aremporté le concours Timo Mustakallioet l’année suivante celui de Lappeenranta.

Pia Freund a travaillé entre autres avecl’Ensemble baroque de Drottningholmet l’Orchestre de chambre d’Ecosse. Sesdébuts parisiens ont eu lieu dans la SallePleyel comme soliste de l’OrchestreNational d’Ile de France en 1996, ceuxde Londres comme soliste de l’orchestrePhilharmonique royal en 1998. En 2003Freund a fait ses débuts à New York auCarnegie Hall et à Leipzig comme solistede l’orchestre du Gewandhaus.

Freund s’est également produite auxfestivals du Printemps de Prague, de Berlin,du Schleswig-Holstein, de Helsinki, deKuhmo et de Naantali ainsi qu’au Festivald’opéra de Savonlinna, à l’Opéra nationalde Finlande, au Théâtre de Dortmund età l’Opéra de Norrland. Ses rôles ont été

Micaela de Carmen, Pamina de La flûteenchantée, Fiordiligi de Così fan tutte,Mimi de La Bohème, Helena du Songed’une nuit d’été de Britten et Minna duCadeau des mages de Rautavaara. A l'automne 2004 elle chantera en solisteà l’Opéra national de Finlande dansL’Amour de loin de Kaija Saariaho. Elle aégalement chanté des œuvres de Saariahoà Berlin, Paris et à Stockholm.

Pia Freund a fait de nombreuxenregistrement pour la radio et le disque.Elle est entre autres une des solistes dudisque Vigilia d’Einojuhani Rautavaara(ODE 910-2).

Le baryton suédois GabrielSuovanen a commencé ses études deviolon à l’âge de quatre ans tout en chantantdans le célèbre chœur de garçons suédoisAdolf Fredrik. Il a été diplômé à l’écoled’opéra de Stockholm en 1998 ayant,entre temps, aussi étudié le chant auStudio d’opéra de l’Académie Sibelius de1993 à 1994.

Suovanen a obtenu de nombreux prixen Suède. En Finlande, il a remporté leconcours Timo Mustakallio en 1998 etobtenu la troisième place dans la catégorie

14


masculine du concours Mirjam Helin ainsique le prix de la meilleure interprétationd’une œuvre moderne. En 2000 on luia accordé le prix Karita Mattila.

Suovanen a chanté à l’Opéra royal deStockholm dans la production de BorisGodounov et les rôles de Fiorillo duBarbier de Séville et de Silvio de Paillasse.En 1999 il s’est produit pour la premièrefois à l’Opéra national de Finlande(Guglielmo de Così fan tutte) et au Festivald’opéra de Savonlinna (Valentin du Faustde Gounod). Au cours de l'été 2000 il ajoué le rôle principal dans l’opéra PaavoNurmi de Tuomas Kantelinen au Stadeolympique de Helsinki. Par la suite il achanté à l’Opéra national de Finlande lerôle de Marcello dans La Bohème et s’estproduit dans les opéra La Fille de l’Ouestde Puccini et Raspoutine de Rautavaara.

Suovanen a également chanté à l’Opérade Tampere, au Liceu de Barcelone, à LaMonnaie de Bruxelles, à l’Opéra royal deCopenhague, à l’Opéra de chambre duchâteau Rheinsberg et au Komische Operde Berlin.

Suovanen aime également chanter lelied et la musique concertante. Il s’estproduit en soliste avec les meilleurs

orchestres symphoniques suédois etfinlandais. Il a enregistré pour Ondinedes lieder de Leevi Madetoja avec lepianiste Gustav Djupsjöbacka (ODE996-2) et le recueil Sydämeni laulut (Leschants de mon cœur) avec Ilkka Paananen(ODE 954-2).

Jukka-Pekka Saraste a étudiéla direction d’orchestre à l’AcadémieSibelius avec Jorma Panula. Il a étépremier chef invité de l’Orchestresymphonique de la Radio finlandaise de1985 à 1987 et son chef principal de 1987à 2001. Pendant son mandat il a donnéà l’orchestre une stature internationale.Saraste a été le directeur musical del’Orchestre symphonique de Toronto de1987 à 1991 et le directeur artistique del’Orchestre de chambre d’Ecosse de1987 à 1991.

Il a également dirigé l’OrchestrePhilharmonique de Radio France, ceuxdes radios de l’Allemagne du Nord et deFrancfort, les orchestres symphoniques deBirmingham et de la BBC, de Cleveland,de Detroit et du Minnesota ainsi que laPhilharmonie tchèque, l’Orchestre dechambre d’Europe et l’Orchestre du

15


Gewandhaus de Leipzig. En 2002, il adirigé l’opéra Juha d’Aarre Merikanto auFestival d’opéra de Savonlinna.

Depuis septembre 2002 Jukka-PekkaSaraste est le premier chef invité del’Orchestre symphonique de la BBC. Ilcontinue à diriger régulièrement l’Orchestrede chambre Avanti ! qu’il a fondé avec Esa-Pekka Salonen en 1983. En outre, il est leconseiller artistique de l’Orchestre dechambre finlandais et le directeur artistiquedes concerts d’été de Tammisaari.

Saraste a créé beaucoup de musiquecontemporaine, surtout de Saariaho,Lindberg, Salonen, Henze et Dutilleux.

L’Orchestre symphoniquede la radio (OSRF) est l’orchestre dela Radio nationale finlandaise. A l’automne 2002, il a fêté son 75ème

anniversaire. Composé de dix musiciens àsa création il a atteint la taille d’orchestresymphonique dans les années 1960. Seschefs principaux ont été Toivo Haapanen,Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, OkkoKamu, Leif Segerstam et Jukka-PekkaSaraste dont le mandat de quatorze ans s’estterminé à l’été 2001.

Comme deuxième chef d’orchestre à côté

de Saraste on a engagé en 1994 SakariOramo qui fait ses débuts de chefprincipal à l’automne 2003.

Dans le répertoire de l’ OSRF, lanouvelle musique finlandaise tient uneplace importante et l’orchestre créechaque année de nombreuses œuvrescommandées par la Radio finlandaise.

L’orchestre a fait plus de quatre-vingtsenregistrements. Une perle historique aété enregistrée dans la salle du Conservatoirede Helsinki (aujourd’hui AcadémieSibelius) le jour de l’an 1939 quand JeanSibelius a dirigé son Andante festivo, unsalut radiophonique aux Américains.C’est l’unique document que Sibeliusnous a laissé comme chef d’orchestre(ODE 1037-2).

L’OSRF a donné à l’étranger plus de230 concerts. Les tournées sont devenuesrégulières pendant le mandat de Jukka-Pekka Saraste avec qui l’orchestre est allédeux fois en Extrême-Orient et commencédes visites régulières à Vienne, aux festivalsdes Proms de Londres et des Iles Canaries.Le canal de résidence de l’ OSRF est lecanal YLE Radio 1 qui diffuse en généralses concerts en direct aussi bien de laFinlande que de l’étranger.

16


Tapiolan kamarikuoro(le Chœur de chambre de Tapiola) est nélorsque un groupe d’anciens chanteurs duChœur de Tapiola a décidé de continuer àse produire ensemble en chœur d’adultes.Il a donné son premier concert auprintemps 1984. Aujourd’hui c’est unchœur de 35 membres qui, bienqu’amateur, fonctionne avec pour objectifd’atteindre une qualité professionnelle.

Le chœur de chambre de Tapiola seproduit régulièrement avec les meilleursorchestres professionnels en Finlandecomme l’Orchestre symphonique de laRadio finlandaise, la Philharmonie deHelsinki, le Sinfonia Lahti, Avanti !,l’orchestre de l’Opéra national deFinlande, le Tapiola sinfonietta etl’Orchestre du sixième étage et organiseaussi ses propres concerts. Il est un desfondateurs et organisateurs de la Semainedes chœurs de chambre de Helsinki quidate de 1994.

Le chœur a chanté de grandes œuvresbaroques et classiques sous la directiondes chefs étrangers les plus importantstels Peter Schreier, Harry Christophers,Roy Goodman et Paul Hillier et acollaboré dès le début avec la jeune

génération des chefs d’orchestrefinlandais. Il a travaillé plusieurs fois avecEsa-Pekka Salonen, Jukka-Pekka Saraste,Osmo Vänskä, Sakari Oramo, OkkoKamu, Ralf Gothóni et Anssi Mattila.

Le chœur de chambre de Tapiola a, audébut, participé à différents projetsproposés par des chefs d’orchestre. De1985 à 1988 son directeur artistique aété Eric-Olof Söderström et de 1992 à1997 Juha Kuivanen. Hannu Norjanenest son directeur artistique depuis 1998.

17


Cinq reflets de L'Amour de loinAls sich Kaija Saariaho entschloss, eineOper zu komponieren, wählte sie dieThematik »Liebe und Tod«. Die im Jahr2000 in Salzburg uraufgeführte OperL'amour de loin (Die ferne Liebe)behandelt diese Thematik undramatischauf einer abstrakten Ebene. Zwei Jahrespäter entstand als Auftrag für dasKöniglich Philharmonische Orchester inStockholm der Liederzyklus Cinq refletsde l'amour de loin (Fünf Spiegelungender fernen Liebe). Sein Materialentstammt fünf Szenen der Oper, dochstellt der Zyklus ein selbstständigessymphonisches Werk dar, eine Reflexiondessen, was die Vorstellungskraft überLiebe, Sehnsucht und Erfüllung ersinnt.

Die Oper, komponiert zu einemLibretto von Amin Maalouf, hat dreiRollen: den Troubadour Jaufré Rudel(Bariton), der im 12. Jahrhundert inBlaye in der Region um BourdeauxLiebesgedichte für eine imaginäre Frauschreibt; die in Tripolis lebendeComtesse (Sopran), seine ferne Liebe,und einen zwischen Blaye und Tripolis,zwischen West und Ost wandernden Pilger

(Mezzo). Er weiß dem Troubadour zuberichten, dass das Objekt seiner reinenLiebe tatsächlich existiert.

Im ersten Satz von Cinq reflets singt dieComtesse von der Sehnsucht. Im zweitenSatz (4. Akt, 2. Bild) erzählt derTroubadour von einem Traum, in dem erdie ferne Geliebte erblickt und ihreStimme vernommen hat. Die dritteSpiegelung, L'amour de loin, zählt zuden zentralen musikalischen Abschnittender Oper. Auf der Opernbühne trägt derPilger für die Comtesse ein vomTroubadour verfasstes Liebeslied vor. In Cinq reflets ist es für Baritontransponiert, d.h. für den Troubadourselbst. Das Orchester hält inne, um derfesselnden Melodie zu lauschen. Sieentführt auch die Zuhörer für einenAugenblick in die mittelalterliche Weltdes Troubadours.

Mit dem vierten Satz befinden wir unsim letzten, dem fünften Akt der Oper.Liebe und Tod treffen aufeinander. DerTroubadour bricht zu einer Seereise nachTripolis auf, erkrankt aber und stirbt inden Armen seiner Angebetenen. Beimletzten, fünften Lied handelt es sich umden Epilog der Oper. Die Comtesse lebt

18


in einem Kloster, im Gebet preist sieeine höhere Macht und gesteht ihreLiebe. Deren höchste Form ist derGlaube, dass sich Liebe erfüllt, nicht dieErfüllung an sich. Zeitliches und Ewigessind zum Schluss vereint.

Nymphea ReflectionDie Elektronik hat stets eine bedeutendeRolle in Kaija Saariahos Kompositionengespielt. Häufig erzeugt sie mittels unter-schiedlicher computergestützter Verfahreneine träumerische Klangwelt, deren Wider-hall jenen »Raum«, in dem sich derZuhörer befindet, verwandelt. Dann wiederergründet sie mit Hilfe des Computerseinen einzelnen Ton und entdeckt inseinen Tiefen Material, das die Grundlagefür eine ganze Komposition bildet.

Hintergrund von Nymphea Reflectionist eine Komposition, die 14 Jahre früherfür das amerikanische Kronos-Quartettund Elektronik entstand. In Nympheahat Kaija Saariaho den Computer aufverschiedenste Weise genutzt. So beruhtdie Harmonik des gesamten Werks aufeiner Analyse der gebrochenen Cello-Stimme. Gleichzeitig ruft Nymphea – derTitel verweist auf ein Seerosengemälde

von Claude Monet – starke, mit anderenDingen als der Musik assoziierte Vor-stellungen wach. Saariaho hat sich zumeinen von der symmetrischen Gestaltder Seerose inspirieren lassen, zumanderen von der steten Metamorphose,die diese Pflanze durchläuft, wenn diebewegte Wasseroberfläche sie neu formt.Ein Charakteristikum dieser Kompositionist der graduelle Wandel der melodischenund rhythmischen Motive.

Nymphea Reflection besitzt einenanderen Charakter als das Quartett. Diegrößere Besetzung erlaubt es, dieElektronik durch Instrumente zu ersetzen.Hier finden sich Abschnitte, die auf der»Spektralanalyse« und auf Mikro-intervallen beruhen. Im ersten Momentgleichen sie eher elektronischer dennInstrumentalmusik, was dem WunschSaariahos entgegenkommt, das Publikumin eine Welt außerhalb des Alltags zu ent-führen. Nymphea Reflection teilt sich insechs, auf unterschiedlichen Textur-lösungen beruhende Sätze. In allen zeigtsich einer von mehreren Aspekten derindividuellen Schreibweise Kaija Saariahosfür Streichinstrumente. So entwickeltsie stellenweise nach Art Ligetis eine

19


Masse, die in einer ständigen innerenWandlung begriffen ist. Dann wiedererzeugt sie kinetische Energie, indem siedie Spannung zwischen klaren undgeräuschverzerrten Spielweisen reguliert.

Im letzten Satz bringt die Komponistinnoch ein neues Element ein, ein GedichtArseni Tarkowskis vom Menschen, dersich nach etwas Undefinierbarem sehnt,reicher als das irdische Leben. DieStimmung des Texts passt gut zur Welt derMusik, in welcher die einzelnen Wörterkeine Bedeutungen besitzen – ihre Aufgabeist klanglicher Natur. Wörter, Bilder undComputerprogramme sind von der Ober-fläche verschwunden. Deren Bearbeitungdurch die Komponistin hat aus ihnenreinste Musik herausgefiltert.

Oltra marVor L'amour de loin komponierte KaijaSaariaho einige Arbeiten, in denen sie dieWelt ihrer künftigen Oper auslotete. InOltra mar (im alten Französisch das»andere Ufer des Ozeans«) ist eine See-reise das Thema, ein Sinnbild für dieVersuche des Menschen, das Universum zuverstehen. 1998–1999 für das New YorkPhilharmonic Orchestra komponiert, teilt

sich das Werk in sieben Sätze, in Abfahrtund Ankunft, zwischen denen sich dasmenschliche Leben erstreckt. Der Chor istan allen Sätzen beteiligt, doch nur imzweiten, vierten und sechsten singt er aucheinen Text. Mit knappen Worten werdenan diesen Stellen große Dinge über dieLiebe, die verstreichende Zeit, den Todgesagt. Die textlosen Passagen handeln vomReisen und vom Meer, vom Beginn allenLebens. Sie bilden Brücken zwischen denHauptabschnitten.

Alle verbalen Zitate liegen zwar zeitlichund räumlich weit auseinander, aber derMusik gelingt es, sie miteinander zuverflechten; sie besitzt ein der Thematikangemessenes Gewicht. Hier wogen dieWellen des Ozeans und bezeugen Geburtund Abschluss des menschlichen Lebens.Der Mensch wird zu einem Bestandteildes unendlichen Universums und einernatürlichen Ordnung.

Kaija Saariaho hat inmitten des sechstenSatzes ihre Komposition Oltra mar demGedenken an den französischenKomponisten Gérard Grisey gewidmet.Grisey war die treibende Kraft hinter derauf so genannten »Spektralharmonien«beruhenden, von ihm in den 70er und

20


80er Jahren des letzten Jahrhundertsentwickelten Klangfarbenmusik. Er wareinst ein wichtiges Vorbild für KaijaSaariaho, die seine Ideen weiterentwickelthat. Dem Leben folgt der Tod stets aufdem Fuß, allein der Weg ist unendlich.


Übersetzung: Jürgen Schielke

Kaija Saariaho (*1952) zählt zu denweltweit bedeutendsten zeitgenössischenKomponistinnen.

Sie hat zahlreiche renommierte Aus-zeichnungen erhalten, so zuletzt 2003den angesehenen Grawemeyer Award fürihre Oper L'Amour de loin. 1997 wurdeder Komponistin in Frankreich derEhrentitel eines Chevalier à l'ordre desArts et Lettres verliehen.

Kaija Saariaho hat Auftragswerke u.a.für die BBC, das Ircam, die New YorkerPhilharmoniker, das Lincoln Center, dieSalzburger Musikfestspiele, das PariserThéâtre de Châtelet und die FinnischeNationaloper komponiert.

Inspiriert worden ist sie für ihre Kompo-sitionen häufig von Eindrücken, die nichtder Musik entstammen. Sie hat sie am

Sternenhimmel, in der Natur wie in derLiteratur entdeckt. Parallel zum Musik-studium hat Kaija Saariaho am grafischenZweig der Hochschule für Kunst und Designin Helsinki auch bildende Kunst studiert.Ihre Kompositionsstudien nahm sie 1976unter Leitung von Paavo Heininen an derSibelius-Akademie in Helsinki auf undsetzte sie nach 1981 an der FreiburgerMusikhochschule als Schülerin von BrianFerneyhough fort (Diplom 1983).

Kaija Saariaho lebt seit dem Jahr 1982hauptsächlich in Paris.

Die Sopranistin Pia Freundabsolvierte ihr Musikstudium amKonservatorium in Turku und am Opern-zweig der Sibelius-Akademie in Helsinki.1991 gewann sie den Timo Mustakallio-Wettbewerb, 1992 den GesangswettbewerbLappeenranta.

Pia Freund hat u.a. mit dem Barock-ensemble Drottningholm und demSchottischen Kammerorchester zusammen-gearbeitet. 1996, als Solistin des OrchestreNationale d'Ile de France, gab sie ihr Debüt in Paris in der Salle Pleyel. 1998folgte das Debüt in London als Solistin desRoyal Philharmonic Orchestra. 2003

21


debütierte sie in New York an derCarnegie Hall und in Leipzig als Solistindes Gewandhaus-Orchesters.

Pia Freund ist auf dem Musikfest»Prager Frühling«, auf den BerlinerFestspielen, dem Schleswig-HolsteinFestival, den Festwochen Helsinki, denMusikfestspielen in Kuhmo und Naantaliund auf den Opernfestspielen Savonlinna,an der Finnischen Nationaloper, amTheater Dortmund und an der NorrlandsOperan aufgetreten. Zu den Opernrollen,die sie gesungen hat, zählen die Micaela in Carmen, die Pamina in der Zauberflöte,Fiordiligi in Così fan tutte, Mimi in LaBohème, Helena in Brittens Ein Sommer-nachtstraum sowie die Minna inRautavaaras Geschenk der Weisen. In derHerbstsaison 2004 wird Pia Freund alsSolistin in Kaija Saariahos Oper L'amourde loin an der Finnischen Nationaloperauftreten. Freund hat Arbeiten vonSaariaho auch in Berlin, Paris undStockholm aufgeführt.

Für den Rundfunk und CD hat PiaFreund zahlreiche Kompositionenaufgezeichnet. Sie singt als Solistin u.a. auf einer Einspielung von EinojuhaniRautavaaras Vigilia (ODE 910-2).

Der Bariton GabrielSuovanen (Stockholm) begann imAlter von vier Jahren mit demGeigenspiel. Daneben sang er imbekannten schwedischen Adolf Fredrik-Knabenchor. Suovanen erwarb, nacheinem Gesangsstudium 1993-1994 an derOpernklasse der Sibelius-Akademie in Helsinki, 1998 seinenAbschluss an der Stockholmer Opern-schule. Er hat in Schweden zahlreichePreise gewonnen. In Finnland siegte er1998 beim Timo Mustakallio-Wettbewerbund wurde im Jahr darauf beim MirjamHelin-Gesangswettbewerb Dritter in derKategorie Männerstimmen. Dort erhielter auch den Preis für die beste Darbietungeines modernen Werks. Im Jahr 2000wurde er mit dem Karita Mattila-Preisausgezeichnet.

Gabriel Suovanen hat an der KöniglichenOper Stockholm in Boris Godunov sowieim Barbier von Sevilla den Fiorillo undim Bajazzo den Silvio gesungen. 1999 trater zum ersten Mal an der FinnischenNationaloper als Guglielmo in Così fantutte und auf den OpernfestspielenSavonlinna als Valentino in GounodsFaust auf. Im Sommer 2000 sang er die

22


Hauptrolle in Paavo Nurmi, einer Opervon Tuomas Kantelinen, die im Olympia-stadion Helsinki aufgeführt wurde. Esfolgten an der Finnischen Nationaloperu.a. der Marcello in La Bohème undRollen in Puccinis Mädchen aus demGoldenen Westen und in RautavaarasRasputin-Oper, dazu Auftritte an derOper Tampere, im Liceu in Barcelona,an der La Monnai-Oper in Brüssel, ander Königlichen Oper Kopenhagen, amTheater Drottningholm, an der Kammer-oper im Rheinsberger Schloss und derKomischen Oper Berlin.

Neben Opernrollen singt Suovanengern Lieder und Konzertmusik. Erkonzertiert regelmäßig mit den führendenSymphonieorchestern Schwedens undFinnlands. Für Ondine hat er gemeinsammit dem Pianisten Gustav DjupsjöbackaLieder des finnischen KomponistenLeevi Madetoja (ODE 996-2) und mitdem Pianisten Ilkka Paananen einenZyklus finnischer Sololieder, Liedermeines Herzens (ODE 954-2), eingespielt.

Jukka-Pekka Saraste hatOrchesterleitung als Schüler von JormaPanula an der Sibelius-Akademie inHelsinki studiert. In den Jahren 1985bis 1987 war er Erster Gastdirigent undvon 1987 bis 2001 Chefdirigent desFinnischen Rundfunk-Symphonie-orchesters. In dieser Zeit hat er dieinternationale Ausrichtung des Klang-körpers stark vorangetrieben. Von 1994bis 2001 wirkte er als Musikalischer Leiterdes Toronto Symphony Orchestra. 1987bis 1991 war er künstlerischer Leiter desSchottischen Kammerorchesters.

Jukka-Pekka Saraste hat als Gastdirigentzahlreiche Orchester geleitet, darunterdie Philharmoniker des FranzösischenRundfunks, das NDR-Symphonieorchester,das Frankfurter Radio-Symphonie-Orchester, das Birmingham und das BBCSymphony Orchestra, die Orchester vonCleveland, Detroit und Minnesota, dieTschechischen Philharmoniker, dasEuropäische Kammerorchester und dasGewandhaus-Orchester Leipzig. ImSommer 2002 dirigierte er die Auf-führung von Aarre Merikantos Oper Juhaauf den Opernfestspielen Savonlinna.

Seit September 2002 ist Jukka-Pekka

23


Saraste Erster Gastdirigent des BBCSymphony Orchestra. Daneben leitet erdas Kammerorchester Avanti!, das er1983 gemeinsam mit Esa-Pekka Salonengegründet hat. Er ist künstlerischerBerater des Finnischen Kammerorchestersund künstlerischer Leiter der Sommer-konzerte Tammisaari.

Saraste hat die Uraufführungen vielerKompositionen Neuer Musik dirigiert,insbesondere von Saariaho, Lindberg,Salonen, Henze und Dutilleux.

Das Finnische Rundfunk-Symphonieorchester (RSO),angesiedelt bei der öffentlich-rechtlichenRundfunkanstalt des Landes, feierte imHerbst 2002 seinen 75. Geburtstag. Eswurde 1927 als Radio-Orchestergegründet und hat seit den sechzigerJahren die Stärke eines Symphonie-orchesters. Seine Chefdirigenten warenToivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt,Paavo Berglund, Okko Kamu, LeifSegerstam sowie Jukka-Pekka Saraste,dessen vierzehnjährige Amtszeit imSommer 2001 endete. Mit der Herbst-saison 2003 übernahm Sakari Oramo,seit 1994 zweiter Dirigent des Orchesters,

das Amt des Chefdirigenten.Im Repertoire des RSO, das jährlich

zahlreiche Auftragsarbeiten desFinnischen Rundfunks zur Uraufführungbringt, besitzt neue Musik aus Finnlandeinen großen Stellenwert. Mittlerweilehat das Orchester über 80 Schallplattenund CDs eingespielt. Eine historischeRarität wurde am Neujahrstag 1939 imSaal des Konservatoriums Helsinkimitgeschnitten, der heutigen Sibelius-Akademie, als Jean Sibelius in einerLive-Übertragung des Hörfunks für dieUSA sein Andante festivo dirigierte. Esist die einzige authentische Aufnahmemit ihm als Dirigenten (ODE 1037-2).

Das finnische RSO hat im Auslandmehr als 230 Konzerte gegeben. Seitder Amtszeit von Jukka-Pekka Saraste, indie u.a. zwei Tourneen in den FernenOsten sowie regelmäßige Besuche in Wien,auf den Londoner Proms und demFestival de Música de las Canarias fielen,bilden Auslandstourneen einen festenBestandteil der Orchestertätigkeit.Beheimatet ist das RSO bei »YLE Radio1«, einem Hörfunksender, der fast alleKonzerte in und außerhalb Finnlandslive überträgt.

24


Der Kammerchor Tapiolaentstand, als sich mehrere Sänger undSängerinnen des Kinder- und Jugend-chors Tapiola entschlossen, weiterhin alsErwachsenenchor aufzutreten. Ihr erstesKonzert gaben sie im Frühjahr 1984.Heute hat der Kammerchor Tapiola 35Laienmitglieder.

Der Chor, der sich professionelleQualitätsstandards gesetzt hat, tritt häufigmit den besten SymphonieorchesternFinnlands auf, darunter dem Rundfunk-Symphonieorchester, den PhilharmonikernHelsinki, der Sinfonia Lahti, demKammerorchester Avanti!, dem Orchesterder Finnischen Nationaloper, der TapiolaSinfonietta und dem »The Sixth FloorOrchestra«. Er gibt eigene Konzerte undzählt zu den Veranstaltern der Kammer-chorwochen Helsinki, die er 1984 mitbe-gründet hat.

Der Kammerchor Tapiola hat unterLeitung international bekannterDirigenten wie Peter Schreier, HarryChristophers, Roy Goodman und PaulHillier große Werke des Barocks und derKlassik aufgeführt und von Anbeginnauch eng mit der jungen finnischenDirigentengeneration zusammenge-

arbeitet. Er hat bei verschiedenenProduktionen u.a. mit Esa-PekkaSalonen, Jukka-Pekka Saraste, OsmoVänskä, Sakari Oramo, Okko Kamu,Ralf Gothóni und Anssi Mattila kooperiert.

Während seiner Anfangszeit erarbeiteder Kammerchor Tapiola mitwechselnden Chorleitern Projekte. Von1985 bis 1988 wirkten Eric-OlofSöderström und von 1992 bis 1997 JuhaKuivanen als künstlerische Leiter. Seitdem Herbst 1998 liegt die künstlerischeLeitung bei Hannu Norjanen.

25


Cinq reflets de L’Amour de loinKun Kaija Saariahon mielessä oli kypsynytajatus oopperan säveltämisestä, hän päättiettä sen aiheena tulisi olemaan rakkaus jakuolema. Vuonna 2000 Salzburgissa kan-taesitetty L’Amour de loin (Kaukainenrakkaus) käsittelee aihettaan abstraktillatasolla, ilman suurta ulkoista dramatiikkaa.

Vuonna 2002 Tukholman kuninkaalli-sen filharmonisen orkesterin tilauksestasyntynyt Cinq reflets de L’Amour de loin(Viisi heijastusta Kaukaisesta rakkaudesta)koostuu viidestä oopperan kohtauksestamuokatusta materiaalista. Laulusarja onitsenäinen sinfoninen teos, mielen reflek-tio rakkaudesta, kaipuusta ja täyttymyksestä.

Amin Maaloufin librettoon sävelletyssäoopperassa on kolme roolihahmoa:Bordeaux’n seudulla Blayessä vaikuttava,kuvitellulle naiselle rakkausrunoja kir-joittava 1100-luvun trubaduuri JaufréRudel (baritoni), Tripolissa oleva kreivi-tär, prinssin rakastettu (sopraano) sekäBlayen ja Tripolin, lännen ja idän, väliäkulkeva pyhiinvaeltaja (mezzo), joka ker-too trubaduurille että hänen kuvittele-mansa puhtaan rakkauden kohde ontodella olemassa.

Laulusarjan ensimmäisessä osassa krei-vitär laulaa kaipauksesta. Toisessa osassa(4. näytös, 2. kuvaelma) trubaduuri ker-too unesta, jossa hän näki kaukaisenrakastettunsa ja kuuli hänen äänensä.

Kolmas heijastus, L’Amour de loin, onmusiikillisesti oopperan keskeisiä jaksoja.Näyttämöteoksessa pyhiinvaeltaja laulaakreivittärelle trubaduurin kirjoittamanrakkauslaulun. Cinq reflet’ssä tämä ontransponoitu baritonille, siis trubaduu-rille itselleen. Orkesteri pysähtyy kuunte-lemaan vangitsevaa melodiaa, joka viekuulijat hetkeksi keskiaikaisen trubaduu-rin maailmaan.

Neljännessä osassa ollaan oopperanviimeisessä, viidennessä näytöksessä.Rakkaus ja kuolema kohtaavat toisensa.Trubaduuri on päättänyt lähteä meri-matkalle Tripoliin, mutta hän on sairas-tunut matkalla ja kuolee rakastettunsakäsivarsille. Viimeinen laulu on ooppe-ran epilogi, jossa kreivitär on luosta-rissa. Hänen rukouksensa on korkeam-man voiman ylistys ja samalla maallisenrakkauden tunnustus. Rakkauden kor-kein muoto on usko sen mahdollisuu-desta täyttyä, ei sen täyttyminen. Ajalli-nen ja ikuinen ovat lopulta yhtä.

26


Nymphea ReflectionElektroniikalla on aina ollut tärkeä sijaKaija Saariahon musiikissa. Usein hänluo unenomaisen sointimaailman erilai-silla tietokonepohjaisilla muokkausmene-telmillä, ja kaiut muuttavat kuulijan tilanhahmotusta. Joskus säveltäjä sukeltaa tie-tokoneen avulla yhden äänen sisälle jalöytää sieltä materiaalin kokonaisenteoksen pohjaksi.

Nymphea Reflectionin taustalla on sitä14 vuotta aikaisemmin, vuonna 1987yhdysvaltalaiselle Kronos-kvartetille jaelektroniikalle kirjoitettu Nymphea,jossa Kaija Saariaho käytti tietokonettausein eri tavoin. Esimerkiksi koko teok-sen harmonia perustuu sellon murtu-neen äänen analyysille.

Samalla sävellys herättää voimakkaitaulkomusiikillisia mielikuvia. Sen nimiviittaa Clauden Monet’n lummemaa-laukseen. Säveltäjää on toisaalta kiehto-nut kasvin symmetrinen rakenne, toi-saalta sen metamorfoosimaiset muutoksetkun keinuva vesi muotoilee sitä jatkuvastiuudelleen. Yksi musiikin ominaispiir-teitä tässä teoksessa on melodisten ja ryt-misten aiheiden hidas asteittainenmuuntuminen.

Nymphea Reflectionin luonne on erilai-nen kuin sen pohjana olevan kvarteton.Suuremman kokoonpanon sallimat keinottekevät mahdolliseksi elektroniikan korvaa-misen soittimilla. Teoksessa on spektriana-lyysille ja mikrointervalleille perustuviajaksoja jotka pelkän kuulokuvan perusteellavaikuttavat enemmän elektroni- kuin soi-tinmusiikilta. Tämä palvelee säveltäjänhalua viedä kuulija arkitodellisuuden ulko-puolelle toisenlaiseen maailmaan.

Nymphea Reflection jakautuu kuuteenerilaiseen tekstuuriratkaisuun perustu-vaan osaan. Kaikissa paljastuu joku aspektiKaija Saariahon kehittämästä persoonal-lisesta tavasta kirjoittaa jousisoittimille.Paikoin hän kehittelee ligetimäistä, jat-kuvassa sisäisen muutoksen tilassa olevaamassaa, välillä hän luo liike-energiaasäätelemällä kirkkaiden ja hälypitoistensoittotapojen välistä jännitettä.

Viimeisessä osassa säveltäjä nostaa vieläesiin uuden elementin, Arseni Tarkovskinrunon ihmisen kaipuusta johonkin mää-rittelemättömään, johonkin maallista elä-mää rikkaampaan. Tekstin tunnelma vastaahyvin musiikin maailmaa, mutta sävellyk-sessä sen sanat eivät välitä merkityksiä vaanniiden tehtävä on soinnillinen. Sanat,

27


kuvat ja tietokoneohjelmat ovat kadonneetpinnan alle. Niistä on suodattunut säveltä-jän käsittelyssä puhdasta musiikkia.

Oltra marKaukaista rakkautta edeltävinä vuosinaKaija Saariaho kirjoitti joitakin sävellyksiä,joissa hän käsitteli tulevan oopperansamaailmaa. Oltra marissa (’meren tuollapuolen’ vanhalla ranskan kielellä) onaiheena merimatka, joka on symboli ihmi-sen yrityksille käsittää maailmankaikkeutta.

New Yorkin filharmonikoille 1998-1999 kirjoitettu teos jakautuu seitsemäänosaan. Lähdön ja saapumisen väliin mah-tuu ihmisen elämä. Kuoro on mukanakaikissa osissa, mutta vain toisessa, nel-jännessä ja kuudennessa osassa on tekstiä.Niissä sanotaan vähillä sanoilla suuriaasioita rakkaudesta, ajan kulumisesta,kuolemasta. Tekstittömät osat käsittelevätmatkan tekemistä ja merta, elämän alkua.Ne toimivat myös siltoina pääosien välillä.

Kirjalliset lainaukset ovat ajallisesti ja pai-kallisesti kaukana toisistaan, mutta musiikkisaa ne nivoutumaan toisiinsa. Musiikissa onaiheen mukaista painavuutta. Nyt vyöryvätsuuren meren aallot, jotka todistavat ihmi-sen elämän syntyä ja päättymistä. Ihminen

kytkeytyy osaksi ääretöntä maailmankaik-keutta ja luonnonjärjestystä.

Kaija Saariaho on omistanut kuuden-nen osan kesken Oltra marin sävellystyötäkuolleen ranskalaisen säveltäjän GérardGriseyn muistolle. Grisey oli niin kut-suttuihin spektraaliharmonioihin perus-tuvan sointivärimusiikin keskeinen kehit-täjä 1970- ja 1980-luvuilla, ja tärkeäesikuva nuorelle Kaija Saariaholle, jokasittemmin kehitti hänen ajatuksiaaneteenpäin. Kuolema kulkee aina elämänjäljessä. Ja matka jatkuu ikuisesti.


Kaija Saariaho (s. 1952) kuuluutämän hetken kansainvälisesti merkittä-vimpien nykysäveltäjien joukkoon.

Saariaho on saanut useita kansainväli-sesti merkittäviä palkintoja, viimeisim-mäksi arvostetun Grawemeyer-sävellys-palkinnon 2003 oopperastaan Kaukainenrakkaus (L’Amour de loin). Säveltäjällemyönnettiin Ranskassa 1997 arvonimiChevalier à l'ordre des Arts et Lettres.

Kaija Saariaholta ovat tilanneet sävellyk-siä mm. BBC, Ircam, New Yorkin filhar-monikot, Lincoln Center (New York),

28


Salzburgin musiikkijuhlat ja PariisinThéâtre de Châtelet sekä Suomen Kan-sallisooppera.

Musiikin ulkopuolelta saadut vaikutteetovat usein toimineet sävellysten innoittajina,näitä on löytynyt yhtälailla tähtitaivaalta, luon-nosta tai kirjallisuudesta. Ennen sävellysopin-tojaan Saariaho opiskeli musiikin rinnallamyös kuvataiteita Taideteollisen korkeakou-lun graafisella linjalla. Sävellysopinnotalkoivat Sibelius-Akatemiassa Paavo Heini-sen johdolla (1976-1981), ja jatkuivat Frei-burgin musiikkikorkeakoulussa BrianFerneyhough’n oppilaana (diplomi 1983).

Kaija Saariaho on asunut pääosinPariisissa vuodesta 1982.

Sopraano Pia Freund suorittimusiikkiopintonsa Turun konservatoriossaja Sibelius-Akatemian oopperakoulutuk-sessa. Vuonna 1991 Freund voitti TimoMustakallio -kilpailun ja seuraavanavuonna Lappeenrannan laulukilpailun.

Pia Freund on työskennellyt mm. Drott-ningholmin barokkiyhtyeen ja Skotlantilai-sen kamariorkesterin kanssa. Pariisin-debyytti tapahtui Salle Pleyelissä L’OrchestreNationale d’Ile de Francen solistina 1996,Lontoon-debyytti Kuninkaallisen filharmo-

nisen orkesterin solistina 1998. Vuonna2003 Freund debytoi New Yorkissa Car-negie Hallissa sekä Leipzigissa Gewand-haus-orkesterin solistina.

Freund on esiintynyt myös Prahan kevät-musiikkijuhlilla, Berliinin juhlaviikoilla,Schelswig-Holsteinin musiikkijuhlilla,Helsingin juhlaviikoilla, Kuhmon jaNaantalin musiikkijuhlilla sekä Savonlin-nan oopperajuhlilla, Suomen Kansallis-oopperassa, Dortmundin teatterissa jaNorrlannin oopperassa. Oopperaroo-leista mainittakoon Carmenin Micaela,Taikahuilun Pamina, Così fan tuttenFiordiligi, La Bohèmen Mimì, BritteninKesäyön unelman Helena sekä Rautavaa-ran Tietäjien lahjan Minna.

Syksyllä 2004 Freund esiintyy KaijaSaariahon oopperan Kaukainen rakkaus(L’Amour de loin) solistina Suomenkansallisoopperassa. Freund on esittänytKaija Saariahon teoksia myös Berlii-nissä, Pariisissa ja Tukholmassa.

Pia Freund on tehnyt useita radio-nauhoituksia ja levytyksiä. Freund esiintyysolistina mm. Einojuhani RautavaaranVigilian levytyksessä (ODE 910-2).

29


Tukholmalainen baritoni Gabriel Suovanen aloitti viu-lunsoiton opintonsa nelivuotiaana jalauloi sen ohella tunnetussa ruotsalai-sessa Adolf Fredrik -poikakuorossa.Suovanen on valmistunut Tukholmanoopperakoulusta 1998, opiskeltuaan sitäennen laulua myös Sibelius-AkatemianOopperastudiossa 1993-1994.

Gabriel Suovanen on voittanut lukui-sia palkintoja Ruotsissa. Suomessa Suo-vanen voitti Timo Mustakallio -kilpailun1998 ja sijoittui seuraavana vuonna Mir-jam Helin -laulukilpailussa miesten sar-jassa kolmanneksi ja sai palkinnon par-haasta modernin teoksen esityksestä.Vuonna 2000 baritonille myönnettiinKarita Mattila -palkinto.

Tukholman kuninkaallisessa oopperassaSuovanen on laulanut niin BorisGodunovissa, Sevillan parturin Fiorillonakuin Pajatson Silviona. Vuonna 1999 Suo-vanen esiintyi ensimmäisen kerran sekäSuomen Kansallisoopperassa (Così fan tut-ten Guglielmona) että Savonlinnan Oop-perajuhlilla (Gounod’n Faustissa Valenti-non osassa). Kesällä 2000 Suovanenesiintyi Tuomas Kantelisen Paavo Nurmi -oopperan pääroolissa Helsingin Olym-

piastadionilla. Kansallisoopperassa hän onlaulanut sittemmin mm. La BohèmenMarcellon osan, Puccinin Lännen tytössä jaRautavaaran Rasputin-oopperassa.

Suovanen on esiintynyt myös Tampe-reen oopperassa, Barcelonan Liceussa,Brysselin La Monnaie -oopperassa,Kööpenhaminan kuninkaallisessa oop-perassa, Drottningholmin teatterissa,Rheinsbergin linnan kamarioopperassaja Komische Oper Berlinissä.

Suovanen laulaa mielellään myös liediäja konserttimusiikkia. Hän esiintyy sään-nöllisesti Ruotsin ja Suomen johtaviensinfoniaorkesterien kanssa. Gabriel Suo-vanen on levyttänyt aiemmin OndinelleLeevi Madetojan liedejä yhdessä pianistiGustav Djupsjöbackan kanssa (ODE 996-2)sekä Sydämeni laulut -kokoelman suoma-laisia yksinlauluja pianisti Ilkka Paanasenkanssa (ODE 954-2).

Jukka-Pekka Saraste opiskeliSibelius-Akatemiassa orkesterinjohtoaJorma Panulan oppilaana. Saraste toimiRadion sinfoniaorkesterin päävierailijana1985-1987 ja ylikapellimestarina vuosina1987-2001, jona aikana hän kehittiRSO:ta voimakkaasti kansainväliseen suun-

30


taan. Saraste toimi Toronton sinfoniaor-kesterin musiikillisena johtajana 1994-2001 ja Skotlantilaisen kamariorkesterintaiteellisena johtajana 1987–1991.

Hän on lisäksi johtanut vierailevanakapellimestarina mm. Ranskan radionfilharmonikoita, Pohjois-Saksan jaFrankfurtin radio-orkestereita, Birminghamin ja BBC:n sinfoniaorkes-tereita sekä Clevelandin, Detroitin jaMinnesotan orkestereita, samoin kuinTsekin filharmonikoita, Euroopankamariorkesteria ja Leipzigin Gewand-haus-orkesteria. Vuonna 2002 Sarastejohti Aarre Merikannon oopperan JuhaSavonlinnan oopperajuhlilla.

Jukka-Pekka Saraste aloitti syyskuussa2002 BBC:n sinfoniaorkesterin päävie-railijana. Saraste johtaa aktiivisesti Avanti!-kamariorkesteria, jota hän oli perustamassayhdessä Esa-Pekka Salosen kanssa 1983.Lisäksi hän on Suomalaisen kamarior-kesterin taiteellinen neuvonantaja jaTammisaaren kesäkonserttien taiteelli-nen johtaja.

Saraste on kantaesittänyt paljon uuttamusiikkia, etenkin Saariahoa, Lindbergiä,Salosta, Henzeä ja Dutilleux’tä.

Radion sinfoniaorkesteri(RSO) on Yleisradion orkesteri, jokasyksyllä 2002 juhli 75. vuottaan. Kym-menmiehinen Radio-orkesteri perustet-tiin vuonna 1927, ja sinfoniaorkesterinmittoihin se kasvoi 1960-luvulla. RSO:nylikapellimestareita ovat olleet ToivoHaapanen, Nils-Eric Fougstedt, PaavoBerglund, Okko Kamu, Leif Segerstamsekä Jukka-Pekka Saraste, jonka neljän-toista vuoden kausi päättyi kesällä 2001.

Orkesterin toiseksi kapellimestariksiSarasteen rinnalle kiinnitettiin vuonna1994 Sakari Oramo, joka aloitti RSO:nylikapellimestarina syksyllä 2003.

RSO:n ohjelmistossa on tärkeälläsijalla uusin suomalainen musiikki ja sekantaesittää vuosittain useita Yleisradiontilausteoksia.

Levytyksiä on syntynyt yli 80. Historial-linen helmi tallennettiin Helsingin kon-servatorion (nykyinen Sibelius-Akatemia)salissa uudenvuodenpäivänä 1939, kunJean Sibelius johti oman Andante festi-vonsa radiotervehdyksessä amerikkalaisille.Nauhoitus jäi ainoaksi dokumentiksi Sibe-liuksesta kapellimestarina (ODE 1037-2).

Radion sinfoniaorkesteri on soittanutulkomailla yli 230 konserttia. Kiertueet

31


vakiintuivat orkesterin ohjelmaan Jukka-Pekka Sarasteen kaudella, jolloin mat-kattiin mm. kahdesti Kaukoitään ja aloi-tettiin säännölliset vierailut Wienissäsekä Lontoon Proms-festivaaleilla jaKanariansaarten musiikkijuhlilla.

RSO:n kotikanava on YLE Radio 1,joka lähettää orkesterin konsertit yleensäsuorina lähetyksinä niin Suomesta kuinulkomailtakin.

Tapiolan Kamarikuoro syn-tyi, kun joukko Tapiolan kuoron entisiälaulajia päätti jatkaa yhteisiä esiintymisi-ään aikuiskuorona. Kamarikuoro pitidebyyttikonserttinsa keväällä 1984.Nykyään kuoro on ammattimaisin laatu-tavoittein toimiva 35-henkinen amatöö-rikuoro.

Tapiolan Kamarikuoro esiintyy useinyhdessä parhaiden suomalaisten ammat-tiorkesterien kuten Radion Sinfoniaor-kesterin, Helsingin kaupunginorkesterin,Lahden kaupunginorkesterin, Avanti!:n,Suomen Kansallisoopperan orkesterin,Tapiola Sinfoniettan ja Kuudennen ker-roksen orkesterin kanssa ja järjestäälisäksi omia konsertteja. Tapiolan Kamari-kuoro on yksi 1994 käynnistyneen Hel-

singin Kamarikuoroviikon perustajista jajärjestäjistä.

Kuoro on esittänyt barokin ajan jaklassisten säveltäjien suurteoksia monienulkomaisten huippukapellimestarien kutenPeter Schreierin, Harry Christophersin,Roy Goodmanin ja Paul Hillierin johdollaja on ollut alusta asti tiiviissä yhteistyössänuoren suomalaisen kapellimestarisuku-polven kanssa. Kuoro on työskennellyteri yhteyksissä mm. Esa-Pekka Salosen,Jukka-Pekka Sarasteen, Osmo Vänskän,Sakari Oramon, Okko Kamun, RalfGothónin ja Anssi Mattilan johdolla.

Tapiolan Kamarikuoro työskentelialuksi projektikohtaisesti eri johtajienkanssa. Vuosina 1985-1988 kuoron tai-teellisena johtajana toimi Eric-OlofSöderström ja vuosina 1992-1997 JuhaKuivanen. Hannu Norjanen on toimi-nut Tapiolan Kamarikuoron taiteelli-sena johtajana syksystä 1998.

32


Cinq reflets de L’Amour de loinTexte : Amin Maalouf

� I OutremerSoprano :Tant de gens qui rêvent de venir en Orient,Et moi qui rêve d’en partir.A l’âge de cinq ans j’ai quitté Toulouse,Et depuis, rien ne m’a consolée.Chaque bateau qui accosteme rappelle mon propre exil,Chaque bateau qui s’éloigneme donne le sentiment d’avoir été abandonnée.

J’ai les pieds dans les herbes d’ici,mais toutes mes pensées gambadentdans des herbes lointaines.Nous rêvons d’outremer l’un et l’autre,mais votre outremer est ici, et le mien est la-bàs.Mon outremer à moi est du côte de Toulouse où résonnent toujours les appelsde ma mère et mes rires d’enfant.Je me souviens encore d’avoir couru piedsnus dans un chemin de pierre à la poursuite d’un chat.Le chat était jeune, il est peut-être encore en vie,et se souvient de moi.Non, il doit être mort, ou bien il m’a oubliée,comme m’ont oubliée les pierres du chemin.Je me souviens encore de mon enfancemais rien dans le monde de mon enfance ne se souvient de moi.

Five Reflections on Love from Afar

I Two ShoresSoprano :So many people dream of coming to the East,And I dream of leaving it.At the age of five I left Toulouse,And since then nothing has consoled me.Each ship that arrives Reminds me of my own exile.Each ship that leaves Makes me feel I have been abandoned.

I stand here in the grass, but my thoughts stray To distant fields.We both dream of crossing the sea, But your destination is here, Pilgrim, and mine is over there.My destination is near Toulouse, Which bears the image ofMy mother's voice and my childish smiles. I still remember how I ran barefoot Along a stony track chasing a cat.The cat was young, and is perhaps still alive, andremembers me.No, it must be dead, or has certainly forgotten me, As the stones in the road have forgotten me.I remember my childhood still, But nothing in the world of my childhood Remembers me.

33


Le pays où je suis née respire encore en moi,mais pour lui je suis morte.Que je serais heureuse si un seul muret,si un seule arbre, se rappelait de moi.

� II Songe Baryton :Je l’ai vue, je l’ai vue comme je te vois!Elle était ici, et son corps et sonvisage et sa robe blanche illuminaient la nuit.Elle chantait une chanson que j’ai écrite pour elle.

Soprano :Ton amour occupe mon espritDans la veille et dans la songeMais c’est le songe que je préfèreCar dans le songe tu m’appartiens!

Baryton :... Car dans le songe tu m’appartiens

Soprano :... D’aquest amor suy cossirosVellan e pueys somphan dormen,Quar lai ay joy meravelhos,Per qu’ieu la jau jauzitz jauzen...

Baryton :Lorsque je l’ai regardée dans le yeux,elle a souri et m’a fait signe de la suivre.Puis elle est partie, d’un pas de reine,sa robe traînant derrière elle,comme tu l’avais vue la première fois,à Tripoli, le dimanche de Pâques.

The land where I was born still breathes in me, But for it I am dead.How happy I would be if a single wall, A single tree, remembered me.

II DreamBaritone:I have seen her, I have seen her as I see you!She was here, and her body and her face and herwhite dress lit up the night.She sang a song that I had written for her.

Soprano:Your love fills my mindWaking and dreaming,But it's dreaming that I prefer,Because in dreams you're mine!

Baritone:…Because in dreams you're mine!

Soprano: …Your love fills my mindWaking and dreaming,But it's dreaming that I prefer,Because in dreams you're mine!

Baritone:When I looked into her eyes she smiled, And made a sign for me to follow her.Then she moved away, with the footsteps of a queen, Her dress trailing behind her, As you saw her that first time in Tripoli, on Easter Sunday.

34


Je l’ai suivie mais soudain je l’ai vue s’éloignerdu bateau et marcher sur la mercomme Notre Seigneur, sans qu’elle ne s’enfonce.Elle s’est tournée alors vers moi,elle a ouvert les brasmais je n’ai pas osé m’avancer vers elle.Je suis resté accroché au bastingagesans oser la rejoindre et je pleuraus de honte pour ma couardise.Au réveil, j’avais les yeux pleins de larmeset elle avait disparu.

J’ai peur, j’ai peur.J’ai peur de ne pas la retrouveret j’ai peur de la retrouver,et j’ai peur de disparaître en meravant d’avoir atteint Tripoli,et j’ai peur d’atteindre Tripoli...J’ai peur de mourir, et j’ai peur de vivre,me comprends-tu?

� III L’Amour de loinBaryton :Jamais d’amour je ne jouiraiSi je ne jouis de cet amour de loinCar plus noble et meilleure je ne connaisEn aucun lieu ni près ni loinSa valeur est si grande et si vraieQue là-bas, au royaume des SarrasinsPour elle, je voudrais être captif.

Je tiens Notre Seigneur pour vraiPar qui je verrai l’amour de loin

I followed her, but suddenly I saw her leave The ship and walk on the seaLike Our Lord, without sinking.Then she turned towards me And opened her arms, But I dared not go to her.I remained clinging to the rail Without daring to join her, And I wept with shame for my cowardice.When I awoke, my eyes were filled with tearsAnd she was gone.

I am afraid, I am afraid.I am afraid of not finding her, And I'm afraid of finding her.I am afraid of being lost at sea Before reaching Tripoli, And I am afraid of reaching Tripoli.I am afraid of dying, and I am afraid of living. Do you understand me?

III O Distant LoveBaritone: Never shall I delight in loveIf I delight not in this distant love,For a nobler nor a better love I know not ofWheresoever, neither near, nor far.Its worth so great is, and so true,That over there, in the kingdom of the Saracens,For her sake, I would a captive be.

I hold faith with Our Lord That by his grace I shall see my distant love.

35


Mais pour un bien qui m’en échoitJ’ai deux maux, car elle est si loin.Ah que je voudrais être là-bas en pèlerinAfin que mon bâton et mon esclavineSoient comtemplés par ses yeux si beaux.

Il dit vrai celui qui me dit avideEt désirant l’amour de loinCar aucune joie ne me plairait autantQue de jouir de cet amour de loinMais ce que je veux m’est déniéAinsi m’a doté mon parrainQue j’aime et ne suis pas aimé...

� IV Si la mort pouvait attendre

Soprano :Il est une choseque je pensais garder longtemps en moi,Mais si je ne la disais pas aujourd’hui même,je crains de ne plus jamais pouvoir vous la dire.Vos chansons, je me les récitais le soir,toute seule, dans ma chambre,Et je pleurais de bonheur.

Baryton :Si mes chansons étaient belles,c’est parce que mon amour était pur,et parce que l’objet de mon amour est si beau.Mais vous êtes encore mille fois plus rayonnanteet mille fois plus douceque je ne l’imaginais. Si j’avais pu vous contempler,j’aurais trouvé des paroles bien plus belles,

Yet through this one piece of fortune My ills are doubled, since she is so far away.Ah, that I were there, a pilgrim,So that my staff and my robeCould fall beneath the gaze of her beautiful eyes.

He who calls me greedy speaks arightFor wishing for a distant love,For no joy would please me as much As to delight in this distant love,But what I wish for is denied me.Such was my godfather's decree, That I should love and be not loved…

IV If death could wait

Soprano:There is something I thought to keep long hidden within me,But if I do not tell it this very day, I fear I shall never be able to say it.Your songs, I speak them at night, all alone, in my room,And I weep with happiness.

Baritone:If my songs were beautiful, It is because my love was pure, And because the object of my love is so beautiful.But you are still a thousand times more radiant And more gentle than I imagined. If I had gazed on you, I would have found words much more beautiful,

36


et une musique qui pénètre l’âme.Et je vous aurais aimée encore davantage.

Soprano :Moi aussi, si nous étions rencontrés,je vous aurais aimé.

Baryton :Autant que je vous aime?

Soprano :Autant que vous m’aimez.

Baryton : Vous auriez pu dire, je vous aime, Jaufré?

Soprano :J’aurais pu dire je vous aime, Jaufré.

Baryton :Seigneur, pardonnez-moi,j’ai de nouveau envie de vivre!Si jamais le Ciel me guérissait.Me prendais-tu par la mainpour me conduire jusqu’à ta chambre?

Soprano :Oui, Jaufré, si le Ciel dans sa bontévoulait vien te guérir, je te prendrais par la mainpour te conduire jusqu’à ma chambre.

Baryton :Et je m’étendrais près de toi?

Soprano :Et tu t‘étendrais près de moi...

And a music that entered the soul.And I would have loved you even more.

Soprano:I too, if we had met, Would have loved you.

Baritone:As much as I love you?

Soprano:As much as you love me.

Baritone:You could have said, I love you, Jaufré?

Soprano:I could have said it, yes; I love you, Jaufré.

Baritone:Lord, forgive me, I want to live again!If Heaven were to cure me,Would you take me by the hand And lead me to your chamber?

Soprano:Yes, Jaufré, if Heaven in its goodness really Wanted to cure you, I would take you by the hand And lead you to my chamber.

Baritone:And I would lie next to you?

Soprano:And you would lie next to me…

37


Baryton :Et tu poserais la tête sur mon épaule?

Soprano :Ma tête sur ton épaule...

Baryton :Ton visage tourné vers le mien,tes lèvres près des miennes...

Soprano :Mes lèvres près des tiennes...

Baryton :En cet instant, j’ai tout ce que je désire.Que demander encore à la vie?

� V Vers toi qui es si loinSoprano :Si tu t’appelles Amour je n’adore que toi,Seigneur,Si tu t’appelles Bonté je n’adore que toi,Si tu t’appelles Pardon je n’adore que toi,Seigneur,Si tu t’appelles Passion, je n’adore que toi.Ma prière s’élève vers toiqui es si loin de moi maintenant,Vers toi qui es si loinPardonne-moi d’avoir douté de ton amour,Pardonne-moi d’avoir douté de toi!Toi qui as donné ta vie pour moi,Pardonne-moi d’être restée si lointaine.A précent c’est toi qui es loin,Es-tu encore là pour écouter ma prière?

Baritone:And you would rest your head on my shoulder?

Soprano:My head upon your shoulder…

Baritone:Your face turned to mine, your lips close to mine…

Soprano:My lips close to yours…

Baritone:In this instant, I have all I wish.Why ask life for more?

V Towards you so far awaySoprano:If you are called Love I adore only you, Lord,If you are called Goodness I adore only you,If you are called Pardon I adore only you, Lord,If you are called Passion, I adore only you.My prayer rises to you so far from me now,Towards you so far away.Forgive me for having doubted your love,Forgive me for having doubted you!You who gave your life for me,Forgive me for having remained so distant.Now that it is you who are distant,Are you still there to hear my prayer?

38


A précent c’est toi qui es loin,A précent c’est toi l’amour de loin,Seigneur, Seigneur, c’est toi l’amour.C’est toi l’amour de loin...

Oltra Mar

�� I Départ

�� II Amour Texte : Abu Saîd, Robâ’is

Avant que fût posé l’arceau du ciel sublime,avant que fût fixé ce globe de cristal,alors que je dormais dans l’éternel néant,le trait de ton amour était tracé sur moi.

Now that it is you who are distant,Now you are the distant love,Lord, Lord, you are love,You are the distant love…

French libretto by Amin Maalouf© 2002 Amin MaaloufAll Rights Reserved.

English translation by George Hall© Copyright 2002 Amin MaaloufAll Rights Reserved.

Exclusively licensed to and reproduced by kind permissionof Chester Music Limited.

Oltra Mar

I Departure

II Love Text: Abu Saîd, Robâ’is

Before the sublime vault of heaven was raised,Before this crystal globe was created,When I was still sleeping in the eternal nothing,The trace of your love was already drawn upon me.

39


�� III Vagues

�� IV TempsTexte : Amin Maalouf, Samarcande

Le temps a deux visages,il a deux dimensions,la longueur est au rythme du soleil,l’épaisseur au rythme des passions.

�� V Souvenir de vagues

�� VI Mort (In memory of Gérard Grisey)Texte : Pygmées, Complaintes mortuaires

Le ciel s’est éclairé, les yeux se sont éteints,l’étoile resplendit.L’homme a passé, l’ombre a disparu,Le prisonnier est libre.

� VII Arrivée

III Waves

IV Time

Time has two faces,It has two dimensions,Its length in the rhythm of the sun,Its depth in the rhythm of passions.

V Memory of the waves

VI Death (In memory of Gérard Grisey)Text: Funeral lament of the Pygmies

The sky has cleared, the eyes have dimmed,The star shines.The person has gone, the shadow has vanished,The prisoner is free.

VII Arrival

Translation: Jaakko Mäntyjärvi

40


41

Recorded at the House of Culture, Helsinki 04/2004

Engineer: Pentti Männikkö/YLE

Assistant Engineer: Anna-Kaisa Kemppi/YLE

Mixing: Pentti Männikkö, Seppo Siirala

Producer: Seppo Siirala

Artist photos: Mats Bäcker (Saariaho), Michael Mitchell (Saraste)

Cover and inlay design: Cheri Tamminen

Booklet Editor: Virve Zenkner

Executive Producer: Reijo Kiilunen

� 2004 Ondine Inc.

Fredrikinkatu 77 A 2

FIN-00100 Helsinki

Tel. +358 9 434 2210

Fax +358 9 493 956

e-mail [email protected]

www.ondine.net

© Chester Music

Produced in collaboration with Finnish Broadcasting Company YLE.

This recording was produced with support from the Finnish Performing Music Promotion

Centre (ESEK) and the Foundation for the Promotion of Finnish Music (LUSES).


42

Kaija Saariaho on the Ondine label

Maa – Ballet Music inSeven Scenes

Chamber Ensemble & ElectronicsTapio Tuomela

ODE 791-2

LonhPrèsNoaNoaSix Japanese Gardens

Camilla Hoitenga, fluteFlorence Jodelet, percussionAnssi Karttunen, cello Dawn Upshaw, soprano

ODE 906-2

From the Grammar ofDreams

Anu Komsi, soprano Avanti! Hannu Lintu

ODE 958-2


43

Graal théâtre Solar Lichtbogen

John Storgårds, violin Avanti! Hannu Lintu

ODE 997-2

Du cristal ...à la fumée Nymphéa Sept papillons

LA Philharmonic Esa-Pekka Salonen Kronos Quartet Anssi Karttunen, cello

ODE 1047-2


SAA

RIAH

O: C

INQ

REFLETS • NYM

PHEA

REFLECTIO

N • O

LTRA M

AR

ON

DIN

EFREU

ND

• SUO

VAN

EN • TC

C • FIN

NISH

RSO • SA

RASTE

OD

E 1049-2SAA

RIA

HO

: CIN

Q R

EFLE

TS •

NYM

PHEA

REF

LEC

TIO

N •

OLT

RA M

AR

ON

DIN

EFR

EUN

D •

SU

OVA

NEN

• T

CC

• F

INN

ISH

RSO

• S

ARA

STE

OD

E 10

49-2

ODE 1049-2

Lyrics in English • Texte en français • Deutsche Textbeilage

Manufactured in Austria. Unauthorised copying, hiring, lending,public performance and broadcasting of this record prohibited.

� 2004 Ondine Inc., Helsinkiwww.ondine.net

D D D LC 3572

1 Cinq reflets de L’Amour de loin 29:28for soprano, baritone and orchestra

6 Nymphea Reflection 21:40for string orchestra

12 Oltra mar 21:53seven preludes for the new milleniumfor orchestra and choir [73:21]

Pia Freund, soprano (1)Gabriel Suovanen, baritone (1)Tapiola Chamber Choir (12)Finnish Radio Symphony OrchestraJukka-Pekka Saraste

Kaija Saariaho (1952)

1049 Booklet Korjaus - Naxos Music Library · PDF fileKaija Saariaho Pia Freund Gabriel...

Documents

Transcript of 1049 Booklet Korjaus - Naxos Music Library · PDF fileKaija Saariaho Pia Freund Gabriel...