Summary: Corporate social responsibility in mineral exploration -...

Tutkimusraportti 230

Yritysten yhteiskuntavastuu malminetsinnässä –Viestinnän ja sidosryhmätoiminnan merkitys sosiaa-lisen toimiluvan ansaitsemisessa ja ylläpidossa

Summary: Corporate social responsibility in mineral exploration -The importance of communication and stakeholder engagement inearning and maintaining the social license to operate

Toni Eerola

Geologian tutkimuskeskus

ISBN 978-952-217-385-0 (PDF)ISSN 0781-4240

gtk.fi

2017

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Tutkimusraportti 230 Report of Investigation 230

Toni Eerola

Yritysten yhteiskuntavastuu malminetsinnässä – Viestinnän ja sidosryhmätoiminnan merkitys sosiaalisen toimiluvan

ansaitsemisessa ja ylläpidossa

Summary: Corporate social responsibility in mineral exploration - The importance of communication and stakeholder engagement in

earning and maintaining the social license to operate

Ne kuvat, joissa ei mainita tekijää, ovat julkaisun kirjoittajien tekemiä.

Kansikuva: Geologi tapaa maanomistajan maastossa. Taustalla kairauskone. Kuva: GTK.Front cover: A geologist meets a landowner in the field. A drill rig in the background.

Photo: GTK.

Taitto: Elvi Turtiainen Oy

Espoo 2017

2

Eerola, T. 2017. Yritysten yhteiskuntavastuu malminetsinnässä – Viestinnän ja sidosryhmätoiminnan merkitys sosiaalisen toimiluvan ansaitsemisessa ja ylläpidossa. Summary: Corporate social responsibility in mineral exploration - The importance of communication and stakeholder engagement in earning and maintaining the social license to operate. Geological Survey of Finland, Report of Investigation 230, 66 pages, 13 figures, 4 tables and 2 appendices.

A number of foreign companies are operating in northern and eastern Finland, which has caused opposition. This initially regarded uranium exploration, but fol-lowing the leakage of the gypsum pond at the Talvivaara nickel mine, the resistance has also concerned other commodities. For this reason, the government, research institutions and universities have launched a number of projects to promote and investigate the social license to operate (SLO) and corporate social responsibility (CSR) of the mining industry in Finland. Among other initiatives, the Geological Survey of Finland has contributed to these efforts by leading the Mining Academy and participating within the Sustainable Acceptable Mining (SAM) projects and activities of the network of Sustainable Mining. While the majority of similar projects have focused on mines and mining companies, the Mining Academy, SAM and Network for Sustainable Mining have also contributed to understanding of the social aspects of mineral exploration.

This report is a contribution to the discussion on SLO and CSR in mineral explora-tion in Finland. It begins by describing the Mining Academy and SAM projects and defines the concepts of SLO and CSR, also considering the differences and chal-lenges in SLO and CSR in industrialized and developing countries. Several methods have been developed by the industry for stakeholder engagement since the 1990s, when opposition to mining and mineral exploration started to grow internation-ally. However, most of these methods have been created for developing countries and/or to deal with aboriginal people. Because the conditions in industrialized to post-industrialized countries are very different from these, the methods should be adapted to industrialized countries like Finland.

The report describes what is mineral exploration. The views and wishes of stake-holders and mineral exploration companies concerning the sustainability of min-eral exploration are presented in the form of results from a survey conducted through interviews and a seminar workshop carried out by the Mining Academy. The survey produced a series of best practices that are listed in this report.

Communication and stakeholder engagement are the main issues of CSR and SLO in mineral exploration in Finland. Contacting and informing local communities about mineral exploration at the very beginning helps companies to establish a good relationship with them, earning a local social license to operate. Tailored approaches to contacting and informing the stakeholder groups are described. After this first and crucial contact, other elements of stakeholder engagement should be built up in order to have multi-stage and integrated interaction between the company and community, which are described. This report describes a model for stakeholder engagement developed for mineral exploration in Finland within companies, the Mining Academy, the SAM project and the Network for Sustain-able Mining.

Keywords: mineral exploration, mining industry, companies, corporate social responsibility, corporate policy, social impacts, environmental effects, social license to operate, stakeholder engagement, Finland

Toni EerolaGeological Survey of FinlandP.O. Box 96, FI-02151 Espoo, Finland

E-mail: [email protected]

ISBN 978-952-217-385-0 (PDF)ISSN 0781-4240

mailto:[email protected]

3

Eerola, T. 2017. Yritysten yhteiskuntavastuu malminetsinnässä – Viestinnän ja sidosryhmätoiminnan merkitys paikallisen sosiaalisen toimiluvan ansaitsemisessa ja ylläpidossa. Summary: Corporate social responsibility in mineral exploration - The importance of communication and stakeholder engagement in earning and maintaining the social license to operate. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 230, 66 sivua, 13 kuvaa, 4 taulukkoa ja 2 liitettä.

Pohjois- ja Itä-Suomessa toimii lukuisa määrä ulkomaisia kaivos- ja malmin-etsintäyrityksiä. Tämä on aiheuttanut vastustusta, joka kohdistui ensin uraanin etsintään mutta Talvivaaran kipsisakkavuodon jälkeen myös muuhun kaivostoi-mintaan. Tästä syystä maan hallitus, tutkimuslaitokset ja yliopistotutkijat ovat perustaneet useita hankkeita edistämään ja tutkimaan Suomessa toimivan kai-vosalan sosiaalista toimilupaa ja yritysten yhteiskuntavastuuta. Geologian tut-kimuskeskus on tuonut tähän oman panoksensa KaivosAkatemia-hankkeellaan ja osallistumalla mm. Sustainable Acceptable Mining (SAM) -hankkeeseen. Kun suurin osa edistämis- ja tutkimushankkeista on keskittynyt kaivoksiin ja yri-tyksiin, KaivosAkatemia ja SAM kiinnittävät huomionsa myös malminetsinnän sosiaalisiin kysymyksiin.

Tämä kirjoitus on kontribuutio suomalaiseen kaivoskeskusteluun sosiaalisesta toimiluvasta ja yritysten yhteiskuntavastuusta erityisesti malminetsinnän kan-nalta. Kirjoitus kuvaa KaivosAkatemian ja SAM-hankkeen ja esittelee sosiaali-sen toimiluvan ja yritysten yhteiskuntavastuun käsitteet. Lisäksi se käsittelee myös näiden käsitteiden käytännön eroja teollisissa ja kehittyvissä maissa. Kun kaivostoiminnan vastustus lisääntyi kansainvälisesti 1990-luvulla, kaivosteolli-suus alkoi kehittää menetelmiä sidosryhmätoimintaan etenkin kehitysmaita ja alkuperäiskansoja silmällä pitäen. Koska olosuhteet teollisuus- ja jälkiteollisissa maissa ovat hyvin erilaiset, menetelmät pitää sopeuttaa Suomeen soveltuviksi.

Kirjoituksessa kuvaillaan malminetsinnän tutkimustoimenpiteet sekä käsitellään toiminnan sosiaalisia vaikutuksia ja ympäristövaikutuksia. Malminetsinnän si-dosryhmien ja yritysten näkemyksiä ja toiveita tuodaan esiin KaivosAkatemian teettämän haastattelukyselyn ja seminaarityöpajan tulosten esittelyssä. Tutkimus tuotti sarjan malminetsinnän parhaita käytäntöjä, jotka listataan.

Viestintä ja sidoryhmätoiminta ovat pääasialliset yhteiskuntavastuun ja sosiaa-lisen toimiluvan komponentit malminetsinnässä Suomessa. Paikallisyhteisöjen kontaktointi ja tiedottaminen alusta alkaen voi auttaa yrityksiä saamaan näihin hyvät suhteet ja ansaitsemaan toimintansa hyväksyttävyyden. Paikalliset sidos-ryhmät pitäisi kontaktoida malminetsinnän varhaisessa vaiheessa, mieluummin jo tunnusteluvaiheessa. Kirjoituksessa kuvataan paikallisyhteisöjen eri sidos-ryhmien yksilölliset lähestymistavat. Kaivosyhtiön ja paikallisten asukkaiden ensimmäisen ja ratkaisevan kohtaamisen jälkeen sidosryhmäyhteistyötä voidaan rakentaa tämän pohjalta monivaiheisena ja kokonaisvaltaisena kanssakäymisenä ja vuoropuheluna yrityksen ja yhteisön välillä. Kirjoitus kuvailee malminetsinnän Suomeen luodun sidosryhmäyhteistyömallin, jota laadittiin yrityksissä, Kaivos-Akatemiassa, SAM-hankkeessa ja Kestävän kaivostoiminnan verkostossa.

Asiasanat: malminetsintä, kaivosteollisuus, yhtiöt, yrityksen yhteiskuntavastuu, yhtiöpolitiikka, sosiaaliset vaikutukset, ympäristövaikutukset, sosiaalinen toimi-lupa, sidosryhmäyhteistyö, Suomi

Toni EerolaGeologian tutkimuskeskusPL 96, 02151 Espoo

Sähköposti: [email protected]

4

SISÄLLYSLUETTELO – CONTENTS

1 JOHDANTO .............................................................................................................................. 71.1 KaivosAkatemia .............................................................................................................. 101.2 Sustainable Acceptable Mining (SAM) -hanke .................................................................... 10

2 YRITYSTEN YHTEISKUNTAVASTUU JA SOSIAALINEN TOIMILUPA KAIVOSTOIMINNASSA .............. 112.1 Yritysten yhteiskuntavastuu ..............................................................................................11

2.1.1 Valtion rooli ...........................................................................................................122.2 Sosiaalinen toimilupa ...................................................................................................... 14

2.1.2 Kaivoskonfliktit ..................................................................................................... 152.1.3 Yhteiskuntavastuun kysymykset Suomessa .............................................................. 152.2.1 Sosiaalisen toimiluvan ennakkoehtoja: Elinkeinotoiminnan hyväksyttävyyteen liittyviä tekijöitä ....................................................................................................17

2.2.1.1 Toimiala ja sen harjoittaja .............................................................................172.2.1.2 Paikkakunta ja sen erityispiirteet ..................................................................172.2.1.3 Valtio .........................................................................................................18

2.3 Sidosryhmätoiminta ........................................................................................................ 182.3.1 Paikalliset sidosryhmät Suomessa ............................................................................192.3.2 Sidosryhmien ja sosiaalisen toimiluvan alueellisuus ..................................................192.3.3 Tabula rasa malminetsinnän sidosryhmätoiminnassa? .............................................. 212.3.4 Sidosryhmätoiminnan haasteita Suomessa ...............................................................22

2.4 Sosiaalinen toimilupa ja viestintä ..................................................................................... 232.4.1 Kriittinen hetki ja sidosryhmätoiminnan ajoitus ja rytmitys ......................................232.4.2 Tiedon ja henkilökohtaisen kontaktin ja tiedottamisen merkitys ............................... 242.4.3 Verkkosivujen ja vastuullisuusraportoinnin merkitys ................................................25

3 MALMINETSINTÄ ...................................................................................................................263.1 Mitä malminetsinnällä tarkoitetaan?.................................................................................263.2 Malminetsinnän vaiheet ja kaivoslaki ................................................................................27

3.2.1 Esivalmistelu ja tunnustelu (tai etsintätyö) ...............................................................273.2.2 Malminetsintä .......................................................................................................283.2.3 ”Kaivoshanke”, ”-varaus” ja ”-valtaus”? ................................................................28

3.3 Malminetsintä käytännössä .............................................................................................. 333.4 Malminetsinnän ympäristövaikutukset ............................................................................. 363.5 Malminetsinnän sosiaaliset vaikutukset ............................................................................ 373.6 Malminetsinnän työterveys, turvallisuus ja riskit ............................................................... 39

4 MALMINETSINNÄN VASTUULLISUUS YRITYSTEN JA SIDOSRYHMIEN NÄKÖKULMISTA ............... 404.1 Haastattelututkimus malminetsinnän hyvistä käytännöistä ................................................40

4.1.1 Haastattelujen tulokset ...........................................................................................414.1.1.1 Kaivostoiminnan vastuullisuuden ydinkysymykset Suomessa ..........................414.1.1.2 Malminetsinnän vastuullisuuden haasteet ja hyvät käytännöt Suomessa ..........41

5

4.2 Vastuullinen malminetsintä -työpajaseminaari .................................................................444.2.1 Työpajaseminaarin tulokset .....................................................................................45

4.2.1.1 Asennemuutoksen tarve ..............................................................................454.2.1.2 Hyvä työn laatu ja toimenpiteet ....................................................................454.2.1.3 Viestinnän ja vuorovaikutuksen kehittäminen .............................................. 46

4.3 Kommentti .....................................................................................................................47

5 SIDOSRYHMÄYHTEISTYÖN MALLI MALMINETSINTÄÄN ............................................................495.1 Sidosryhmätoiminnan mallin kehittäminen ......................................................................495.2 Toimintamalli .................................................................................................................50

5.2.1 I vaihe: Esivalmistelu .............................................................................................. 515.2.2 II vaihe: Tunnustelu eli etsintätyö ............................................................................ 51

5.2.2.1 Paikalliset sidosryhmät ................................................................................ 515.2.2.2 Yhteiset tapaamiset eli tupaillat ...................................................................54

5.2.3 III vaihe: Pitkäjänteinen malminetsintä ....................................................................555.2.4 IV vaihe: Lähtösuunnitelma ja kaivoksen suunnittelu ................................................55

5.3 Kommentti ..................................................................................................................... 56

6 KESKUSTELUA JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ ........................................................................................57

KIITOKSET .................................................................................................................................. 60

LÄHDE- JA KIRJALLISUUSLUETTELO ............................................................................................. 60

LIITTEET / APPENDICES .......................................................................................................................................................66

Liite 1. Kestävän kaivostoiminnan verkostossa kehitetty työkalupakki sidosryhmä- yhteistyöhön, luonnon monimuotoisuuden suojeluun, työterveyteen ja -turvallisuuteen sekä kriisinhallintaan. Appendix 1. A toolbox created for stakeholder engagement, biodiversity conservation, work health and security and crisis management.

Liite 2. Malminetsintä ja siihen liittyvät hyvät käytännöt – TAUSTAHAASTATTELUJEN KESKUSTELUTEEMAT (luku 4). Appendix 2. Appendix 2. Mineral Exploration and its Best Practices – (Chapter 4) TOPICS OF THE BACKGROUND INTERVIEWS.

7

Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 230 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 230, 2017 Yritysten yhteiskuntavastuu malminetsinnässä – Viestinnän ja sidosryhmätoiminnan merkitys

sosiaalisen toimiluvan ansaitsemisessa ja ylläpidossa

1 JOHDANTO

Suomen kansallista valtio-omisteista kaivos-toimintaa supistettiin, kun Outokumpu Oy myi kaivoksiaan ulkomaisille yrityksille ja lakkautti malminetsintänsä 1990-luvun aikana (Vuori ja muut 2015). Suomi solmi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyösopimuksen vuonna 1994 ja liittyi Euroopan unioniin (EU) vuonna 1995. Tämän yhteydessä ulkomaisten kaivosyritysten sallit-tiin toimia maassamme, ja ulkomaisia yrityksiä tuli Suomeen malminetsintään. Tämä ei aiheut-tanut tuolloin ristiriitoja, mutta merkkejä niiden mahdollisesta syntymisestä tulevaisuudessa oli jo silloin ilmassa. Nämä liittyivät kaivos- ja luon-nonsuojelulain välisiin suhteisiin (Sairio 1994), paikallisten epävarmuuteen (Paavilainen 1994) sekä toiminnasta tiedottamisen tarpeeseen, kun maa-ilmalla havaittiin kaivostoiminnan vastustuksen kasvavan (Eerola 1996).

Kaivostoiminta aktivoitui uudelleen Suomessa 2000-luvulla, kun metallien hinta nousi maail-manmarkkinoilla (Vuori ja muut 2015). Suomen malmipotentiaalinen kallioperä houkutteli lukui-sia ulkomaisia kaivosyhtiöitä maahan. Ilmas-tonmuutoskeskustelu toi ydinvoiman uudelleen talouspoliittiseen agendaan, ja uraanin hinnan nousu aiheutti maailmanlaajuisen uraaninetsintä-buumin, joka kohdistui myös Suomeen. Tästä seurasi ulkomaisten uraaninetsintäfirmojen tulo maahan vuosina 2004–2005. Ne hakivat varauksia ja valtauksia ympäri maata, mikä aiheutti vastarin-taa (Eerola 2008, 2015, Litmanen 2008). Kriittisyyttä aiheuttivat uraani, ulkomaalaiset yhtiöt ja vanhen-tunut kaivoslaki (Eerola 2008, 2015). Kaivoslaki katsottiin epäoikeudenmukaiseksi mm. siksi, että ulkomaalaiset yhtiöt saivat hakea valtauksia uraa-nin etsintään. Valtaus antoi luvan uraanin etsintään ja etuoikeuden hakea lupaa uraanin hyödyntämi-seen. Monet pelkäsivät mahdollisten uraanikai-vosten avaamista Suomessa. Uraanin etsinnän vastustuksen laukaiseva avaintapahtuma oli rans-kalaisen Cogeman/Arevan laajat valtaushakemukset Uudellamaalla (Eerola 2015).

Eerola (2014a, 2015) on kutsunut vuosien 2006−2008 uraanin etsinnän vastustusta uraani-kiistaksi. Uraanikiista yllätti sekä kaivosyhtiöt että viranomaiset. Maailmalla vastarintaan tottuneet ulkomaiset kaivosyhtiöt eivät ennakoineet vastus-tusta Suomessa ja yrittäneet ennalta ehkäistä sitä. Uraanikiista syntyi osittain tiedon ja tiedotuksen puutteesta. Tilannetta yritettiin korjata jälkikä-teen (Eerola 2008), mutta Mining Environmental Managementin (2008) mukaan kaivosyhtiöiden pitäisi tiedottaa toiminnastaan jo ennen malmin-etsintälupien hakemista. Näin kiistoja voitaisiin mahdollisesti vähentää.

Kaivoskriittisyys alkoi kehittyä jo uraanikiistan aikana (Eerola 2008, 2015), mutta vasta Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmat vuosina 2010–2012 käynnistivät kaivoskeskustelun (ks. Tiainen ja muut 2014, Mononen 2015, Kauppinen & Oinaala 2016). Eerola (2015) kutsuu tätä kaivoskiistaksi. Syitä kai-voskriittisyyteen ovat mm. ympäristötietoisuuden kasvu, kulutuksen ja luonnonvarojen hyödyntämi-sen kyseenalaistaminen, maan yksityisomistuk-sen merkityksen kasvu, resurssinationalismi sekä ihmisten heikko tietämys geologiasta, kaivostoi-minnasta ja sen tarpeellisuudesta (Eerola 2008, 2015). Yksittäisten kaivosten ympäristöongelmilla sekä alan huonolla maineella ja historialla maail-malla on myös suuri vaikutus kaivoskriittisyyteen kaikkialla (Thomson & Boutilier 2011). Talvivaaran kipsisakka-altaan vuoto vuonna 2012 muodosti kui-tenkin kaivoskiistan avaintapahtuman Suomessa (Tiainen ja muut 2014, Eerola 2015).

Kun kaivoskriittisyys kasvoi Suomessa vuo -desta 2010 lähtien yhdessä Talvivaaran ympäristö-ongelmien kanssa, yliopistot ja tutkimuslaitokset käynnistivät useita yhteiskuntatieteellisiä kai-vostutkimushankkeita (Eerola 2014c, taulukko 1). Vuonna 2013 Suomen hallitus käynnisti Suomi kestävän kaivosteollisuuden edelläkävijäksi -ohjel-man (TEM 2013). Sen tuloksena perustettiin useita kestävän kaivostoiminnan edistämishankkeita (ks. Eerola 2014c, taulukko 1). Tämän tutkimusraportin

8

Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 230 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 230, 2017Toni Eerola

taustalla oleva GTK:n johtama KaivosAkatemia-hanke (2012−2014) perustettiin ennen kyseistä ohjelmaa Talvivaaraa koskevan keskustelun kiihtyessä keväällä 2012. KaivosAkatemia kohdisti huomionsa etenkin malminetsintään ja sen eri ulottuvuuksiin sekä etsintään liittyviin vastuullisuuskysymyk-siin. Aihe on otollinen, sillä suurin osa kaivosalan yhteiskuntavastuuta käsittelevästä kansainväli-sestä tutkimuksesta tarkastelee kaivoksia (Kapelus 2002, Handelsman 2003, Jenkins 2004, Jenkins & Yakovleva 2006, Kemp ja muut 2006, 2011, Fonseca 2010, Kemp 2010, Esteves & Vanclay 2009, Esteves & Barclay 2011, Owen & Kemp 2013). Näin on myös Suomessa (Eerola 2014c). Se on ymmärrettävää, sillä kaivoksilla on suuremmat taloudelliset, ympä-ristö- ja sosiaaliset vaikutukset. Malminetsinnällä on kuitenkin suuri merkitys paikallisten ihmisten suhtautumisessa toiminnanharjoittajaan hank-keen mahdollisesti edetessä (Thomson & Joyce 1997, Moon & Whateley 2006, Thomson & Boutilier 2011). Malminetsintä on ensimmäinen vaihe, jossa toiminnanharjoittaja on kontaktissa paikallisyh-teisöön (Thomson & Joyce 1997, Moon & Whateley 2006). Malminetsinnän aikana syntyneitä ja mal-minetsintähankkeen keskeyttämiseen johtaneita konflikteja on kuitenkin vähän, jos verrataan kai-vosten suunnittelu- ja rakennusvaiheeseen (Franks ja muut 2014). Tämän vuoksi konflikteja ennalta ehkäisevä sidosryhmätoiminta on aloitettava jo malminetsinnän varhaisessa vaiheessa, jotta tällai-sen riski olisi jatkossa pienempi (Thomson & Joyce 1997, Moon & Whateley 2006, Thomson & Boutilier 2011). Toiminnan luonteen, yritysten pienen koon ja niiden riskirahoituksen vuoksi juuri malminet-sintäyrityksillä on suuria haasteita vastuullisessa toiminnassa varsinkin kehitysmaissa (Thomson & Boutilier 2011, Slack 2012, Lyons ja muut 2016).

Malminetsinnän yhteiskuntavastuusta ja sidosryhmätoiminnasta on olemassa ohjeistuk-sia ja raportointimalleja (esim. Prospectors’ and Developers’ Association of Canada 2012a), mutta tutkimuksessa malminetsinnän sosiaalinen toi-milupa ja yhteiskuntavastuu ovat jääneet vähälle huomiolle, sillä yleensä on käsitelty kehitysmaita ja alkuperäiskansoja (On Common Ground Consultants Inc. 2007, Hohn 2009, Student 2010, Dougherty

2011, Luning 2012, Lyons ja muut 2016). Aihetta on käsitelty vähän teollisuusmaissa, joiden olosuhteet ja haasteet ovat erilaiset (Eerola 2013a). Suomessa malminetsinnän vastuullisuutta, sosiaalista toimi-lupaa ja sidosryhmätoimintaa ovat käsitelleet Eerola (2008, 2009, 2013a, c, 2014a, b), Litmanen (2008), Ziessler-Korppi (2013) ja Grundström (2016).

Tämä julkaisu käsittelee malminetsinnän vas-tuullisuuskysymyksiä, viestintää, sidosryhmä-toimintaa ja sosiaalista toimilupaa erityisesti Suomessa. Julkaisu on KaivosAkatemian loppura-portti ja osa Sustainable Acceptable Mining (SAM) -hankkeen tulosten loppuraportointia. Raportti on jaettu kuuteen lukuun. Ensimmäinen luku johdatte-lee tutkimusaportin teemaan ja esittelee ne hank-keet, joiden raportointiin julkaisu kuuluu. Toinen luku kertoo sosiaaliseen toimilupaan ja yhteis-kuntavastuuseen liittyvistä seikoista. Luku kolme esittelee malminetsinnän tutkimustoimia, ympä-ristövaikutuksia ja sosiaalisia vaikutuksia sekä ter-veyteen ja turvallisuuteen liittyviä seikkoja. Luvussa neljä käsitellään yritysten ja sidosryhmien käsi-tyksiä ja toiveita vastuullisesta malminetsinnästä haastattelututkimukseen ja seminaarityöpajan tuloksiin perustuen. Luku viisi esittelee puoles-taan KaivosAkatemiassa, SAM-hankkeessa sekä Kestävän kaivostoiminnan verkostossa kehitetyn malminetsinnän sidosryhmäyhteistyön mallin, jolla pyritään vastaamaan edellisessä luvussa noussei-siin sidosryhmien toiveisiin. Raportti päättyy luvun kuusi yhteenvetoon.

Tutkimusraportti on kontribuutio malminetsin-nän sosiaalisen toimiluvan ja yhteiskuntavastuun tutkimukseen ja ohjeistukseen. Raportin tavoit-teena on tuottaa tietoa aiheesta Suomessa huomi-oiden maamme asema pohjoisena teollisuusmaana ja hyvinvointivaltiona sekä osallistua suomalai-seen kaivoskeskusteluun etenkin malminetsinnän osalta. Raportti toimii myös ohjeistuksena yrityk-sille, tutkijoille ja kansalaisjärjestöille Suomessa tapahtuvasta malminetsinnästä ja siitä, mitä siinä kannattaa ottaa huomioon. Koska yhteiskuntatie-teilijät hallitsevat kaivoskeskustelua ja -tutkimusta, raportin tavoitteena on myös tarkastella aihetta malminetsintää ja sidosryhmätoimintaa harjoitta-neen ja kehittäneen geologin näkökulmasta.

9



Taulukko 1. Lista kaivostoiminnan päättyneistä (harmaalla) ja käynnissä olevista (mustalla) yhteiskuntatieteel-lisistä kaivostutkimus- ja kestävän kaivostoiminnan edistämishankkeista Suomessa vuosina 2010–2016 (Eerolan 2014c pohjalta).Table 1. A list on the completed (gray) and ongoing (black) projects of social research on mining and promotion of sustainable mining in Finland from 2010 to 2016 (after Eerola 2014c).

Tutkimushankkeet Vastuutaho Kesto

Suomalaiset kaivosyhteisöt globaalissa muutoksessa: paikallisen vastaanoton kapasiteetit?

Itä-Suomen yliopisto 2010–2012

Harvaan asuttu maaseutu kaivosteollisuuden toiminta- ympäristönä


Kaivokset, maankäyttö ja paikallisyhteisöt Lapin yliopisto 2011–2013

Kansainvälistyvän matkailuelinkeinon vaikuttavuuden lisääminen matkailu- ja aluekehityksessä Kuusamossa

Naturpolis 2012–2014

Kaivostoiminnan ja matkailun yhteen sovittaminen Koillismaalla Metsäntutkimuslaitos 2013–2014

Argumenta: Vastuullinen kaivostoiminta Itä-Suomen yliopisto 2013–2015

Kaivostoiminnan sosiaalisen toimiluvan edellytykset ja työkalut Itä-Suomen yliopisto 2013–2015

Sustainable Acceptable Mining VTT 2013–2015

Sustainable Mining, local communities and environmental regulation in Kolarctic area

Lapin yliopisto 2013–2015

Governing adaptive change towards sustainable economy in the Arctic

Lapin yliopisto 2014–2018

Understanding the cultural impacts and issues of Lapland mining: A long-term perspective on sustainable mining policies in the north

Oulun yliopisto 2014–2018

Sosiaalinen toimilupa: todellinen työkalu vai retoriikkaa? Tutki-mus Suomen, Australian ja Kanadan kaivosteollisuuudesta


Monimuuttujallinen evidenssi arvioitaessa kaivostoiminnan metallipäästöjen ekotoksikologisia ja ympäristöterveydellisiä riskejä sekä niiden kokemista luonnon vesistöissä

Jyväskylän yliopisto 2014–2018

Lapin kaivostoiminnan kulttuuriset vaikutukset ja kysymykset: pitkän aikavälin näkökulma kestävään kaivostoimintaan pohjoisessa

Oulun yliopisto 2014–2018

Edistämishankkeet Vastuutaho Kesto

KaivosAkatemia GTK 2012–2014

Kaivannaisalan viestinnän kehittämishanke – KaViKe GTK 2013–2015

Kestävän kaivannaisteollisuuden verkosto Sitra/Kaivosteollisuus ry 2013–

Suomi kestävän kaivannaisteollisuuden edelläkävijäksi -toimintaohjelma

Hallitus 2013–2030

10


1.1 KaivosAkatemia

Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) toimeksiannosta Geologian tutkimuskeskus (GTK) perusti keväällä 2012 foorumin, jonka tarkoituksena oli kerätä, luoda ja levittää kaivosalan parhaita käytäntöjä sen toimi-joille eli Suomessa operoiville koti- ja ulkomaisille kaivosyhtiöille koko kaivostoiminnan elinkaarelta. Foorumin nimeksi tuli KaivosAkatemia. Se käsitteli ja edisti yritysten yhteiskunta- ja ympäristövas-tuullisuutta keskittyen malminetsintään ja kaivok-sen suunnitteluvaiheeseen.

KaivosAkatemia järjesti seminaareja ja työpajoja, joissa keskusteltiin alaan liittyvistä ympäristö- ja yhteiskuntavastuun teemoista. KaivosAkatemian verkkosivulle kerättiin kaivostoiminnan säädöksiä ja ohjeistuksia sekä kaivostoiminnan alku-vaiheen parhaita käytäntöjä. Tavoitteena oli parantaa kaivosteollisuuden yritysten toimin-taa kestävän kehityksen periaatteiden mukai-sesti ja lisätä kaivostoiminnan yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. KaivosAkatemia seurasi kaivos-

keskustelua ja teki siihen liittyvää tutkimusta mm. opinnäyttein (Ziessler-Korppi 2013, Selinheimo 2014). KaivosAkatemian nettisivulta voi tarkastella hankkeen toimintaa, tuloksia ja julkaisuja.

KaivosAkatemian vastuullisuusohjelma oli kolmivuotinen (2012–2014), ja sitä johti GTK. KaivosAkatemian ohjausryhmässä olivat GTK:n lisäksi mukana Kaivannaisteollisuus ry (KT), työ- ja elinkeinoministeriö (TEM), ympäristöministeriö (YM), Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (TUKES), elinkeino- ja ympäristökeskukset (Ely) ja alue-hallintovirasto (AVI). KaivosAkatemian muita sidosryhmiä olivat muut viranomaiset, kaivosyh-tiöt, yliopistot, paikalliset asukkaat, maanomis-tajat, paliskunnat (Lapissa), kunnat, media ja kansalaisjärjestöt. Tämän lisäksi GTK johti myös Kaivosteollisuuden viestinnän kehittämishanketta (Kavike), joka perusti mm. kansalaisille suunnatun kaivannaistietoportaalin (Kaiva.fi, Eerola 2014c, taulukko 1).

1.2 Sustainable Acceptable Mining (SAM) -hanke

Tämä tutkimusraportti on valmisteltu osana Sustainable Acceptable Mining (SAM) -hanketta, joka kuului Tekesin rahoittamaan Green Mining -ohjelmaan. SAM oli poikkitieteellinen kestävän kehityksen projekti, jonka tavoitteena oli luoda uusia käytäntöjä kaivossektorin sosiaalisen, talou-dellisen ja ympäristökestävyyden parantamiseksi. Hanke oli käynnissä vuosina 2013–2015. Hanketta koordinoi Teknologian tutkimuskeskus (VTT), ja siihen osallistuivat GTK, Suomen ympäristökeskus (SYKE) sekä Helsingin yliopiston ympäristöeko-nomian laitos. Hankkeessa tarkasteltiin kaivos-toimintaa koko sen elinkaaren ajalla. Hankkeen tulokset perustuvat pääosin yritysten kanssa teh-tyihin tapaustutkimuksiin ja työpajoihin.

SAM-hankkeen ohjausryhmässä ja rahoittajina olivat mukana AngloAmerican, Agnico-Eagle, First Quantum Minerals, Kaivosteollisuus ry, Sandvik Mining, Kuusamon kaupunki sekä Metsähallitus. Hanke teki yhteistyötä Kestävän kaivostoimin-nan verkoston sekä Argumenta (Kestävä kaivos-

teollisuus)- ja KaivosAkatemia-hankkeen kanssa. Kansainvälisiä yhteistyökumppaneita olivat Fundación Chile, Australian CSIRO, ruotsalainen Luulajan tekninen yliopisto (LTU), yhdysvaltalainen Consensus Building Institute (CBI) sekä kansainvä-linen Arktisen neuvoston työryhmän (AMAP) toi-meen panema kansainvälinen Adaptation Actions for a Changing Arctic (AACA) -projekti.

SAM-hankkeessa kehitettiin useita kaivostoi-minnan kestävyyttä edistäviä työkaluja sekä yri-tysten että suunnittelijoiden käyttöön. Mainituista työkaluista ja hankkeen muista tuotoksista löytyy lisätietoa SAM-hankkeen internetsivulta.

SAM-hankkeen läpileikkaava teema oli ympä-ristölliseltä ja sosiaaliselta kannalta kestävä kai-vostoiminta, erityisesti vesiasioiden hallinta sekä yhteisen vuoropuhelun, viestinnän ja ymmärryksen rakentaminen kaivosyritysten, tutkijoiden ja alan sidosryhmien kesken. Hankkeessa järjestettiin useita työpajoja tavoitteiden saavuttamiseksi sekä käytiin kaivoksissa kokonaiskuvan saamiseksi.

http://projects.gtk.fi/kaivosakatemia/index.html

http://kaiva.fi/

https://www.tekes.fi/ohjelmat-ja-palvelut/ohjelmat-ja-verkostot/green-mining/

https://www.tekes.fi/ohjelmat-ja-palvelut/ohjelmat-ja-verkostot/green-mining/

http://virtual.vtt.fi/virtual/sam

11



2 YRITYSTEN YHTEISKUNTAVASTUU JA SOSIAALINEN TOIMILUPA KAIVOSTOIMINNASSA

Suurin osa kaivosalan yritysten yhteiskuntavas-tuuta, sosiaalista toimilupaa ja konflikteja käsit-televästä kirjallisuudesta koskee kehittyviä maita ja alkuperäiskansoja. Tähän on omat syynsä. 1980–1990-luvuilla monet kehittyvät maat ajau-tuivat taloudelliseen ahdinkoon, ja ne joutuivat turvautumaan Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston tukeen. Niiden asettamiin laina-ehtoihin kuuluivat rakennesopeutusohjelmat, joissa valtiota supistettiin ja verotusta ja lainsäädäntöä uusittiin. Samaan aikaan teollisuusmaissa ympä-ristölainsäädäntö kiristyi ja kaivosyrityksiä siirtyi kehittyviin maihin, joissa investointi-ilmapiiriä ajettiin ulkomaiselle yksityiselle pääomalle ja raaka-aineviennille suotuisaksi (Bridge 2004, Bebbington ja muut 2008, Campbell 2012). Teollisuusmaiden kansalaisjärjestöt alkoivat toimia yhä enemmän kehittyvissä maissa avustus-, ympäristö- ja muissa hankkeissa. Uusliberalistisen ajattelun mukai-sesti yritykset ja kolmas sektori nähtiin ratkaisuna moniin kehitysongelmiin (Edwards & Hulme 1996, Kapelus 2002, Campbell 2012). Kansalaisjärjestöt ja kaivosyhtiöt globalisoituivat, kohtasivat toisensa ja ajautuivat usein konflikteihin kehittyvissä maissa (Hilson 2002, Kapelus 2002, Ballard & Banks 2003, Moody 2007). Molempien tahojen toiminnassa ja yhteiskuntavastuussa havaittiin myös ongelmia (Edwards & Hulme 1996, Bridge 2004).

1990-luvun aikana kaivosteollisuus havahtui toimintansa kasvavaan vastustukseen maailmalla (Eerola 1996, Moody 2007). Konfliktien seurauk-sena monikansalliset yritykset alkoivat kehittää yhteiskuntavastuujärjestelmiään. Tämän vuoksi

vuonna 1999 yhdeksän suurinta kaivosyhtiötä perustivat Global Mining Initiativen (GMI), joka puolestaan perusti International Council of Mining and Metalsin (ICMM) vuonna 2001 (International Council of Mining and Metals 2002). ICMM alkoi pohtia keinoja parantaa alan julkisuuskuvaa perustamalla Mining, Minerals and Sustainable Development (MMSD) hankkeen, joka alkoi kehittää työkaluja ja menetelmiä minimoidakseen kaivos-toiminnan sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia sekä parantaakseen suhteitaan paikallisyhteisöihin, ja hanke vastasi näin vastustukseen (Mining, Minerals and Sustainable Development 2002, International Council of Mining and Metals 2008). Se julkisti Toronton julkilausuman GMI:n kokouksessa vuonna 2002, jossa tuotiin esiin kestävän kaivostoiminnan periaatteita ja ohjeistus, joita jäsenyritysten tulisi noudattaa (International Council of Mining and Metals 2002). Tuolloisen keskustelun kestävästä kaivostoiminnasta ja sen haasteista kiteyttivät Hilson & Murck (2000) ja Bridge (2004). Vaikka kaivosala on oppinut paljon noista ajoista, heidän käsittelemänsä kysymykset ovat edelleen ajankoh-taisia, mikä tuli ilmi maailmanlaajuisesti etenkin kaivosbuumin aikana vuosina 2004−2013 (Conde & Le Billion 2017). Kaivosten ympäristöongelmia sekä yhtiöiden ja paikallisyhteisöjen välisiä konflikteja esiintyy edelleenkin kasvavassa määrin, eivätkä paikallisyhteisöt ja kansallisvaltiot välttämättä aina hyödy alueillaan tapahtuvasta kaivostoiminnasta. Kaivostoiminta voi myös aiheuttaa taloudellista riippuvuutta.

2.1 Yritysten yhteiskuntavastuu

Yritysten yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan perin-teisesti sellaisia vapaaehtoisia toimenpiteitä, jotka ylittävät lainsäädännön asettamat velvoitteet ympäristön, talouden ja sidosryhmien suhteen (Garriga & Melé 2004, Joutsenvirta ja muut 2011). Kaivostoiminnassa tämä tarkoittaa sitä, että yhtiö sitoutuu minimoimaan toimintansa negatiiviset sosiaaliset ja ympäristövaikutukset heti malminet-sinnän alkuvaiheesta lähtien koko kaivostoiminnan elinkaaren ajan sekä ottamaan huomioon paikal-liset asukkaat, heidän elinkeinonsa ja ympäristön kestävän kehityksen mukaisesti ja parhaita käytän-

töjä soveltaen, unohtamatta toimintansa kannat-tavuutta (Kapelus 2002, Hamann 2004). Yritysten yhteiskuntavastuu nojaa kolmeen kestävän kehi-tyksen pilariin: sosiaaliseen, ympäristölliseen ja taloudelliseen (Elkington 1997). Vastuullinen yri-tystoiminta on eettistä niin ympäristöä ja yrityksen työntekijöitä kuin myös paikallisyhteisöjä kohtaan. Sidosryhmäyhteistyö ja viestintä ovat vastuullisen kaivostoiminnan työkaluja, joilla yritykset voivat tavoitella sosiaalista toimilupaa malminetsinnässä (Thomson & Joyce 1997, Moon & Whateley 2006).

12


2.1.1 Valtion rooli

Yritysten yhteiskuntavastuuta ovat suomalaisessa ja kansainvälisessä kaivostoiminnan kontekstissa käsitelleet mm. Sairinen ja muut (2016). Vaikka kehittyvien ja teollisuusmaiden kaivostoiminnan kestävän kehityksen ja yhteiskuntavastuun haas-teissa on samankaltaisuuksia (Selinheimo ja muut 2015), ne myös poikkeavat toisistaan (Eerola 2013a, b, Sairinen ja muut 2016). Erot johtuvat etenkin valtioiden erilaisista rooleista, joilla on merkittävä asema yritysten yhteiskuntavastuukeskustelussa (Hamann 2004, Campbell 2012, Sairinen ja muut 2016). Valtion läsnäolo tai sen puute kansalaisten oikeuksien takaajana, julkisten palveluiden tar-joajana ja yritysten toiminnan valvojana luovat kehittyviin ja kehittyneisiin maihin täysin erilaiset puitteet yritystoiminnalle. Tämän lisäksi kehitty-vien maiden sosiaalinen, taloudellinen ja poliittinen epätasa-arvo ja epävakaus, köyhyys, epäoikeuden-mukaisuus, korruptio, vähemmistöt, alkuperäis-kansat, heikko infrastruktuuri, alkeelliset olot, maanomistuskiistat, konfliktit, kulttuuri- ja kie-limuurit sekä ympäristön pilaantuminen asettavat yritysten yhteiskuntavastuulle aivan omanlaisiaan haasteita (Lyons ja muut 2016, Sairinen ja muut 2016). Ne vaikuttavat yrityksen toimintaan ja sen sosiaaliseen toimilupaan toimialasta riippumatta.

Kaivostoimintaan on liittynyt 1980-luvulta lähtien keskustelu resurssikirouksesta eli raaka-ainevaroiltaan rikkaiden mutta köyhien ja heikko-jen valtioiden riippuvuudesta kaivosteollisuudesta ja tämän aiheuttamista ongelmista (Bridge 2004, Bebbington ja muut 2008, Hilson 2012, Slack 2012, Noras 2016). Resurssikirouksen alaiset maat hyö-tyvät hyvin vähän kaivannaisten tuotannosta, ja ne ovat alttiita konflikteille. Kaivannaiset viedään raaka-aineina ulkomaille, eikä jatkojalostusta ole juuri lainkaan. Ei ole yksimielisyyttä siitä, joh-tuuko resurssikirous kaivosteollisuudesta, valtioi-den omista ongelmista, rakennesopeutusohjelmista vai kaikista näistä (Bridge 2004, Bebbington ja muut 2008, Campbell 2012). Monien kehittyvien maiden ongelmat eivät koske ainoastaan kaivostoimintaa, vaan ne ovat syvärakenteellisia, koko yhteiskuntaa läpileikkaavia ja mm. siirtomaahistoriasta juontu-via. Kaivosyhtiöiden paikallinen yhteiskuntavas-tuullinen toiminta ei niitä kykene muuttamaan, jos se ei pureudu itse ongelmien syihin (Campbell 2012). Yritykset voivat kuitenkin minimoida omasta toi-minnastaan koituvia paikallisia negatiivisia vaiku-tuksia yhteiskuntavastuullisen toimintansa avulla.

Noraksen (2016) mukaan yritysten harjoit-tama veronkierto on suuri ongelma globaalissa kaivostoiminnassa ja se vaikuttaa kehitysmaihin negatiivisesti. Valtiot eivät välttämättä saa kaivos-toiminnasta palvelujensa ylläpitämiseen tarvittavia tuloja. Tämän vuoksi Noraksen (2016) mukaan ei voida puhua resurssikirouksesta vaan monikansal-listen yhtiöiden harjoittamasta veronkierrosta, josta hyötyvät yritykset, veroparatiisit ja teollisuusmaiden kuluttajat. Basseyn (2016) mukaan kehitysmaihin jäävät köyhyys, ympäristövaikutukset, korruptoi-tuneet eliitit ja diktaattorit. Oikeudenmukainen globaali vero- ja kauppapolitiikka olisi näille maille parasta kehitysapua (Kääriäinen 2015, Bassey 2016, Noras 2016). Mineraalisten raaka-ainevarojen kan-sallisella hallinnalla (governance) on tässä mer-kittävä rooli. Tähän kuuluvat kestävää kehitystä edistävät mineraalipolitiikka, kaivoslainsäädäntö, lupamenettely, läpinäkyvä viranomaistoiminta sekä luotettavan geotiedon kerääminen, arkistointi ja saatavuus.

Vaatimukset ja odotukset kaivostoiminnan hyötyjen jakamisesta paikallisyhteisölle ja yhteis-kunnalle ovat kasvaneet niin kehittyvissä kuin kehittyneissäkin maissa, ja yritysten yhteiskun-tavastuuseen sisältyy voimakas uusliberalistinen ulottuvuus (Kapelus 2002, Bebbington ja muut 2008). Samalla kun yritykset harjoittavat esim. veronkiertoa, toisaalla ne tekevät hyväntekeväi-syyttä. Jotkut näkevätkin yritysten haluavan välttää yhteiskuntavastuullisella toiminnallaan sääntelyä ja verotusta ja korvata valtio toiminta-alueillaan (Hilson 2002, 2012, Bebbington ja muut 2008, Campbell 2012, Maconachie & Hilson 2013). Tällöin valtio, maakunnat, osavaltiot ja kunnat saattavat pitää kaivosyrityksiä jopa kilpailijoinaan (Mutti ja muut 2012). Kaivosyhtiöt paikkaavat usein valtion palvelujen puutetta toiminta-alueillaan kehitty-vissä maissa (Kapelus 2002, Bridge 2004, Campbell 2012, Lyons ja muut 2016). Nämä saattavat jo mal-minetsintävaiheessa rakentaa paikallisyhteisöihin teitä, kouluja ja sairaaloita, parantaa infrastruk-tuuria ja asukkaiden ja työntekijöiden elin- ja työ-olosuhteita (On Common Ground Consultants Inc. 2007, Hohn 2009, Hilson 2012, Lyons ja muut 2016). Tämän lisäksi huomiota on kiinnitetty ihmisoi-keuksiin (Handelsman ja muut 2003, Dougherty 2011), viestintään, vuoropuheluun ja raportointiin (On Common Ground Consultants Inc. 2007, Hohn 2009, Luning 2012, Prospectors’ and Developers’ Association of Canada 2012a, Lyons ja muut 2016). Nämä nähdään hyvinä käytäntöinä ja yritysten

13



yhteiskuntavastuun mukaisina toimenpiteinä, joi-den avulla voidaan ansaita sosiaalinen toimilupa eli toiminta-alueen paikallisväestön hyväksyntä toiminnalle.

Kehitysmaissa kaivosyhtiöiden sosiaaliset inves-toinnit voivat kuitenkin monesti merkitä sitä, että sosiaalinen toimilupa ”ostetaan” paikalli-silta valtion palvelujen puutteen kustannuksella. Sosiaalisilla investoinneilla tarkoitetaan yrityksen panostusta paikalliseen infrastruktuuriin, palve-luihin, tapahtumiin ja urheilu- ja kulttuuriyhdis-tyksiin (Nelsen & Scobble 2006, Esteves & Vanclay 2009, Hohn 2009).

Sosiaaliset investoinnit voivat kuitenkin lisätä kaivosyhtiöiden valtaa ja paikallisten riippuvuutta kaivostoiminnasta, jos paikallisyhteisöt, hallinto ja kaivosyhtiöt eivät samalla kehitä muita elinkei-noja ja infrastruktuuria toiminta-alueella (Hamann 2004). Yrityksillä voi myös olla epärealistisia odo-tuksia tuomistaan sosiaalisista ja taloudellisista parannuksista erityisesti alueilla, joilla valtiolla on rajalliset resurssit (Imbun 2007). Yrityksen kan-nattaa olla varovainen tuomiensa etujen markki-noinnissa, jotta se ei nosta paikallisia odotuksia kohtuuttoman korkeiksi ja varsinkin, jos se ei ehkä kykenekään vastaamaan niihin (Hamann 2004).

2.1.2 Kaivoskonfliktit

Yritysten yhteiskuntavastuukeskustelusta ja -toi-menpiteistä huolimatta kaivostoiminta aiheuttaa edelleen ongelmia ja konflikteja etenkin kehitty-vissä maissa mutta myös teollisuusmaissa. Tämä osoittaa, että kaivosyhtiöiden yhteiskuntavastuul-liset toimet ovat monesti riittämättömiä tai niitä ei toteuteta tyydyttävällä tavalla (Bebbington ja muut 2008, Campbell 2012, Hilson 2012, Slack 2012, Maconachie & Hilson 2013). Yrityksiin liittyvät odo-tukset saattavat myös olla ylimitoitettuja, ja jos ne eivät vastaa todellisuutta, se saattaa johtaa konflik-tiin (Campbell 2012, Slack 2012, Heikkinen ja muut 2013, Maconachie & Hilson 2013). Kaivosyritykset näyttävät myös usein sopeutuvan valitettavan hyvin kehittyvien maiden olosuhteisiin syyllisty-mällä korruptioon, veronkiertoon, väkivaltaan sekä ihmisoikeus- ja ympäristörikkomuksiin (Hilson 2012, Slack 2012, Maconachie & Hilson 2013).

Väkivalta kaivoskonflikteissa johtuu useimmiten kaivosyritysten laiminlyönneistä sekä valtion hei-kosta roolista kansalaistensa ihmis-, sosiaalisten ja maanomistusoikeuksien valvojana ja turvaajana. Usein kaivoskonfliktien taustalla ovat syvem-

mät sosio-polittiset syyt. Nämä liittyvät monissa kehittyvissä maissa vallitsevaan epätasa-arvoon ja demokratiavajeeseen, jotka kärjistyvät usein juuri luonnonvarahankkeiden yhteydessä (Hilson 2002, Bridge 2004, Bebbington ja muut 2008). Valtiot aset-tuvat kiistoissa usein tuloja ja työpaikkoja tuovien kaivosyhtiöiden puolelle kansalaisiaan vastaan, jotka eivät voi muutenkaan luottaa ja turvautua viranomaisiin (Bridge 2004, Thomson & Boutilier 2011, Paredes 2016, Conde & Le Billion 2017). Kehittyvien maiden valtioilla ei ole voimavaroja tai halua valvoa ja puuttua yritysten toimintaan. Valtio on usein läsnä vain tukahduttaakseen kai-vosprotesteja tai häätääkseen asukkaat kaivos-toiminnan tieltä väkivalloin (Hilson 2002, Bridge 2004, Bebbington ja muut 2008, Conde & Le Billion 2017). Monesti kansalaisliikkeet turvautuvat hel-posti myös väkivaltaaan rauhanomaisten vaiku-tuskeinojen ollessa tehottomia (Paredes 2016). Tämä aiheuttaa vahingollisen kierteen, jolloin dialogia on hankala saada aikaan (Hilson 2002). Kaivosyhtiöt puolestaan palkkaavat turvayrityksiä tai turvautuvat poliisiin tai jopa armeijan apuun, ja nämä käyttävät toimissaan väkivaltaa. Monilla alueilla on myös aiempi väkivallan ja konfliktien värittämä historia ja/tai nykytilanne, joka heijastuu yritys-yhteisösuhteisiin (Bridge 2004, Slack 2012). Bebbingtonin ja muiden (2008) mukaan kaivostoi-minnan laajeneminen uusille alueille toimii mer-kittävänä ajurina valtion, väkivallan ja tilan välisten suhteiden muutoksille. Heidän mukaansa kaivos-toimintaa pitäisi kokonaan välttää konfliktialueilla. Yksi tällainen alue on Kongon demokraattinen tasa-valta. Siellä kaivosyritykset joutuvat väistämättä konfliktien osapuoliksi, ja se puolestaan vaikuttaa alan yleiseen imagoon.

2.1.3 Yhteiskuntavastuun kysymykset Suomessa

Pohjoismaisena hyvinvointivaltiona Suomessa kansalaisten peruspalvelut ja -oikeudet takaava valtio on vahvasti läsnä. Erilaisen kontekstinsa vuoksi kehitysmaissa kehitettyjä ja käytettyjä yri-tysten yhteiskuntavastuun malleja ei voida suoraan käyttää teollisissa maissa, vaan niitä pitää luoda tai sopeuttaa vallitsevaan kulttuuriin (Wilson 2010, Thomson & Boutilier 2011, Eerola 2014c, Lyons ja muut 2016). Näin suomalaisilla paikka-kunnilla ei välttämättä tarvita esim. kaivosyhti-öiden sosiaalisia investointeja infrastruktuuriin tai peruspalveluihin. Useimmiten kaivosyritys-ten sidosryhmäyhteistyön sosiaaliset investoinnit

14


rajoittuvatkin Suomessa urheilu- ja kulttuuri-yhdistysten toiminnan ja tapahtumien tukemiseen sekä opintostipendeihin (Eerola 2014b). Suomessa ei ole myöskään alaan liittyviä ihmisoikeusrikko-muksia, mielenosoituskulttuuri on rauhanomainen, maa on poliittisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti vakaa ja tasa-arvoinen, korruptio vähäistä tai ole-matonta, luottamus viranomaisiin ja tieteeseen korkealla tasolla, infrastruktuuri ja koulutustaso korkeat, kulttuuri melko homogeeninen ja kon-sensushakuinen, eikä vähemmistöjen suhteen ole suurempia ongelmia. Useat näistä tekijöistä ovat Fraser-instituutin kriteereitä, joiden vuoksi Suomi on nostettu viime vuosina maailman suo-situimpien kaivosinvestointikohteiden kärkeen, kun taas kehittyvät maat sijoittuvat vertailuissa yleensä huonosti (Wilson & Cervantes 2014, Jackson & Green 2015). Noras (2016) tuo nämä erot hyvin esiin vertaillessaan Suomen, Namibian, Mongolian, Perun, Bolivian ja Ecuadorin kaivostoimintaa. Näillä mailla ja Suomella on kuitenkin ainakin yksi asia, joka yhdistää niitä: alkuperäiskansat ja nii-den asema. Alkuperäiskansat ovat tulleet erityisen merkittäväksi sidosryhmäksi, joka on huomioitava kaivostoiminnassa (Gibson ja muut 2011).

Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa elää EU:n ainoa alkuperäiskansa, saamelaiset. He tekevät yritys-ten luonnonvara- ja yhteiskuntavastuukeskus-telusta näissä maissa erityisen EU:ssa. Vaikka Pohjoismaissa saamelaisten asema on huomat-tavasti parempi kuin monessa kehitysmaassa, Suomessa on haasteita alkuperäiskansan aseman ja oikeuksien tunnustamisessa (Puuronen 2011, Lehtola 2015). Puuronen (2011) kuvaili, miten saamelaisia syrjitään edelleen kielensä, kulttuu-rinsa ja koulutuksen suhteen. Suomi ei ole myös-kään ratifioinut YK:n kansainvälisen työjärjestön (International Labor Organization – ILO) sopi-musta 169 alkuperäiskansojen itsemääräämis- ja maanomistusoikeuksista (ks. Suomen YK-liitto 2012). Oikeusministeriön asettama vuoden 2000 perustuslain toimivuutta tarkastellut työryhmä totesi mietinnössään saamelaisten oikeuksien alkuperäiskansana muodostavan käytännössä erään keskeisimmistä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen liittyvistä kysysmyksistä Suomessa (Oikeusministeriö 2008). Kansainväliset ihmis-oikeuksien valvontaelimet ovat kiinnittäneet toistuvasti huomiota siihen, ettei saamelaisten oikeuksia heidän perinteisesti käyttämiinsä alu-eisiin ole sitovalla ja riittävällä tavalla vahvistettu Suomessa (Oikeusministeriö 2008). Saamelaisten

poronhoito-alueet sijaitsevat suurelta osin valtion omistamilla mailla. Esim. Kanadassa, joka on ratifi-oinut sopimuksen, alkuperäiskansoja pitää konsul-toida ja saada heiltä hyväksyntä malminetsinnälle ja kaivostoiminnalle, ja varmistaa heidän hyötyvän hankkeista (Gibson ja muut 2011).

Suomessa saamelaisten asemasta ja oikeuksista käydään julkista keskustelua, jota Lehtola (2015) kutsuu ”saamelaiskiistaksi”. Kiista liittyy mm. saa-melaisten itsemäärittelyyn. Myös Lapin asukkaiden keskuudessa on kiistaa saamelaisuuden identi-teetistä eli siitä, ketkä saavat saamelaisstatuksen (Lehtola 2015). Sillä odotetaan olevan tulevaisuu-dessa vaikutusta maanomistukseen ja elinkeinon harjoittamiseen.

Puurosen (2011) mukaan useimmilla asioista hyvin perillä olevilla ihmisillä ainakin Etelä-Suomessa on kuitenkin sellainen kuva, että saame-laisten asiat on hoidettu mallikkaasti ja että saamen kieli ja kulttuuri kukoistavat. Tähän liittyy Puurosen (2011) mukaan se, että valtio on pitkään harjoittanut kaksoisstandardia saamelaisten aseman ja oikeuk-sien suhteen. Toisaalta valtio julistaa saamelaisten maaoikeuksia parannettavan mutta samalla kiel-tää saamelaisten erityisoikeudet muihin paikallisiin nähden (Puuronen 2011).

Kaivostoimintaa ei ole saamelaisten kotiseutu-alueella. Saamelaiskysymystä on kuitenkin pohdittu kaivostoiminnan suhteen (Koivurova ja muut 2015b) ja malminetsintään saamelais- ja poronhoitoalu-eilla on laadittu opas (TEM 2014). Koivurovan ja muiden (2105b) mukaan saamelaisten oikeudet ovat suhteellisen turvatut Suomen kaivoslaissa.

Saamelaiskysymyksellä saattaa olla merkittävä painoarvo lähitulevaisuudessa Suomessa käytävässä keskustelussa arktisista luonnonvaroista. Tänä vuonna Suomi on Arktisen neuvoston puheenjoh-tajamaana, ja luultavasti saamelaiskysymys noussee esiin aiempaa vahvemmin.

Saamelaiskysymyksestä huolimatta Suomen yhteiskuntavastuun haasteet ovat kuitenkin ylei-sesti ottaen huomattavasti yksinkertaisempia kuin kehittyvissä maissa. Talvivaaran myötä kaivostoi-minnan vastuullisuustarkasteluun ovat Suomessa tulleet kuitenkin myös ympäristökysymykset ja viranomaistoiminta (Tiainen ja muut 2014, Mononen 2015, Kauppinen & Oinaala 2016).

Suomen syrjäseutujen kunnilla voi olla kuiten-kin vaikeuksia sopeuttaa suurimittainen kaivostoi-minta ja sen tarvitsemat palvelut rakenteeseensa (Selinheimo ja muut 2015), jolloin näiden lähtö-kohdat voivat muistuttaa tältä osin kehittyvän

15



maan kontekstia. Luvun 4 haastatteluissa ja työpa-jassa yritysten edustajat nostivat infrastruktuurin puutteet tältä osin esiin. Silloin kaivos- ja malmin-etsintäyhtiöiden on harkittava mm. osallistumista asuntorakentamiseen (Selinheimo ja muut 2015) tai toimittava yhteistyössä kunnan kanssa esim. teiden rakentamisessa. Joillakin kaivospaikkakunnilla, kuten Sodankylässä, nähdään tärkeänä kaivostoi-minnasta saadun hyödyn jakaminen kunnalle, ja esim. yritysten yhteiskuntavastuullisten sosiaa-listen investointien sijaan korvauksena uusiutu-mattomien luonnonvarojen hyödyntämisestä on esitetty kaivosveroa (Selinheimo ja muut 2015).

Yritysten yhteiskuntavastuu asettaa mielenkiin-toisia haasteita ja jännitteitä valtion roolin, uus-liberalismin, demokratian ja kansalaisliikkeiden välille erityisesti kehittyvissä maissa (Kapelus 2002, Hamann 2004, Bebbington ja muut 2008, Campbell 2012, Hilson 2012), mutta myös hyvinvointivaltiossa kuten Suomi. Suomessa tämä kysymys ei ole vielä saanut huomiota, mutta syrjäseuduilla aihe saat-taa tulla vielä keskeiseksi suhdannevaihtelujen, uusliberaalin talouspolitiikan, maaltamuuton ja Arktisen alueen luonnonvarojen merkittävyyden kasvun seurauksena.

2.2 Sosiaalinen toimilupa

Paikallisyhteisöt ja niiden kasvavan vaikutusval-lan merkitys korostuivat kaivostoiminnassa maail-malla 1990-luvulta lähtien (Prno & Slocombe 2012) ja kaivostoiminnan paikalliselle hyväksyttävyy-delle syntyi teollisuuden keskuudessa käsite social license to operate (Joyce & Thomson 2000, Thomson & Boutilier 2011). Tämä on käännetty Suomessa sosi-aaliseksi toimiluvaksi. Useissa suomalaisissa kaivos-alan tapahtumissa termiä on kuitenkin toistuvasti kritisoitu ja kotimaiset lupaviranomaiset ovat toi-voneet, ettei sitä käytettäisi julkisesti. Nämä ovat pelänneet termin sekoittuvan kansalaisten mie-lissä johonkin erikseen haettavaan lupaan, josta viranomaiset saavat turhia tiedusteluja. Suomessa termi voidaan ymmärtää myös toiminnan hyväk-syntänä tai hyväksyttävyytenä (Eerola 2009, Eerola & Ziessler 2013). Kaivoskeskustelussa ja varsinkin yhteiskuntatieteellisessä kaivostutkimuksessa sosiaalisen toimiluvan käyttö on kuitenkin jo vakiintunut (esim. Mononen & Suopajärvi 2016), joten sitä käytetään tässäkin tutkimusraportissa.

Määritelmänsä mukaisesti sosiaalinen toimi-lupa käsitetään tietyn toiminnan hyväksymisenä paikallisyhteisön (Thomson & Boutilier 2011) tai laajemmin koko yhteiskunnan kannalta (Joyce & Thomson 2000). Sosiaalinen toimilupa ymmärre-tään tässä raportissa kuitenkin hankekohtaisena eli paikallisena käsitteenä alkuperäisen kaivosalan määritelmän mukaisesti. Peltosta (2016) mukaillen laajempaa, yhteiskuntaa koskevaa hyväksyttävyyttä voidaan sosiaalisen toimiluvan sijasta kutsua toi-minnan legitimiteetiksi.

Toiminnan hyväksyttävyyttä voi olla monenlaista: se vaihtelee aina pelkästä sietämisestä hyvään naapuruussuhteeseen ja yhteistyöhön (Thomson

& Boutilier 2011, Prno 2012). Terminä sosiaalinen toimilupa on sittemmin levinnyt myös muun teol-lisuuden käyttöön (Gallois ja muut 2016). Kuitenkin erityisesti kaivosalan yritysten näkökulmasta tämä toiminnan paikallinen hyväksyttävyys on ollut ja on edelleen tärkeää (Joyce & Thomson 2000, Lacey ja muut 2012, Parsons ja muut 2014). Toimintaa ei voi siirtää toiseen paikkaan. Malmeja on louhittava tai etsittävä sieltä, missä niitä on tai arvellaan ole-van. Tämän vuoksi yhteiskunnallisen hyväksyttä-vyyden kannalta erityisesti paikalliset sidosryhmät ovat kaivosteollisuudelle merkittävässä roolissa yrityksen ja paikallisyhteisön välisten suhteiden ja -yhteistyön rakentumisessa (Joyce & Thomson 2000, Lacey ja muut 2012, Prno & Slocombe 2012, Parsons ja muut 2014). Kaivos- ja malminetsin-täyritykselle on ensisijaisen tärkeää saada toimin-nalleen paikallinen työrauha. Toisaalta taas koko kaivosteollisuudelle on tärkeää saada toiminnalleen hyväksyntä laajemmalti myös koko yhteiskunnalta. Yritysten pääsy etsimään ja hyödyntämään kaivan-naisia on puolestaan tärkeää yhteiskunnalle sen tarvitsemien mineraalisten raaka-aineiden saata-vuuden ja huoltovarmuuden vuoksi.

Kaivostoimintaan liittyviä kiistoja on ollut maa-ilmalla jo pitkään etenkin kehittyvissä maissa (Eerola 1996, Ballard & Banks 2003, Hilson 2002, Bridge 2004, Moody 2007), ja ne ovat viime vuo-sikymmeninä kiihtyneet. Kaivosalan voidaan katsoa reagoineen alaan kohdistuneeseen kriit-tisyyteen melko myöhään 1990- ja 2000-lukujen vaihteessa. Reagointi tapahtui vain muutama vuosi ennen Kiinan talouskasvun aiheuttamaa äkillistä luonnonvarojen kysynnän kasvua, joka aiheutti maailman laajuisen kaivosbuumin 2000-luvulla.

16


Kaivosalan hyväksyttävyyden parantamiseksi 1990- ja 2000-luvuilla luodut kestävän ja yhteiskuntavastuullisen kaivostoiminnan työkalut on nähtä-västi otettu myös vaihtelevasti vastaan ja käyttöön yrityksissä. Joissakin nämä on omaksuttu ja otettu vakavasti, kun taas toisissa niistä ei välttämättä ole välitetty (Goodland 2012).

Yhteiskunnan arvot ovat muuttuneet nopeasti, ja se vaikuttaa kaivostoimintaan suhtautumiseen ja sen hyväksyntään. Vastarinta voidaan nähdä myös luonnollisena reaktiona sosiaalisen tilan ja ympäristön äkilliseen muutokseen, jonka nopeasti kasvaneet luonnonvarojen kysyntä, etsintä ja hyö-dyntäminen ovat aiheuttaneet (Bebbington ja muut 2008, Eerola 2015). Siksi erilaisten kaivostoimin-nan yhteiskuntavastuuta ja sosiaalista toimilupaa edistävien menetelmien, työkalujen, raportoinnin ja parhaiden käytäntöjen luominen, kehittämi-nen ja vertailu ovat edelleen ajankohtaisia. Niitä koskeva keskustelu tulee jatkumaan yhtä pitkään kuin kaivostoiminta ja siihen liittyvät ongelmat ja konfliktitkin. Yleensä kiistojen aiheuttajina ovat kaivostoiminnan vaikutukset muille elinkeinoille, kuten maataloudelle, poronhoidolle ja matkailulle.

Vaikka kaivostoiminnan vastustuksen kehittymi-nen maailmalla havaittiin Suomessa 1990-luvulla (Eerola 1996), kansainvälinen keskustelu kaivostoi-minnan sosiaalisesta toimiluvasta ja yhteiskunta-vastuusta rantautui viivellä Suomeen vasta uraanin etsinnän yhteydessä vuosina 2006–2008 (Eerola 2008, 2009, Litmanen 2008). Kaivosalalla keskus-telun katsottiin koskevan tuolloin kuitenkin vain uraanin etsintää. Ennen sitä sosiaalinen toimilupa ja yhteiskuntavastuu eivät olleet täällä ajankohtai-sia kansallisen ja valtio-omisteisen kaivosteolli-suuden, sen supistamisen sekä pari vuosikymmentä kestäneen alan taantuman vuoksi. Aiemmin kai-vostoiminta oli hyväksyttyä. Ulkomaisten yritys-ten 1990-luvulla harjoittama malminetsintäkään ei aiheuttanut intohimoja. Vaikka kaivostoimintaa oli edelleen maassa, kaivosalan taantuman aikana kan-salaiset vieraantuivat alasta ja sen merkityksestä, ja heidän arvonsa muuttuivat. Ulkomaisten yritysten tulo maahan, uraanin etsintä ja uusien kaivosten avaaminen herättivät kansalaiset kaivostoimin-nan renessanssiin ja olemassaoloon Suomessa 2000−2010-luvuilla. Yhdeksi keskeiseksi kriitti-syyden tekijäksi nousi kaivosyhtiöiden ulkomaa-laisomistus ja sen synnyttämä resurssinationalismi (Eerola 2008, 2015, Jartti ja muut 2014).

Vastustuksen kehittyessä uraanikiistasta kai-voskiistaan Talvivaaran myötä sosiaalisesta toimi-luvasta ja yhteiskuntavastuusta tuli ajankohtaisia aiheita laajemmin myös Suomessa (Eerola 2008, 2009, 2014c, 2015, Sairinen 2011, Rytteri 2012, Mononen 2012). Kaivosteollisuuden esitettiin menettäneen sosiaalisen toimilupansa Suomessa ei pelkästään Talvivaaran vaan muidenkin kai-vosten vuoksi, kuten Laiva, Kevitsa ja Pahtavaara (Grundström 2013). Eerolan (2015) suomalaisten kaivoskiistojen alustava kartoitus osoitti kuiten-kin, ettei kaivostoiminnan vastustus ole niin laa-jaa kuin median ja julkisen keskustelun perusteella voisi olettaa, vaan monilla kaivoksilla on sekä pai-kallinen että laajempi hyväksyntä (Mononen 2012, Selinheimo ja muut 2015, Koivurova ja muut 2015a).

Suomessa yhteiskuntavastuullisen kaivostoi-minnan vaatimus käynnistyi Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmien vuoksi. Maassamme on kui-tenkin 45 toimivaa kaivosta. Ympäristöongelmien tai sosiaalisen toimiluvan puutteen yleistäminen koskemaan koko Suomessa toimivaa kaivosalaa ei palvele rakentavaa keskustelua. Kaivostoiminnan ympäristövaikutuksista puhuttaessa on puolestaan tärkeää huomioida, mikä vaikutus on merkittävää ja vahingollista. Useimmissa kaivoksissa ympäristö-asiat ovat pitkään olleet kunnossa. Malmin kemial-linen koostumus ja fysikaalinen olemus vaikuttavat ratkaisevasti kaivosten ympäristövaikutuksiin. Vähäliukoiset oksidit, silikaatit ja kalkkiesiintymät eivät yleensä aiheuta ympäristöongelmia sulfidi-malmien tavoin (Kauppila ja muut 2011). Sosiaalisen toimiluvan kannalta taas on merkittävää, että vas-tustus on keskittynyt joihinkin uusiin kaivoksiin ja kehityshankkeisiin (Eerola 2015). Malminetsinnässä ei näytä olevan kiistoja Natura-alueilla sijaitsevia Sakattia ja Rompasta lukuun ottamatta, mutta kuten luvussa 3 ja luvun 4 haastatteluissa ja seminaari-työpajan tuloksissa nähdään, malminetsintä voi aiheuttaa pelkoja.

Ympäristöhaittojen ja sosiaalisten ongelmien värittämän historiansa ja nykytilanteensa vuoksi kaivosteollisuus joutuu tavoittelemaan sosiaalista toimilupaa aktiivisesti. Se voidaan ansaita ja sitä voidaan ylläpitää toimimalla vastuullisesti niin ympäristöä kuin paikallisyhteisöjä kohtaan samalla, kun toiminnan pitää olla kannattavaa. Sosiaalisen toimiluvan voi myös menettää hetkessä, jos vas-tuullinen toiminta ei toteudu (Jenkins 2004, Prno & Slocombe 2012).

17



2.2.1 Sosiaalisen toimiluvan ennakkoehtoja: Elinkeinotoiminnan hyväksyttävyyteen liittyviä tekijöitä

Jartti ja muut (2014) ja Litmanen ja muut (2016) kertovat suomalaisten asenteista kaivostoimin-taa kohtaan laajaan kyselyyn perustuen. Heistä kansalaisten asenteet kaivostoimintaa kohtaan maakunnissa muodostavat toiminnan sosiaalisen toimiluvan ennakkoehdot. Tähän vaikuttavat kui-tenkin muutkin seikat. Yleisesti tietyn elinkeinotoi-minnan sosiaalinen toimilupa riippuu toimialasta, sen historiasta, imagosta, yrityksen omistuksesta ja toimintaan liittyvistä riskeistä sekä toiminnanhar-joittajan maineesta, asenteesta, viestinnästä ja toi-minnasta alueella (Heikkinen ja muut 2013, Conde & Le Billion 2017). Kuitenkin myös paikkakunnalla, sen sijainnilla, historialla, elinkeinorakenteella ja väestön erityispiirteillä voi olla ratkaiseva rooli maakunnasta riippumatta (Konttinen & Litmanen 1996, Kettunen 1998, Konttinen 1999, Suopajärvi & Sairinen 2016, Conde & Le Billion 2017). Ja kuten edellä mainittiin, myös valtiolla on oma roolinsa sosiaalisessa toimiluvassa ja yhteiskuntavastuussa. Seuraavaksi käsitellään sosiaalisen toimiluvan ennakkoehtoihin luokiteltuja seikkoja, jotka voivat pitkälti määrittää kansalaisten asenteita toimialasta tai alueesta riippumatta.

2.2.1.1 Toimiala ja sen harjoittaja

Jotkin toimialat hyväksytään helpommin kuin toi-set, ja tähän vaikuttavat niihin liittyvä toiminta, tarkoitus, vaikutukset, tunnettavuus ja historia. Esim. ydinvoimaloita ja kaivoksia voidaan vastustaa, koska tiedetään niihin liittyvistä riskeistä ja ongel-mista (Ylönen 2010, Heikkinen ja muut 2013). Jartin ja muiden (2014) mukaan kaivannaisista uraani aiheuttaa eniten kriittisyyttä kansalaisten keskuu-dessa. Puhutaan toiminnan moraalisesta hyväksyn-nästä (Rytteri 2012). Toisaalta yleisissä nimby (not in my backyard – ei minun takapihalleni) -kiistoissa kaikki muutokset omaksi koetussa lähiympäristössä voidaan nähdä uhkana ja niitä vastustetaan hank-keesta riippumatta (ks. Kopomaa ja muut 2008).

Yrityksen omistus on osoittautunut Suomessa tärkeäksi seikaksi kaivostoiminnan hyväksyttä-vyyden kannalta. Eerolan (2008) ja Jartin ja muiden (2014) mukaan kaivosyritysten ulkomaalaisomis-tus aiheuttaa resurssinationalistista kriittisyyttä. Myös toiminnanharjoittajan maine on tärkeä. Jos tällä on ollut ongelmallista toimintaa jossakin, tämä

saadaan tietoon ja levitykseen pikaisesti, nopean ja helpon tiedonvälityksen ansiosta. Se voi vaikuttaa siihen, miten paikalliset suhtautuvat hankkeeseen ja sen toteuttajaan. Toisen saman alan toiminnan-harjoittajan aiheuttamat ongelmat jossakin päin maata tai maailmaa voivat myös vaikuttaa pai-kalliseen keskusteluun ja asenteisiin (Thomson & Boutilier 2011, Heikkinen ja muut 2013, Eerola ja muut 2015a, Lyytimäki & Peltonen 2016).

2.2.1.2 Paikkakunta ja sen erityispiirteet

Toiminnan kohdepaikkakunnalla ja sen kontekstillä on oma merkityksensä (Konttinen & Litmanen 1996, Kettunen 1998, Thomson & Boutilier 2011, Prno & Slocombe 2012, Prno 2013, Suopajärvi & Sairinen 2016). Hankkeiden hyväksyttävyys ja niihin suh-tautuminen voivat olla paikkakuntakohtaista. Tähän vaikuttavat paikkakunnan sijainti, historia, väestö- ja elinkeinorakenne (Konttinen 1999) sekä asenneilmasto (Jartti ja muut 2014). Suuret kas-vukeskukset, joissa on yliopistoja ja keskiluokkaa, ovat hedelmällisiä elinkeinotoiminnan vastustuk-selle ja ympäristöaktivismin synnylle (Konttinen 1999). Suuren kasvukeskuksen vaikutus voi säteillä lähiympäristöön ja kehyskuntiin. Jos paikkakunnan elinkeinorakenne on riippuvainen alkutuotannosta tai teollisuudesta, on mahdollisen vastustuksen määrä yleensä pienempi tai olematon (Konttinen 1999).

Paikkakunnan historialla voi olla ratkaiseva rooli vastustuksen synnyssä ja määrässä. Jos alueella on ollut aiempia ympäristökamppai-luja, todennäköisyys sellaisen uudelleen synty-miseen on suuri. Silloin on olemassa kriittistä massaa, sosiaalisia rakenteita ja perinne, jotka voidaan helposti aktivoida ja mobilisoida uudel-leen. Esimerkkinä tästä on Kuusamo, jossa käy-tiin koskisota 1950–1960-luvuilla, metsäkiistoja 1980–1990-luvuilla ja uraanikiista 2000-luvulla (Karasti 2008, Litmanen 2008) ja viime vuosina on puhuttu ”kaivossodasta” (Merikallio 2012). Suhtautuminen ympäristökysymyksiin kuitenkin vaihtelee paikkakunnittain ja ajassa. Kuhmossa vastustettiin ydinjätteiden loppusijoitustutkimuk-sia 1990-luvulla (Hokkanen 2008) mutta ei uraanin etsintää seuraavalla vuosikymmellä. Ilomantsissa taas oli vesakkomyrkky- ja Natura-kiistoja 1980–1990-luvulla (Björn 2003), mutta Pampalon kultakaivosta ei ole vastustettu (Mononen 2012, Tervo 2013). Perinteisillä kaivospaikkakunnilla, kuten Kemissä, Lohjalla, Paraisilla, Pyhäsalmella

18


tai Outokummun alueella ei yleensä vastusteta kaivostoimintaa, koska siihen on totuttu ja se on usein ollut paikan identiteettiä muovaava tekijä.

2.2.1.2.1 No-go-alueet

Erityisen herkkä tekijä sosiaalisen toimiluvan ansaitsemiselle tai menettämiselle saattaa olla toiminta niin kutsutuilla no-go-alueilla (Goodland 2012, Conde & Le Billion 2017). Näillä tarkoitetaan sosiaalisesti tai ympäristön kannalta herkkiä alueita, joita pidetään paikallisesti, kansallisesti tai kan-sainvälisesti merkittävinä ja joille tietyt tahot eivät halua kaivostoimintaa (Goodland 2012). Toimintaa näillä alueilla voidaan paheksua, ja se voi johtaa konfliktiin joka tuottaa haittaa yrityksen imagolle ja sosiaalisen toimiluvan ansaitsemiselle (Goodland 2012, Conde & Le Billion 2017). Goodland (2012) luo-kittelee tällaisiksi alkuperäiskansojen reservaatit, konflikti-, herkät vedenjakaja-, luonnonsuojelu- sekä kulttuuriperinnön kannalta merkittävät alueet ja kohteet. Listaan voi lisätä matkailulle merkittävät alueet, jotka Suomessa ovat tulleet ajankohtaisiksi Kuusamossa ja Kolarissa (Eerola 2010a, Koivurova ja muut 2015a, Hast & Jokinen 2016, Lyytimäki & Peltonen 2016). Toimiessaan tällaisilla alueilla kai-vosyritykset ottavat tietoisen riskin, jota Goodland (2012) ei suosittele. Kestävän kaivostoiminnan ver-koston (2015a, 2016) malminetsinnän sidosryhmä-toiminnan mallissa ja arviointikriteereissä tällaiset

alueet suositellaan etukäteen kartoitettaviksi mal-minetsinnän esivalmisteluvaiheessa ja otettaviksi huomioon suunnittelussa ja paikallisten kanssa neuvoteltaessa (vrt. Conde & Le Billion 2017, luku 5).

2.2.1.3 Valtio

Valtion kansallisten mineraalisten raaka-aine-varojen hallinnan mekanismit, kuten mineraali-politiikka, läpinäkyvä kaivostoiminnan sääntely, valvonta ja verotus, sekä geotiedon kerääminen, arkistointi ja saatavuus, ovat merkittäviä tekijöitä yritystoiminnan vakaudessa ja ennustettavuudessa mutta myös kansalaisten luottamuksessa valtiota kohtaan. Kansalaisten luottamuksella julkisiin instituutioihin on puolestaan suuri merkitys kai-vostoiminnan sosiaalisessa toimiluvassa (Conde & Le Billion 2017). Kuten edellä mainittiin, luottamuk-sen puute valtion viranomaisia kohtaan on yleistä kehittyvissä maissa ja se on usein osasyy luonnon-varakonflikteille (Paredes 2016, Conde & Le Billion 2017). Vaikka Suomessa luottamus viranomaisiin on suurta, auktoriteettivastaisuutta, luottamuk-sen puute viranomaisiin, lainsäädännön epäoikeu-denmukaisuus ja verotuksen puute on tuotu esiin uraani- ja kaivoskiistoissa (Eerola 2015). Tosin nämä ovat yleisiä piirteitä monissa muissakin ympäristö-kiistoissa (ks. Rannikko 1994).

2.3 Sidosryhmätoiminta

Yrityksen verkostoitumista, viestintää ja luotta-musta lisääviä toimia pidetään tärkeinä tekijöinä yri-tysvastuun toteutumisessa. Sidosryhmäajattelusta on tullut yleinen tapa tarkastella yrityksen suh-teita ympäröivään yhteiskuntaan ja sieltä tuleviin erilaisiin odotuksiin (Joutsenvirta ja muut 2011). Euroopan komission (2016) laatimassa määritel-mässä vastuullinen yritys sisällyttää liiketoimin-taansa yhteiskunnan ja ympäristön hyvinvointiin liittyviä näkökohtia ja on vuorovaikutuksessa sidos-ryhmiensä kanssa.

Vuonna 2010 julkaistiin Suomen mineraalistra-tegia (TEM 2010). Uraanikiistan jälkimainingeissa siinä ehdotettiin toimenpiteenä kaivostoiminnan yleisen hyväksyttävyyden ja imagon parantamista siten, että luodaan ”yhteistyö- ja toimintamalleja pai-kallisten asukkaiden, yritysten ja viranomaisten kesken turvaamaan kestävää hyvinvointia ja kaivannaistoimin-taa koko elinkaaren ajalle.” Monosen & Sairisen (2011) mielestä kaivosalan yhteiskuntavastuu ja suhde

paikallisiin toimijoihin ja yhteisöihin jäivät stra-tegiassa kuitenkin vähälle huomiolle. He arvioivat yhteiskuntavastuun käsitteen tuovan Suomessa toi-mivan kaivosteollisuuden pohdittavaksi sen suhteet paikallisyhteisöihin ja vuoropuhelun kehittämisen (Mononen & Sairinen 2011). Ja kuten Mononen & Sairinen (2011) ennustivat, kaivosyritysten vuo-rovaikutus paikallisyhteisöjen kanssa on noussut esille aiempaa vahvemmin. Kontaktien solmimi-nen, verkostoituminen ja tiivis yhteydenpito eri sidosryhmiin eli sidosryhmätoiminta tuli ajankoh-taiseksi tosin jo uraanin etsinnässä ja myöhemmin myös muiden kaivannaisten etsinnässä (Eerola 2008, 2009, 2013a, b, c, Ziessler-Korppi 2013). Käytännössä sidosryhmätoiminnalla tarkoitetaan malminetsinnässä varhaista vuorovaikutusta pai-kallisyhteisöjen kanssa siten, että ollaan näihin yhteydessä, tiedotetaan, harjoitetaan vuoropuhe-lua ja yhteistyötä sekä hoidetaan samalla yrityk-sen imagoa ja parannetaan alan julkisuuskuvaa jo

19



kaivostoiminnan elinkaaren alkuvaiheessa (Moon & Whateley 2006, Eerola 2009). Se kuuluu yritysten kestävän kehityksen ja yhteiskuntavastuullisuuden piiriin, ja nämä taas ovat tärkeitä toiminnan yhteis-kunnallisen hyväksynnän kannalta (Mining and Minerals Sustainable Development 2002, Moon & Whateley 2006, Nelsen & Scoble 2006, Shepard 2008). Maailmalla on sidosryhmäyhteistyöhön erikoistuneita konsulttiyrityksiä, ja toimintaa ovat suositelleet jopa kansainväliset kansalaisjärjestöt, kuten Oxfam (Oxfam 2007, Slack 2012). Paikalliset yhteisöt huomioon ottava järjestelmällinen lähes-tymistapa kaivostoiminnassa on kuitenkin suh-teellisen uutta, eikä alan suhtautuminen siihen ole ollut ristiriidatonta (Nelsen & Scoble 2006, Shepard 2008, Bourke & Kemp 2011, Eerola 2013a, Owen & Kemp 2013, Lyons ja muut 2016). Se on ollut kui-tenkin monen kaivosyrityksen normaalia toimintaa varsinkin kehitysmaissa jo vuosikymmeniä (Moon & Whateley 2006, Oxfam 2007). Avoimuuden ja tie-donvälityksen merkitys korostuvat näin kaivostoi-minnan pehmeässä strategiassa, jolla tarkoitetaan paikallisyhteisöt huomioon ottavaa lähestymis-tapaa. Tässä yhtiön yksimielinen tuki, ehdoton sitoutuminen ja toimiva viestintä sekä sidosryh-mätoiminnan harjoittajiin että paikallisyhteisöihin ovat ensisijaisia (Kemp 2010, Bourke & Kemp 2011, Eerola 2009, 2013a).

2.3.1 Paikalliset sidosryhmät Suomessa

Paikallisyhteisöjen sidosryhmien määrittäminen on ollut monesti hankalaa erityisesti kehitty-vissä maissa, mm. alkuperäiskansojen, heimojen, vähemmistöjen ja etnisten ja uskonnollisten ryh-mien vuoksi. Niiden erittely on vaatinut jopa etno-grafisia tutkimuksia (Student 2010, Kapelus 2002, Luning 2012). Siksi valmiiden avainsidosryhmien ja -konseptien käyttöä on arvosteltu (Kapelus 2002, Wilburn & Wilburn 2011, Luning 2012, Mutti ja muut 2012, Prno & Slocombe 2012, Owen & Kemp 2013). Vaikka edellä mainitut tutkijat painottavat tutki-muksen tarvetta saadakseen selville tietyn paik-kakunnan sidosryhmät ja niiden väliset suhteet, Suomessa niiden määrittely on helpompaa.

Suomessa paikallisyhteisöjen voidaan katsoa koostuvan yleisesti maanomistajista, lähinaapu-reista, paikallisista ja loma-asukkaista, kunnan hallinnosta ja -valtuustosta, paikallismediasta, kansalaisjärjestöistä, yrittäjistä ja Lapissa vielä paliskunnista, saamelaisista ja saamelaiskäräjistä (Eerola 2009, 2013a, Eerola ja muut 2015a, Kestävän

kaivostoiminnan verkosto 2015a). Mökkeilijät ja matkailijat ovat väliaikaisia paikallisia sidosryh-miä. Eerola ja muut (2015a) kuvailivat mainitut sidosryhmät. Malminetsintä- ja ympäristöluvissa lausunto- ja valitusoikeus on yleensä rajattu asian-osaisiin, yhdistyksiin, yleistä etua valvoviin viran-omaisiin ja Lapissa mm. saamelaiskäräjiin.

Kun yllä mainittuihin sidosryhmiin otetaan sys-temaattisesti yhteyttä paikan päällä, voidaan kerätä tarkempaa tietoa jokaisesta sidosryhmästä ja mah-dollisista muista alueella olevista, jolloin nämä voidaan tarpeen vaatiessa määritellä yksityiskoh-taisemmin, jos tarve vaatii. On hyvä ottaa huomioon myös vastakkaiset, marginalisoidut ja haavoittuvat ryhmät huomioon, kuten ympäristöaktivistit, nai-set, vähemmistöt, vammaiset ja vanhukset. Näiden huomioon ottaminen on ollut pitkään kaivosteolli-suuden haasteena (Prno 2013, Lyons ja muut 2016).

2.3.2 Sidosryhmien ja sosiaalisen toimiluvan alueellisuus

Kaivostoiminnan kestävyyttä, yhteiskuntavastuuta ja sosiaalisen toimiluvan käsitettä ovat kritisoineet kaivosalan ulkopuoliset (Whitmore 2006, Hilson 2012, Owen & Kemp 2012, Slack 2012), ja sosiaa-linen toimilupa on kyseenalaistettu paikallisena käsitteenä (Heikkinen ja muut 2013, Ziessler-Korppi 2013, Jartti ja muut 2014, Moffat & Zhang 2014, Parsons ja muut 2014). Kaivosalan asettaman sosiaalisen toimiluvan paradigman kyseenalaistaminen liittyy joidenkin paikallisten sidosryhmien paikal-listasoa laajempaan alueelliseen ulottuvuuteen ja vaikutusvaltaan, joita käsitellään alla.

Kaivostoiminnan paikalliset sidosryhmät ovat taustoiltaan erilaisia ja toimivat viidellä eri alue-tasolla: tutkimusalue, kunta/paikkakunta, maa-kunta, kansallinen ja globaali (Prno & Slocombe 2012, Eerola & Ziessler 2013, Ziessler-Korppi 2013, Jartti ja muut 2014, Eerola ja muut 2015a). Niiden voidaan kuvailla sijoittuvan samankeskiselle vyö-hykkeisyydelle, jonka keskiössä on tutkimus- tai kaivosalue (kuva 1, Jartti ja muut 2014, Eerola 2015, Eerola ja muut 2015a). Paikallisuuden merkitys korostuu etenkin tutkimus-/kaivosalue- ja kun-tatasolla, jossa toiminta tapahtuu. Maakunnallisia tai kansallisia sidosryhmiä ovat viranomaiset, tut-kijat, media, kaivosyhtiöt, konsultit, alihankkijat, ammattiyhdistysliikkeet, geoyhteisö ja kansalais-järjestöt. Kansallisella ja globaalitasoilla toimivat puolestaan sijoittajat ja rahoittajat sekä kansain-väliset ympäristöjärjestöt (Eerola ja muut 2015a).

20


Paikallistason tapahtumat voivat vaikuttaa muilla aluetasoilla. Paikallisyhteisön merkityksestä huolimatta kaivosyritykset eivät voi jättää huo-miotta kansallista ja globaalia aluetasoa, koska kriittisyys hankkeita kohtaan voi tulla paikka-kunnan ulkopuolelta tai jopa ulkomailta (Eerola & Ziessler 2013, Heikkinen ja muut 2013, Ziessler ja muut 2013, Ziessler-Korppi 2013, Jartti ja muut 2014, Lyytimäki & Peltonen 2016, Paredes 2016). Joillakin paikallisilla sidosryhmillä on mahdol-lista laajempaa kriittisyyttä edistävä ulottuvuus. Näitä ovat Suomessa mm. mökkiläiset, matkailijat, saamelaiset, kansalaisjärjestöt ja media, joiden vaikutusvalta läpileikkaa paikalliselta kansalli-selle ja globaalille tasoille (Eerola & Ziessler 2013, Heikkinen ja muut 2013, Eerola ja muut 2015a, kuva 1). Esimerkiksi pääkaupunkiseudulta tai ulkomailta käsin operoiva monikansallinen ympäristöjärjestö saattaa vastustaa tiettyä Lapin kuntaan sijoittu-vaa hanketta tai elinkeinotoimintaa välittämättä kuitenkaan paikallisen enemmistön tarpeista ja mielipiteestä (Aaltonen 1994, Valkonen 2007). Ympäristöjärjestön tai saamelaisten paikallisesta ympäristökamppailusta voi median välityksellä tulla kansainvälistä (Heikkinen ja muut 2013). Näin tapahtui esim. 1980–2000-lukujen metsä-kiistoille Suomessa (Rannikko 1994, Valkonen

2007). Saamelaisten suhteen kaivostoiminta on herkkä aihe mm. Lapissa jo mainitun alkuperäis-kansojen maa- ja itsemääräämisoikeuksia koske-van ILO-169-sopimuksen ratifiointikeskustelun yhteydessä (Suomen YK-liitto 2012, Puuronen 2011, Lehtola 2015). Karelian Diamond Resourcesin varaus Kenon luonnonpuistossa ja saamelaisten kotiseutu-alueella Utsjoella herätti vastustusta saamelaisten keskuudessa, ja tämä sai aikaan kansainvälistä huo-miota (Vidal 2015). Sen seurauksena yritys luopui varauksestaan.

Kriittisyys liiketoimintaa kohtaan voi tulla myös kohdealueen ulkopuolelta muiltakin kuin yllä mai-nituilta tahoilta. Tähän vaikuttaa mm. paikallisuuden hajoaminen (Suopajärvi 2015). Tällä tarkoitetaan sitä, että paikkakuntaan voivat vaikuttaa myös monet muut ulkopuoliset tahot, kuten lomailijat (Eerola 2015, Eerola ja muut 2015a, Lyytimäki & Peltonen 2016) sekä muualla asuvat maanomistajat ja ulko-paikkakuntalaiset, joiden identiteetti on sidoksissa alueeseen (Suopajärvi 2015). Tällä laajemmalla ulottuvuudella ja ulkoisella painostuksella voi olla merkityksensä ja vaikutuksensa paikallisissa ympä-ristökiistoissa sekä kuntien päätöksenteossa.

Viime vuosina Suomessa on korostunut mök-kiläisten ja matkailijoiden vaikutusvalta tuulivoi-man, hotellien lisärakentamisen ja kaivostoiminnan

Kuva 1. Sosiaalisen toimiluvan ja kaivostoiminnan ja malminetsinnän paikallisten sidosryhmien alueelliset ulottuvuudet ja vaikutusvalta (Jartin ja muiden 2014 ja Eerolan 2015 pohjalta). Nuolet merkitsevät vuorovaikutusta eri aluetasojen välillä.Fig. 1. The regional dimensions of the social license to operate and the regional influence of local stakeholders on mining and mineral exploration (after Jartti et al. 2014, Eerola 2015). The arrows mean interaction between the different regional levels.

21



suhteen (Eerola 2010a, Ziessler-Korppi 2013, Lyytimäki & Peltonen 2016). Kaivostoiminnan on katsottu aiheuttavan uhkakuvan matkailulle Kuusamossa ja Kolarissa, mikä on saanut matkailu-yrittäjiä vastustamaan kaivostoimintaa ja malmin-etsintää uraanikiistasta lähtien (Holopainen 2008, Hyytinen & Nikkola 2008, Karasti 2008, Kauppinen 2010, Merikallio 2012, Heikkinen ja muut 2013, Koivurova ja muut 2015a, Lyytimäki & Peltonen 2016). Tällaisissa kiistoissa mahdollisesti muuten vastakkaiset sidosryhmät, kuten matkailuyrittäjät ja ympäristöaktivistit, saattavat liittoutua keskenään yhteistä vastustuksen kohdetta vastaan (Eerola 2010a, Thomson & Boutilier 2011). Eerola (2015) kutsui mökkiläisten ja matkailijoiden asettamaa paikallisen hallinnan haastetta nimlaksi (Not in My Leisure Area – ei minun vapaa-ajan alueelleni).

Paikallisilla konflikteilla voi olla puolestaan vai-kutusta globaalilla tasolla operoiviin sijoittajiin, rahoittajiin ja kansainvälisiin organisaatioihin ja järjestöihin, ja konflikteja välttävät sijoittajat ja rahoittajat voivat vaikuttaa yritysten toimintamah-dollisuuksiin paikallistasolla (Heikkinen ja muut 2013, Lyons ja muut 2016, Paredes 2016). Tätä kut-sutaan glokalisaatioksi (Swyngedouw 2004, Heik-kinen ja muut 2013, Paredes 2016). Toimijoilla on näin jatkuvaa vuorovaikutusta paikallisen ja globaa-lin tason välillä (Eerola & Ziessler 2013, Jartti ja muut 2014, Eerola ja muut 2015a, kuva 1). Swyngedouw (2004) ja Heikkinen ja muut (2013) kutsuvat tätä "skaalaukseksi", eli mittakaavan muuttamiseksi tai säätämiseksi. Monoselle & Sairiselle (2011) tämä vuorovaikutus ilmentää jännitettä resurssien hyö-dyntämisen periaatteista.

Kaivosalan sosiaalisella toimiluvalla on siis pai-kallisuutta laajempi ulottuvuus moninaisten sidos-ryhmien kautta, mutta paikallisuudella on kuitenkin ollut ja on siinä edelleenkin suurin merkitys yksit-täisen yrityksen ja sen toiminnan kannalta. Kun kai-vostoiminnan sosiaalisen toimiluvan paikallisuuden käsite kyseenalaistetaan, on otettava huomioon se, että juuri paikallisyhteisöjen paine, ts. toiminnan paikallisen hyväksyttävyyden vaatimus, on saanut aikaan kaivosteollisuuden harjoittamaan itsereflek-tointia ja hakemaan keinoja parantaakseen toimin-taansa (Jenkins 2004, Eerola 2009, Lacey ja muut 2012). Tämän vuoksi paikallisyhteisöt on nostettu kaivosalan merkittävimmiksi sidosryhmiksi, ja siksi sosiaalinen toimilupa on ensisijaisesti saavutettava juuri siellä, missä toiminta tapahtuu.

Paikallisyhteisön eri sidosryhmillä on oma roo-linsa, merkityksensä ja alueellinen ulottuvuutensa.

Ne huomioon ottamalla paikallinen hyväksyttävyys voidaan ulottaa toiminnan legitimiteettinä laajem-malti yhteiskuntaan. Kaikkien samanaikainen miel-lyttäminen paikallisella-, kansallisella ja globaalilla tasolla on kuitenkin mahdotonta (Heikkinen ja muut 2013, Wilburn & Wilburn 2011). Yritys voi joutua painostuskampanjan kohteeksi, toimipa se kuinka vastuullisesti tahansa sekä paikallisesti että globaa-listi (Joutsenvirta & Kourula 2011). Kaivoskiistoissa, joissa yritys ei ole aiheuttanut ympäristö- tai muita ongelmia, voidaan puolestaan tarkastella vastusta-jien motiiveja, yhteiskuntavastuuta, legitimiteettiä ja sosiaalista toimilupaa. Ne saatetaan kyseenalais-taa varsinkin, jos kriittiset tahot levittävät yrityk-sestä ja sen toiminnasta perättömiä uhkakuvia paikallisten intressien vastaisesti tai jopa niitä vahingoittaen (Eerola 2010a, 2014a). Pahimmillaan uhkakuvien luomisen ja esittämisen sosiaalisena vaikutuksena voi olla mm. matkailijoiden kaikko-aminen (Eerola 2010a).

2.3.3 Tabula rasa malminetsinnän sidosryhmätoiminnassa?

Antropologi Sabine Luning (2012) kritisoi kaivos-alan sidosryhmätoimintaa ja sosiaalisen toimilu-van käsitettä perustuen tabula rasa -käsitteeseen. Luningin (2012) tabula rasa -näkemyksen mukaan malminetsintäyritysten ja konsulttien käsitys mie-lenkiinnon kohteena olevasta alueesta on kuin alue olisi muusta maailmasta eristyksissä oleva tyhjiö, jossa yritys aloittaa sidosryhmätoimintansa mal-minetsinnän alussa nollasta ja jonka asukkaat eivät ole koskaan kuulleetkaan kaivostoiminnasta ja mal-minetsinnästä tai kokeneet niitä alueella. Tulkinta syntyi hänen kuunnellessaan On Common Ground Inc. -konsulttiyhtiön esityksiä Prospectors’ and Developers’ Associationin kokouksessa Torontossa vuonna 2010 ja seuratessaan malminetsintäyrityk-sen toimintaa Burkina Fasossa. Kritiikki kuulostaa oudolta, ja sen perusta on Luningin artikkelissa epä-selvä. Luning on ilmeisesti ymmärtänyt väärin sen, mitä ”alusta alkaen” tarkoittaa malminetsinnässä. Artikkelissa mainitut konsultit ja malminetsintäyri-tyksen edustaja tarkoittavat tällä malminetsinnän elinkaaren alkuvaihetta. Luning on taas ilmeisesti ymmärtänyt sen tarkoittavan malminetsinnän sidosryhmätoiminnan alkua ilman muiden yritys-ten aiempaa toimintaa neitseellisellä alueella. Tämä on hänen mukaansa kuitenkin mahdotonta, koska yritykset ja malminetsintäluvat vaihtuvat aktiivi-silla malminetsintäalueilla usein. Käytännössä on

22


kuitenkin olemassa greenfield-alueita, joilla mal-minetsintä aloitetaan ensimmäistä kertaa tai edel-lisestä malminetsinnästä on vierähtänyt jo aikaa. Väärinkäsityksestä huolimatta Luningin (2012) näkemystä on noudatettu Suomessa kritiikittö-mästi (Ziessler-Korppi 2013, Jartti ja muut 2014).

Monilla alueilla on ollut malminetsintää tai kai-vostoimintaa aiemmin ja kaivoskeskustelusta ollaan Suomessa tietoisia kaikkialla. Kun lupa vaihtaa omistajaa, uusi toiminnanharjoittaja perii oikeu-den alueeseen mutta myös edeltäjänsä paikallis-suhteet mahdollisine ongelmineen (Bebbington ja muut 2008, Slack 2012). Jokainen tietylle alueelle tuleva yritys joutuu kuitenkin aloittamaan oman toimintansa malminetsinnän elinkaaren alussa alusta alkaen olemassa olevista lähtökohdista käsin. Yrityksen pitää luoda paikallisiin omat suhteensa, riippumatta muiden yritysten toiminnasta alueella tai muualla.

Luningin (2012) väärinkäsitykseen perustuva kriitiikki tuntuu aliarvioivan kaivosalan yrityksiä, ammattilaisia ja konsultteja. Tämä saattaa johtua alan heikosta tuntemuksesta ja siihen kytkey-tyvistä ennakkoluuloista ja asenteellisuudesta. Väärinkäsityksiin ja ennakkoluuloihin perustuvia tulkintoja ja yleistyksiä voidaan välttää poikkitie-teellisen yhteistyön avulla. Yhteistyö voi auttaa sekä humanistisia kaivostutkijoita että kaivosalan ammattilaisia ymmärtämään toisiaan ja realiteet-tejaan paremmin (Eerola 2014c).

Jokaisen kaivosalan yrityksen on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että sen toiminta voi vaikuttaa muiden yritysten ja koko teollisuuden imagoon, hyväksyttävyyteen ja toimintamahdollisuuksiin. Samalla kun vastuullinen toiminta ja hyvä maine ovat yritykselle kilpailuvaltteja, yritysten yhteis-kuntavastuullisuuteen voidaan lisätä keskinäisestä kilpailusta huolimatta kaivosalan sisäinen, yri-tysten välinen vastuullisuuden ja solidaarisuuden ulottuvuus. Jos yksi tekee virheitä, se voi vaikuttaa myös kaikkiin muihinkin. Esimerkiksi Talvivaaran kaivoksen ympäristövaikutukset ovat vaikuttaneet mm. Kuusamon kaivoskeskusteluun (Lyytimäki & Peltonen 2016) ja aiheuttaneet kaivospelkoa (K. Peltonen 2016, Yle-uutiset 2016, luku 3).

Bebbington ja muut (2008), Slack (2012) ja Lyons ja muut (2016) kehottavat yrityksiä kannustamaan toisiaan ja etenkin pieniä junioriyhtiöitä yhteiskun-tavastuulliseen toimintaan erityisesti kehittyvissä maissa. Coumansin (2010), Slackin (2012) ja Lyonsin ja muiden (2016) mukaan mm. Kanadan hallituksen ”Building the Canadian Advantage” -aloite on askel

tähän suuntaan. Srategialla pyritään vastaamaan kanadalaisten ja kansainvälisten sidosryhmien huoliin ulkomailla toimivien kanadalaisten kaivos-, öljy- ja kaasuyritysten toiminnasta ympäristö- ja sosiaalisissa kysymyksissä. Strategia muodostettiin konsultoimalla teollisuutta, kansalaisjärjestöjä ja muita sidosryhmiä vuonna 2006 kansallisissa pyö-reän pöydän keskusteluissa. Niiden jälkeen johtavat kanadalaiset yritykset ja teollisuuden yhdistyk-set antoivat prosessiin vielä oman panoksensa. Strategian päämääränä on edistää kansainvälisten kanadalaisyritysten kilpailuetua maailmalla paran-tamalla näiden kykyä hoitaa sosiaalisia ja ympäris-töriskejä. Strategia tunnustaa, että vaikka suurin osa kanadalaisyrityksistä noudattaa korkeimpia eettisiä, ympäristö- ja sosiaalisia standardeja, ne jotka eivät näin toimi, aiheuttavat ongelmia pai-kallisyhteisöille ulkomailla ja vahingoittavat näin muiden kandalaisyritysten kilpailukykyä.

Building the Canadian Advantage perustuu nel-jään pylvääseen, jotka on suunniteltu osallistamaan eri sidosryhmiä ja tuomaan esille yhteiskuntavas-tuun eri aspektit. Strategian neljä pylvästä ovat seu-raavat: 1. parantaa kehitysmaiden kykyä hallinnoida luonnonvarojaan ja hyötyä niistä vähentämällä köy-hyyttä, 2. edistää yhteiskuntavastuukäytäntöjen ohjeistusten tunnettavuutta ja käyttöönottoa yri-tyksissä, 3. varta vasten perustettu elin tukee sidos-ryhmiä kanadalaisten mineraalisektorin yritysten kanssa ratkottavissa yhteiskuntavastuuasioissa ja 4. yhteiskuntavastuukeskus rohkaisee kanadalaista kansainvälistä mineraaliteollisuutta panemaan vapaaehtoiset yhteiskuntavastuuohjeistukset käy-täntöön kehittämällä ja levittämällä korkeatasoista yhteiskuntavastuutietoa, koulutusta ja työkaluja.

2.3.4 Sidosryhmätoiminnan haasteita Suomessa

Viime vuosina on pohdittu sosiaalisen toimiluvan määrittämistä ja mittaamista (Eerola & Ziessler 2013, Prno 2013, Jartti ja muut 2014, Moffat & Zhang 2014, Parsons ja muut 2014). Ruíz Martín ja muut (2014) suosittelivat matemaattista kaavaa kaivos-toiminnan hyväksyttävyyden mittaamiseksi.

Sidosryhmätoiminnan onnistumisen mittareina voidaan pitää myös yrityksen saamaa palautetta, yrityksen ja paikallisyhteisön välisten kohtaa-misten laatua ja niissä tapahtunutta, kuulemisten kannanottoja, valitusten määrää sekä kirjoittelua paikallislehdissä ja sosiaalisessa mediassa (Eerola & Ziessler 2013, Heikkinen ja muut 2013, Lyytimäki & Peltonen 2016, Gallois ja muut 2016). Yrityksen

http://www.nrcan.gc.ca/mining-materials/publications/8776

23



subjektiivisena mittarina voidaan pitää työnteki-jöiden aistimaa ilmapiiriä paikkakunnalla (Eerola & Ziessler 2013). Galloisin ja muiden (2016) mukaan on kuitenkin helpompi tietää, milloin sosiaalista toimi-lupaa ei ole. Sen puute voidaan viestiä mm. käytök-sen, protestien, tiesulkujen, väkivallan, sosiaalisen median, mielipidekirjoitusten, valitusten, syytteiden tai hallitukselle osoitettujen kirjelmien muodossa.

Kyselyjä voidaan järjestää tietyin väliajoin, jotta tilanteen kehitystä voi seurata systemaattisesti ajassa ja tilassa. Tähän voi soveltaa mm. osallis-tavaa paikkatietojärjestelmää (pehmo-GIS, esim. Harava), vaikka sillä voi olla omat rajoitteensa (González ja muut 2008, Selinheimo ja muut 2015). Mediahiljaisuus voi olla myös hyvä mittari siitä, että asiat ovat kunnossa (Heikkinen ja muut 2013). Jos ei ole ongelmia, ei ole uutisia, ja silloin hanke on ”draamaneutraali” (Eerola & Ziessler 2013, Eerola 2015). Lyons ja muut (2016) pitävät kuitenkin par-haimpana mittarina vastuullisuusraportointia, josta myös ulkopuoliset voivat nähdä, miten yritys hoi-taa yhteiskuntavastuutaan ja onko sillä sosiaalinen toimilupa. Suurella osalla malminetsintäyrityksistä ei ole kuitenkaan vastuullisuusraportointia, koska näillä ei usein ole resursseja sen laatimiseen (Eerola 2014b, Lyons ja muut 2016). Vastuullisuusraporttien paikkansapitävyyttä on myös kyseenalaistettu (Fonseca 2010, Fonseca ja muut 2012, Slack 2012).

Suomalaisella kansallisella ja valtiojohtoisella kaivannaisteollisuudella oli aiemmin kansakun-taa ja teollisuutta kehittävä ja palveleva rooli. Kaivostoimintaa ei vastustettu, ja malminetsijät saivat kulkea maastossa jokamiehenoikeudella, yleisesti hyväksyttynä toimintana. Tähän aikoi-naan tottuneiden kaivosalan ammattilaisten, joista useat ovat nyt kaivosyhtiöiden johtopaikoilla, voi olla vaikeaa sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen, jossa yritysten pitäisi ansaita sosiaalinen toimilupa.

Välissä on pari vuosikymmentä ja yhteiskunnan arvot ovat tällä välin muuttuneet. Monesti nämä ammattilaiset voivat katsoa, että laki, luvat ja raaka-aineiden tarve antavat tarvittavan oikeutuksen eikä hyväksyntää tarvitse erikseen paikallisilta ansaita. Asenne saattaa heijastua yrityksen arvoihin ja toi-mintapoihin (Kapelus 2002, Kemp 2010, Thomson & Boutilier 2011, Grundström 2016). Suomessa puhu-taan tässä yhteydessä ”Outokummun toimintakult-tuurista” (Sairinen ja muut 2016). Kuten Sairinen ja muut (2016) toteavat, menneiden vuosikymmenten itsestään selvät ja yleisesti hyväksytyt toimintata-vat voivat olla nykyään kyseenalaisia. Monilla ulko-maisilla yhtiöillä sidosryhmätoiminta puolestaan on kuitenkin normaalia arkipäiväistä toimintaa Suomessa ja maailmalla.

Toinen ongelma liittyy suomalaisen kulttuurin piirteisiin. Se ei ole erityisen ulospäin suuntau-tuvaa ja kommunikoivaa. Maastotöissä saatetaan mieluummin jopa välttää kontaktia paikallisiin kuin hakea sitä aktiivisesti. Pörssiyhtiöillä on myös omat tiedottamiseen liittyvät säädöksensä, mikä saattaa tehdä paikallisviestinnästä hankalaa (Ziessler-Korppi 2013). Lisäksi alalla vedotaan usein kilpailuasetelmaan, ja sen vuoksi yrityksen asioista ja aikeista ei haluta kertoa avoimesti. Matala profiili ja salailu eivät ole kuitenkaan suositeltavia, koska ne saattavat kääntyä itseään vastaan (Eerola 2009, 2013a, Thomson & Boutilier 2011 , Heikkinen ja muut 2013).

Nämä tekijät saattavat vaikuttaa siihen, miten malminetsintäyhtiöt lähestyvät tiettyä aluetta ja miten näiden toimintaan siellä suhtaudutaan. Siksi yritysten kannattaisi kouluttaa työntekijöitään ja harjoittelijoitaan sidosryhmätoimintaan (Kemp 2010). Tähän kannattaisi myös kiinnittää huomi-ota geologien koulutuksessa, mikä tuodaan myös esiin luvun 4 haastattelujen ja työpajan tuloksissa.

2.4 Sosiaalinen toimilupa ja viestintä

2.4.1 Kriittinen hetki ja sidosryhmätoiminnan ajoitus ja rytmitys

Jos paikalliset eivät ole tietoisia toiminnanharjoit-tajasta, sen toiminnasta ja aikeista ja lupahakemus tai tieto hankkeesta tulee yllätyksenä esim. median tai viranomaisten välityksellä, kirjoittajan koke-muksen ja kirjallisuuden (Kopomaa ja muut 2008) perusteella se aiheuttaa epäluuloa ja närkästystä. Asianomaisiin ei ole oltu henkilökohtaisesti yhte-ydessä ja ilmoitettu heille tästä ensin. Tätä voidaan

pitää jopa loukkaavana. Tilanne voi pahentua, jos tuntemattomia on nähty liikkumassa alueella. Jotkut saattavat asettua hanketta vastaan, ja vas-tarinta saattaa levitä. Tämän vuoksi luvan haku muodostaa kriittisen hetken. Siksi viimeistään lupa-hakemusta jättäessä olisi oltava yhteydessä paikal-lisiin ja kerrottava heille toiminnasta ja aikeista, ennen kuin tieto tulee muualta. Malminetsinnässä kriittisiä hetkiä ovat varauksen ja etenkin malmin-etsintäluvan hakeminen ja myöntäminen (Eerola 2009, 2013a). Sidosryhmätoiminnan aloitus on siis

24


parasta ajoittaa varauksen tai malminetsintälu-van hakuhetkeen, jotta haluttu alue saadaan var-mennettua, ennen kuin toiminnasta tiedotetaan. Paikallisten sidosryhmien tiedon tarve tulee hyvin esiin luvun 4 haastatteluissa ja työpajan tulok-sissa. Malminetsinnän kaivoslain luvat on selitetty luvussa 3 ja kriittinen hetki huomioitu luvun 5 mal-minetsinnän sidosryhmätoiminnan mallissa.

Vanhan kaivoslain aikana sidosryhmätoiminnan kriittinen hetki malminetsinnässä oli valtauksen (nykyisen malminetsintäluvan) hakuvaihe (Eerola 2009). Kun nykyinen kaivoslaki määrää Tukesin ilmoittamaan varauksista julkisesti sanomaleh-dissä, on tämä kriittinen hetki aikaistunut jo vara-uksen hakuvaiheeseen (Eerola 2013a, ks. luvut 3 ja 5). Lupaviranomaisten ilmoitukset varauksista ovat aiheuttaneet asianomaisten huolestuneiden kan-salaisten yhteydenottoja näihin (Päivi Rantakoski, Tukes, suullinen tiedonanto 2012). Tämän vuoksi sidosryhmätoiminta kannattaa aloittaa varausta mutta viimeistään malminetsintälupaa hakiessa (Eerola 2013a).

Yritysten ei siis kannata valmistella hankkei-taan salassa ja yrittää toteuttaa niitä vain viran-omaisen myöntämän luvan turvin olematta ensin yhteydessä paikallisiin (Kapelus 2002, Thomson & Boutilier 2011). Tämän vuoksi sillä asenteella, jolla toiminnanharjoittaja saapuu ja toimii paikkakun-nalla, on suuri vaikutus. Jos se on salamyhkäinen, salaileva (”kasvoton”) tai ylimielinen, se aiheut-taa epä- ja ennakkoluuloja, jotka voivat vaikut-taa negatiivisesti yrityksen imagoon ja hankkeen hyväksyntään (Eerola 2001, 2009, Fisker 2008, Thomson & Boutilier 2011, Heikkinen ja muut 2013). Positiivisella, proaktiivisella, tiedottavalla, avoimella ja kuuntelevalla asenteella on taas päin-vastainen vaikutus. Jos toiminnanharjoittaja tie-dottaa hankkeesta paikallisille henkilökohtaisesti ennakkoon, sen mahdollisuus ansaita hyväksyntä on suurempi kuin silloin, jos sen jättää tekemättä. Yrityksen viestinnällä on siinä merkittävä rooli. Suhtautuminen paikallisiin, heidän kohtelunsa ja huomioon ottamisensa ovat ensisijaisen tärkeitä. Tapa, jolla se hoidetaan, vaikuttaa jatkossa kaikkeen muuhun.

2.4.2 Tiedon ja henkilökohtaisen kontaktin ja tiedottamisen merkitys

Huolimatta yllä esitetystä tiedotuksen merkityk-sestä, kaivosalan yritysten tiedottamista on kri-tisoitu (esim. Sairinen 2011, Luning 2012). Pelkkä

lehdistötiedotteiden välityksellä tapahtuva yksi-suuntainen ja passiivinen viestintä voikin olla teho-tonta sosiaalisen toimiluvan kannalta (Eerola 2009, 2013a). Tiedolla ja sen henkilökohtaisella välittämi-sellä on aivan oma ja merkittävä roolinsa kaivos-alalla ja varsinkin malminetsinnässä. Kaikenlainen maastossa ja yksityisillä mailla tapahtuva maasto-työ, kuten geologinen tutkimus, kartoitus ja mal-minetsintä, voivat kiinnostaa paikallisia asukkaita ja maanomistajia. Kiinnostus herättää uteliaisuuden, ja uteliaisuus voi helposti synnyttää turhia huhuja (Eerola ja muut 2015b). Burdgen ja Vanclayn (2004) mukaan samanaikainen tiedon puute luo väärinkä-sityksiä ja pitää yllä spekulatiivisia huhuja ja risti-riitoja. Tiedon puute vaikuttaa asenteisiin, sillä se voi aiheuttaa tyhjiön, jonka joku kolmas osapuoli voi täyttää omalla versiollaan (Student 2010). Versio ei välttämättä ole toiminnalle ja sen harjoittajalle suo-tuisa. Hyytisen & Nikkolan (2008) mukaan tiedon puute malminetsintään liittyen voi lisätä myös epä-varmuutta ja aiheuttaa huolta tulevasta sekä pelkoa. Pelkoa voidaan lietsoa ja manipuloida uhkakuvien avulla, kuten tapahtui uraanikiistan aikana (Sarpo 2008, Eerola 2010a, b, 2014a).

Yhteydenpito ihmisiin tyydyttää paikallisten tie-donsaannin perustarvetta ja -oikeutta ja oikaisee epä- ja ennakkoluuloja ja niistä kumpuavia väärin-käsityksiä ja ristiriitoja (TEM 2014, Eerola ja muut 2015b). Tiedon jakaminen, viestintä ja kontaktit on todettu tärkeiksi kaivostoiminnan sosiaaliselle toi-miluvalle paikallistasolla sen alkuvaiheesta lähtien (Eerola 1993, 2001, 2008, Thomson & Joyce 1997, Hilson 2002, Moon & Whateley 2006). Ne herättävät luottamusta, jolla on tärkeä rooli sosiaalisen toi-miluvan ansaitsemisessa ja ylläpidossa (Thomson & Boutilier 2011, Prno 2013, Moffat & Zhang 2014). Ihmisille on tärkeää kertoa malminetsinnän todel-lisuudesta ja siihen liittyvästä epävarmuudesta (On Common Ground Consultants Inc. 2007). Geologien ja paikallisten väliset kohtaamiset ovat tilaisuuksia kertoa ihmisille geologiasta, geologin ammatista, malminetsinnästä, yrityksestä, sen toiminnasta ja aikeista. Usein tämä saattaa riittää hyvän suhteen ja paikallisen hyväksynnän aikaan saamiseksi heti alkuvaiheessa (Eerola 1993, 2001, 2008, 2009). On kuitenkin parempi, ettei vuorovaikutus rajoitu pel-kästään siihen, vaan on lähtökohtana yritys-yhtei-sösuhteen rakentamiselle sidosryhmätoiminnassa, jossa vuoropuhelu, kaksisuuntainen tiedonvälitys ja yhteistyö korostuvat (Luning 2012, Ziessler-Korppi 2013, Ziessler ja muut 2013, luku 5).

25



2.4.3 Verkkosivujen ja vastuullisuusraportoinnin merkitys

Yritysviestinnällä on merkittävä rooli sosiaalisessa toimiluvassa. Läpinäkyvä, luotettava, systemaat-tinen ja teollisuuden standardien mukainen vas-tuullisuusraportointi on eräs merkittävimmistä yritysten yhteiskuntavastuun ja viestinnän kom-ponenteista (Kuisma & Temmes 2011, Lyons ja muut 2016). Se antaa asiasta kiinnostuneelle tilaisuuden seurata yritysten toimintaa, ja se myös osoittaa, miten yritykset toteuttavat yhteiskuntavastuutaan (Jenkins & Yakovleva 2006, Marimon ja muut 2012, Lyons ja muut 2016). Kaivosteollisuus on yksi niistä teollisuudenaloista, joilla standardien mukainen avoin vastuuraportointi on kasvavan mielenkiin-non kohteena (Jenkins & Yakovleva 2006, Rytteri 2012, Murguía & Böhling 2013, Eerola 2014b, Lyons ja muut 2016). Tämä johtuu erityisesti yhteiskunnan aiheuttamasta paineesta, joka vaatii läpinäkyvyyttä ja yhteiskuntavastuuta yrityksiltä. Tämän vuoksi viime vuosikymmenten aikana kaivosteollisuudessa on luotu, kehitetty ja sovellettu erilaisia vastuul-lisuusraportointijärjestelmiä. Niiden käyttöön-otto yrityksissä on kuitenkin ollut hyvin kirjavaa. Pörssiin listautuneilla yrityksillä on velvollisuus raportoida julkisesti vastuullisesta toiminnas-taan yleistajuisesti ja läpinäkyvästi jonkin teolli-suuden yleisen standardin mukaisesti (Kuisma & Temmes 2011). Yleensä tällainen raportointi löy-tyy yritysten verkkosivuilta, ja kaivosyhtiöiden verkkosivujen sisältöä ja niiden vastuullisuusra-portointia on tutkittu maailmalla (Lodhia 2005, 2012, Deegan & Blomqvist 2006, Jose & Lee 2007, Morhardt 2010, Murguía & Böhling 2013). Suomessa kaivosyritysten vastuullisuusraportointia on tarkastellut Rytteri (2012). Malminetsintäyritysten vastuullisuusviestinnän tutkimuksia on tehty kan-sainvälisesti vähän. Lyons ja muut (2016) tutki joidenkin malminetsintäyritysten verkkosivuja ja vastuullisuusraportointia kehitysmaissa. Ziessler-Korppi (2013) tarkasteli puolestaan kolmen Pohjois-Suomessa operoivan malminetsintäyrityksen verkkosivuja, kun taas Eerola (2014b) tarkasteli 51:n Suomessa toimivan malminetsintäyrityksen verkkosivuja ja vastuullisuusraportointia. Tässä esitellään Eerolan (2014b) katsauksen huomioita Suomessa operoivien malminetsintäyritysten verk-kosivuista ja vastuullisuusraportoinnista.

Verkkosivuilla on merkittävä rooli yritysviestin-nässä ja yrityksen imagossa. Ne ovat myös tärkeitä työkaluja niille, jotka etsivät tietoa yrityksistä ja nii-

den toiminnasta. Yritysten verkkosivuja seuraavat erityisesti sijoittajat ja kansalaisjärjestöt, mutta ne ovat hyödyllisiä tietolähteitä myös maanomistajille ja tavallisille kansalaisille niillä alueilla, joilla yri-tys aloittaa toimintaansa esim. malminetsinnässä. Olennainen osa malminetsintäyrityksen viestin-tää on sidosryhmätoimintaa tukeva verkkosivu sen maan kielellä, jossa toimitaan. Verkkosivun puute voi puolestaan aiheuttaa epäluuloa yritystä kohtaan (Eerola 2014b). Verkkosivu toimintamaan kielellä kunnioittaa sen kieltä, kulttuuria ja kansalaisia. Verkkosivu suomeksi on tarpeen erityisesti syrjä-seutuja silmällä pitäen, koska kaikkien englannin kielen taito ei välttämättä ole riittävä ulkomais-ten verkkosivujen ymmärtämiseen. Kielellä ja sen ymmärrettävyydellä on merkittävä rooli sosiaalisen toimiluvan ansaitsemisessa (Gallois ja muut 2016).

Eerola (2014b) havaitsi monien malminetsintää Suomessa harjoittavien yritysten verkkosivujen olevan englanniksi, sijaitsevan ulkomailla ja olevan lähinnä kansainvälisille sijoittajille suunnattuja, kuten Rytterinkin (2012) Suomessa kaivoksia ope-roivia yrityksiä käsittelevästä aineistosta kävi ilmi. Ulkomaisten malminetsintäyritysten verkkosivuilla on yleensä lyhyitä kuvauksia Suomen projekteista. Ne ovat useimmiten keskittyneet geologian, mine-ralisaation ja malminetsinnän kuvauksiin ja varus-tettu kuvilla luonnosta ja talvimaisemista pohjoista eksotiikkaa korostaen. Harvojen ulkomaisten mal-minetsintäyritysten verkkosivut ovat suomen-kielisiä (vrt. Ziessler-Korppi 2013). Pienemmillä yrityksillä ei monesti ole verkkosivua tai vastuul-lisuusraportointia ollenkaan, tai tämän tarjoaa sen ulkomainen emoyhtiö englanniksi (Eerola 2014b). Rytteri (2012) ja Ziessler-Korppi (2013) päätyivät samantapaisiin johtopäätöksiin valittujen kaivos- ja malminetsintäyritysten suhteen. Monissa tapa-uksissa internetistä löytyvät vain yrityksen yh-teystiedot. Vain suurimmilla, pörssiin listatuilla yrityksillä on vastuullisuusraportointi.

Eerolan (2014b) selvityksen mukaan suurimpien malminetsintää harjoittavien yritysten verkkosi-vut ovat monesti sekä suomeksi että englanniksi, kun taas suomalaisyritysten verkkosivut ovat suo-meksi. Jotkin verkkosivuista antavat vain yleisiä ja positiivisia kommentteja arvoistaan ja suhteistaan paikallisyhteisöihin. Verkkosivuilla tai vastuulli-suusraportoinnissa kerrotaan harvoin sidosryh-mätoiminnasta. Yleensä se kuvataan säännöllisinä tapaamisina paikallisyhteisön kanssa, paikallisten kuulemisena, palkkaamisena, palvelujen ja tuot-teiden ostamisena, urheilu- ja kulttuuritapahtu-

26


mien ja -seurojen sponsorointina sekä kaivosalan opintostipendeinä. Näistä kertovat vain suurimmat yritykset, joilla on yleensä myös toimivia kaivoksia.

Lyons ja muut (2016) havaitsivat samanlaisia puutteita kehitysmaissa toimivissa malminetsin-täyrityksissä. Heidän mukaansa kokonaisvaltainen vastuullisuusraportointi voisi parantaa malmin-etsintäyritysten julkisuuskuvaa, mutta ongelmana

ovat usein niiden rajalliset resurssit raportointiin (Lyons ja muut 2016).

Sosiaalinen media on tuonut kaivostoiminnalle aivan uusia haasteita kaivoskriittisyyden viestin-tävälineenä (Eerola 2015). Kaivos- ja malminetsin-täyritysten sosiaalisen median käyttöä viestinnässä ei ole vielä tutkittu.

3 MALMINETSINTÄ

Ulkomaisten kaivosyritysten toiminta ja Talvivaaran ympäristöongelmat ovat saaneet aikaan keskustelua kaivostoiminnan roolista Suomessa (Eerola 2008, Sairinen 2011, Lyytimäki & Peltonen 2016).

Talvivaaran ympäristöongelmat yleistetään kos-kemaan kaikkea kaivostoimintaa ja jopa malmin-etsintää ja näitä pelätään ja vastustetaan. Näistä ennakkoluuloista on tullut monille kaivosalan ulkopuolisille akateemisillekin ihmisille median luomia lähtöoletuksia malminetsinnästä ja kai-vostoiminnasta. Tässä yhteydessä puhutaan jopa kaivospelosta, jossa kaikki geologiaan liittyvä toi-minta mielletään kaivostoiminnaksi, jota pelätään ja johon suhtaudutaan negatiivisesti (ks. K. Peltonen 2016, Yle-uutiset 2016, luku 4). Kaivospelko voidaan määritellä fobiaksi eli epärationaaliseksi peloksi kaikkea kaivostoimintaan viittaavaa kohtaan ja sitä kutsutaan tässä mieluummin kaivoskammoksi. Tämä heijastuu myös geologien imagoon, joka yleis-tetään negatiivisesti koskemaan vain kaivostoimin-taa (Grundström 2016, Annila 2016). Tämän vuoksi Suomen Geologisen Seuran jäsenistön keskuudessa hiljattain tehty kysely toi esiin tarpeen populari-soida geologiaa suurelle yleisölle ja monipuolistaa alan julkisuuskuvaa (Annila 2016).

Alan toimintaympäristö on muuttunut suuresti 1980−1990-luvuilta. Nykyisessä kaivoskeskuste-

lussa on paljon tiedonpuutetta, ja sen sijaan, että media selventäisi asioita suurelle yleisölle valis-taen tätä kaivostoiminnasta ja malminetsinnästä, se monesti hämmentää kaivoskeskustelua enti-sestään. Uraanikiistasta lähtien julkisessa kes-kustelussa on nähty terminologisia ja käsitteellisiä virheitä, jotka aiheuttavat sekaannusta kaivostoi-minnan ja malminetsinnän välillä, ja siihen liittyviä suuria tunteita (Eerola 2008, 2010a, b). Useammin toistetut virheet koskevat kaivoslain termien (varaus, valtaus/malminetsintälupa ja kaivoslupa) sekä malminetsinnän ja kaivoksen sekoittamista keskenään (Eerola 2010a, b). Usein puhutaan jo ”malmin kaivamisesta”, vaikka kyseessä on mal-minetsintä. Nämä sekaannukset aiheuttavat häm-mennystä, mikä saattaa vaikuttaa malminetsinnän sosiaaliseen toimilupaan. Myös medialla pitäisi olla yhteiskuntavastuunsa.

Kaivosalan, viranomaisten, yliopistojen, median ja alan tutkimuslaitosten olisi selvennettävä toi-mialan toimintaa ja käsitteitä kansalaisille. Seu- raavaksi kerrotaan malminetsinnästä ja selven-netään siihen julkisessa keskustelussa liittyviä väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja (ks. edempänä myös 3.2.3 ”Kaivoshanke”, ”-varaus” ja ”-valtaus”?).

3.1 Mitä malminetsinnällä tarkoitetaan?

Malminetsintä edeltää mahdollisen kaivoksen perustamista, mutta kaikki malminetsintä ei johda kaivokseen. Malminetsinnässä selvitetään kalliope-rän malmipotentiaalia ja pyritään paikantamaan ja arvioimaan mineraaliesiintymiä. Sananmukaisesti malminetsinnässä haetaan ja tutkitaan mineraa-liesiintymää, joka saattaisi olla pitoisuuksiltaan ja määrältään kannattava hyödyntää. Keskimäärin kuitenkin vain yksi tuhannesta malminetsintä-

operaatiosta johtaa kaivoksen perustamiseen (Moon & Evans 2006). Näin ollen malminetsintä tietyllä alueella ei merkitse välttämättä tulevaa kaivosta. Ilman malminetsintää ei kuitenkaan löydetä uusia esiintymiä, joita tarvitaan ylläpitämään hyödyn-nettäviä varantoja ja yhteiskunnan tarvitsema mineraalisten raaka-aineiden huoltovarmuus. EU on riippuvainen tuontiraaka-aineista, ja Suomessa on suuri malmipotentiaali, joten malminetsintä

27



on ymmärrettävää ja tarpeellista (Vuori ja muut 2015). Sosiaalisella toimiluvalla ja pääsyllä tutki-maan ja hyödyntämään esiintymiä on suuri mer-

kitys mineraalisten raaka-aineiden saatavuuden varmistamisessa.

3.2 Malminetsinnän vaiheet ja kaivoslaki

Malminetsintä voidaan jakaa eri vaiheeseen mukail-len Kestävän kaivostoiminnan verkoston (2015b: 10) vaiheistusta: 1. esivalmistelu: aineistoon tutustuminen ja geolo-

gisesti lupaavien alueiden ja esiintymien tunnis-taminen, varauksen hakeminen

2. tunnustelu tai etsintätyö: alueen tarkempi maastokartoitus, pienimuotoinen näytteenotto (ilmoitus maanomistajalle), geokemialliset ja -fysikaaliset tutkimukset

3. malminetsintä: järeämmät koneelliset koekai-raukset ja kaivaukset geologisten erityispiirtei-den osoittamiseksi (tarvitaan maanomistajan suostumus tai malminetsintälupa ja paikallisten kuuleminen)

4. pitkäjänteinen malminetsintä: jatkokairaukset mineraaliesiintymän vahvistamiseksi sekä esiin-tymän koon ja arvon määrittämiseksi

5. esiintymän kannattavuuden tarkempi arviointi ja osoittaminen (kannattavuusarviointi).

Malminetsintä ei kuitenkaan aina etene näin line-aarisesti vaiheesta vaiheeseen, vaan jokaisessa vaiheessa hanke voidaan keskeyttää monestakin syystä. Alueella saattaa olla heikko malmipoten-tiaali tai löydetty esiintymä on heikkolaatuinen ilman taloudellisia edellytyksiä hyödynnettäväksi. Malminetsintä saatetaan keskeyttää myös taloudel-listen ja sosiaalisten seikkojen vuoksi. Näitä voivat olla mm. suhdanteet (hintojen vaihtelu), rahoituk-sen keskeytyminen tai sen saannin vaikeutuminen, maan tai alueen epävakaus ja turvallisuustilanne tai hankkeen kohtaama vastustus (Moon & Evans 2006). Myös vuodenajat ja sääolosuhteet vaikutta-vat malminetsinnän jatkumiseen ja keskeytyksiin. Suomessa geologista maastotyötä voidaan tehdä vain kesäisin, ja esim. Afrikassa sadekaudella se on miltei mahdotonta. Syväkairausta, kaivauksia ja geofysikaalisia mittauksia voidaan Suomessa tehdä ympäri vuoden mutta soilla ja järvillä vain talvisin.

3.2.1 Esivalmistelu ja tunnustelu (tai etsintätyö)

Malminetsintä aloitetaan tutustumalla kiinnosta-vaan kohdealueeseen kirjallisuuden, kallioperä-, geokemiallisten ja aerogeofysikaalisten karttojen

sekä satelliittikuvien avulla. Tätä kutsutaan esi-valmisteluksi (vaihe 1). Näin saadaan alustavaa tietoa alueen kallio- ja maaperästä, niiden koos-tumuksesta, rakenteista ja malmipotentiaalista. Malmipotentiaalilla tarkoitetaan alueen mahdolli-suuksia sisältää hyödynnettäviä mineraaliesiinty-miä. Se ei siis tarkoita, että niitä välttämättä siellä on tai että niitä löytyy.

Jos alue on kiinnostava, tälle haetaan Tukesilta varausta (taulukko 2). Varaus antaa hakijalleen ainoastaan etuoikeuden malminetsintäluvan hake-miseen, ei muihin toimenpiteisiin tai kaivoksen perustamiseen. Yritykset voivat hakea laajojakin alueita varauksiksi tutkimuksiaan varten (kuva 3a), mutta ne eivät rajoita millään tavoin muuta maankäyttöä tai kulkemista. Suomen varaus- ja malminetsintälupatilanteen voi nähdä Tukesin Kaivosrekisteripalvelusta tai GTK:n Mineral Deposits and Exploration -palvelusta.

Kiinnostavaan alueeseen tutustutaan maastossa. Tätä vaihetta 2 kutsutaan alueen tunnusteluksi tai etsintätyöksi (Moon & Whateley 2006, Hokka 2015). Maastossa tapahtuvassa etsintätyössä paljastetaan kalliota sammalpeitteen alta, jotta kivilajien koos-

Kuva 2. Geologi havainnoi sammaleen alta paljastettua kallionpintaa. Kuva: Jari Väätäinen, GTK.Fig. 2. A geologist observes rock exposed from under its lichen and moss cover. Photo: Jari Väätäinen, GTK.

http://gtkdata.gtk.fi/kaivosrekisteri/

http://gtkdata.gtk.fi/mdae/index.html

http://gtkdata.gtk.fi/mdae/index.html

28


tumus, rakenteet ja mahdolliset malmimineraalien esiintymät voidaan havainnoida, kirjata ja kartoit-taa (kuva 2). Kallion päältä kääritty sammalpeite on syytä palauttaa takaisin paikalleen, koska se toi-mii kalliobiotoopin kasvualustana monille eliöille ja kasveille. Kallioista ja siirtolohkareista otetaan kivinäytteitä vasaralla (kuva 3). Kiinnostavasta alu-eesta laaditaan yksityiskohtainen geologinen kartta. Kaivoslain mukaan maastossa saa liikkua ja tehdä pienimuotoista näytteenottoa vasaralla tai lapiolla ilman malminetsintälupaa, jokamiehenoikeuden nojalla (Tuunanen ja muut 2012). Systemaattisesta vähäisestäkin näytteenotosta on kuitenkin aina ilmoitettava maanomistajalle. Vähäisen kevyen näyteenoton jäljet siivotaan ja peitetään niin, ettei niistä ole haittaa maanomistajalle tai ympäristölle. Lentokoneella tai lennokilla tehtyjä aerogeofysikaa-lisia sekä maastogeofysikaalisia mittauksia voidaan tehdä myös jokamiehenoikeudella, mutta lento-mittauksista pitää tehdä ilmoitus asianomaiselle viranomaiselle.

Tässä vaiheessa maastossa tehty malminetsintä ei poikkea geologisesta peruskartoituksesta tai tut-kimuksesta. Poikkeus on siinä, että toiminta saattaa olla kohdennettua johonkin tiettyyn vyöhykkeeseen tai kivilajiin, johon esim. jo olemassa oleva geoke-miallinen tai geofysikaalinen aineisto antaa syytä tutustua tarkemmin (Moon & Whateley 2006).

3.2.2 Malminetsintä

Järeämpiin, mekaanisiin toimenpiteisiin, kuten syväkairaukseen ja tutkimusojien kaivaukseen kaivinkoneella pitää hakea malminetsintälupaa Tukesilta (taulukko 2) tai maanomistajan suostu-mus. Malminetsintäluvan hakuprosessin aikana kuuluu järjestää asianosaisten kuuleminen.

Tutkimustoimet käsittävät malminetsinnän vai-heet 3−5. Malminetsintälupa on voimassa enintään neljä vuotta, ja sen jälkeen on mahdollista hakea jatkolupia siten, että lupa on voimassa enintään 15 vuotta. Malminetsintälupaa kutsuttiin vanhassa kaivoslaissa valtaukseksi.

Malminetsintäluvasta maksetaan maanomistajalle korvausta 20 euroa hehtaarilta sen alku-vaiheessa, jonka jälkeen summa nousee. Kaivos-lain mukaiset luvat on eritelty taulukossa 2. Malminetsintälupa antaa sen haltijalle etuoikeu-den hakea kaivoslupaa malmin hyödyntämiseen. Ennen hyödyntämisoikeutta valtio omistaa mine-raalivarat, ja vain valtio voi antaa luvan niiden hyödyntämiseen. Maanomistajalta voi myös hakea lupaa tutkimuksiin hänen omistamallaan alueella. Maanomistajan lupa ei kuitenkaan anna etuoi-keutta kaivoksen perustamisluvan hakemiseen, vaikka malmia löytyisikin. Tätä varten pitää hakea kaivoslupaa ympäristö- ja rakennuslupineen.

3.2.3 ”Kaivoshanke”, ”-varaus” ja ”-valtaus”?

Mediassa ja kaivoskeskustelussa näkee usein käy-tettävän termejä "kaivosvaraus” ja ”-valtaus” ja malminetsinnästä puhutaan ”kaivoshankkeena”. Ne ovat vääriä ja harhaanjohtavia termejä, jotka luotiin Uraaniton.org:n aktivistien piirissä uraanikiistan aikana Itä-Uudellamaalla (Sarpo 2008); Kaivos-etuliitteen käyttäminen (kaivoshanke, -varaus, -valtaus) lisäsi dramaattisuutta, koska kaivos kat-sottiin ehdottomasti vakavaksi uhaksi (Sarpo 2008). Sarpon (2008) mukaan strategia oli tietoinen ja tällaisellä diskursiivisella kehystämisellä saatiin ihmisiä mobilisoitua uraanin etsintää vastaan. Sarpon (2008) mukaan kaivos-etuliitteen käyttö kuvastaa paremmin todellisuutta, koska kaivok-sen perustaminen on malminetsinnän päämäärä. Termien käyttö kuitenkin sekoittaa asioita eikä pal-vele faktoihin perustuvaa rakentavaa keskustelua. Kaivosta ei voi varata eikä vallata, eikä varaus tai valtaus (nykyisin malminetsintälupa) ole kaivos tai kaivoslupa. Varauksella tai malminetsintäluvalla

Kuva 3. Näytteenottoa vasaralla lohkareesta. Kuva: Jari Väätäinen, GTK. Fig. 3. Boulder sampling using a hammer. Photo: Jari Väätäinen, GTK.

29



ei myöskään perusteta kaivosta. Malminetsintä ja kaivos lupineen ovat eri asioita niin käytännössä kuin juridisestikin. Varaus ja malmintsintälupa ovat kaivoslain mukaisia tutkimuslupia, ei kaivoksen perustamista oikeuttavia lupia. Kaivoksen perus-tamiseen tarvitaan kaivoslupa (taulukko 2), joka on lupamenettelyineen aivan oma prosessinsa, jota ei käsitellä tässä. Kaivoshanke tarkoittaa puolestaan kaivoksen suunnittelua ja rakentamista, mikä on eri asia kuin malminetsintä. Kaivoshanketta kutsutaan myös kehittämishankkeeksi.

Malminetsinnän tutkimustoimenpiteiden pää-määränä on toki taloudellisesti hyödynnettävän malmion löytyminen, mikä mahdollistaisi kai-vospiirin hakemisen ja kaivoksen perustamisen. Siihen ei kuitenkaan päästä pelkällä tavoitteen asettelulla tai tahdonvoimalla. Malmin olemassa-olo tai sen puuttuminen on riippuvainen miljar-dien vuosien takaisista geologisista tapahtumista ja olosuhteista.

Kansainvälinen media on huomioinut, että Suomesta olisi yksi kahdeksasosa varattu kaivos-toimintaa varten (Vidal 2014, Grundström 2016). Kaivoslain käsitteiden ja kuvan 4 perusteella on helppo nähdä, ettei väite pidä paikkaansa. Varausta ei pidä pitää uhkana, koska se tai malminetsintä-lupa ei anna oikeutta kaivostoimintaan eikä rajoita muuta maankäyttöä. Ne varmistavat maanomis-tajan saamat korvaukset alueen käytöstä ja aiheu-tetuista vahingoista. Kuvan 4 kartat selventävät kaivoslain mukaisten varausten, malminetsintä-lupien ja kaivospiirien välisiä mittakaavasuhteita marraskuussa 2014. Varauksia haetaan yleensä laajoille alueille, koska ei tiedetä, missä mahdolli-nen esiintymä sijaitsee, ja lisäksi halutaan tarkas-tella alueen geologiaa mahdollisimman laajasti. Malminetsintälupaa haettaessa kohdealue piene-nee. Kaivoslupaa haettaessa kohdealue eli kaivos-piiri pienenee entisestään, koska malmiesiintymä on paikannettu (kuva 4).

Toiminta Lupa Oikeudet Voimassaoloaika

Tunnustelu, alus-tavat tutkimukset

Varaus Etuoikeus malminetsintäluvan hakuun. Jokamiehenoikeude-lla saa harjoittaa kartoitusta, pienimuotoista näytteenottoa (ilmoitettava maanomistajalle). Ei oikeuta järeämpiin toimenpi-teisiin.

2 vuotta

Malminetsintä Malminetsintä- lupa

Malminetsintätoimet: tutkimus- kaivuu ja syväkairaus

4 vuotta, uudistettavissa aina 15 vuoteen asti

Kaivostoiminta Kaivoslupa Kaivoksen rakentaminen, louhin-ta, sulkeminen ja jälkihoito

Kaivoslupa voimassa toistaiseksi. Tarkistetaan vähintään kymmenen vuoden välein. Voidaan myöntää myös määräajaksi perustellusta syystä. Määräaikainen kaivoslupa voi olla voimassa enintään kymmenen vuotta päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Määräajan voimassa oleva-lle kaivosluvalle voidaan myöntää jatkoaikaa toistaiseksi tai enintään kymmenen vuotta kerrallaan.

Taulukko 2. Kaivoslain luvitus ja termit.Table 2. Permits and terminology of the Finnish Mining Act.

30


Kuva 4. a) Voimassa olevat ja haetut varausalueet marraskuussa 2014. (Tukes).Fig. 4. a) Applied and valid claim reservations at November 2014. (Tukes).

31



Kuva 4. b) Voimassa olevat ja haetut valtaukset ja malminetsintäalueet marraskuussa 2014. (Tukes).Fig. 4. b) Applied and valid claims at November 2014. (Tukes).

32


Kuva 4. c) Voimassa tai karenssissa olevat kaivospiirit marraskuussa 2014. (Tukes).Fig. 4. c) Valid and waiting period mining licenses at November 2014. (Tukes).

33



3.3 Malminetsintä käytännössä

Malminetsinnässä turvaudutaan erilaisiin geo-tieteellisiin tutkimusmenetelmiin, joiden avulla voidaan paikantaa malmiesiintymiä. Näitä ovat geo-fysikaaliset ja -kemialliset menetelmät, syväkairaus ja tutkimuskaivannot (Hokka 2015).

Geofysikaalisissa tutkimuksissa määritetään kallioperän sähköisiä, magneettisia, painovoima- ja radiometrisiä ominaisuuksia (Milson 2006). Mittauksia voidaan tehdä lentokoneella (kuva 5) tai maastossa (kuva 6). Kannettavilla laitteilla voidaan tehdä geofysikaalisia maastomittauksia jokamiehe-noikeudella. Tulokset voivat osoittaa anomalioita, joiden merkitystä voidaan selvittää tarkemmilla maastotutkimuksilla, kaivannoilla ja syväkairauk-sella (Milson 2006, Hokka 2015).

Geokemiallisilla tutkimuksilla määritetään maa- ja kallioperän kemiallista koostumusta (Rose ja muut 1979, Moon 2006). Tätä varten tehdään systemaattista näytteenottoa maa- ja kallio-perästä vasaralla, lapiolla tai mekaanisesti isku- poralla. Näytteet analysoidaan laboratoriossa. Geo- kemiallisten tutkimusten avulla voidaan paikantaa

anomalioita eli alkuaineiden korkeamman pi- toisuuden alueita, jotka saattavat merkitä malmi- esiintymää ja osoittaa näin kohteita mahdollisia jatkotutkimuksia varten (Rose ja muut 1979). Usein geokemialliset ja geofysikaaliset anomaliat korre-loivat keskenään, mikä voi merkitä malmipoten-tiaalista kohdetta.

Tarkempia tutkimuksia varten tehdään kaivauk-sia. Kaivantoja voidaan tehdä lapiolla tai mekaa-nisesti kaivinkoneella. Pienimmät kaivannot ovat yksittäisiä pieniä lapiolla kaivettuja kuoppia (20 cm x 50 cm), kuten uraanin etsinnän radontutkimuk-sessa tai pintamaalajinäytteenotossa (kuva 7).

Radon on uraanin luonnollinen hajoamistuote, joka kaasuna pyrkii malmiosta ylöspäin maaker-rosten huokosia ja halkeamia pitkin (Ball ja muut 1991). Tätä käytetään hyväksi uraanin etsinnässä radontutkimuksen avulla. Radontutkimusta var-ten kaivetaan lapiolla kuoppia 30–50 metrin välein 50–100 metrin välein oleville linjoille, minkä avulla saadaan kattava verkko tutkitusta alueesta (Rose ja muut 1979). Kuoppiin asennetaan kuukaudeksi

Kuva 5. Aerogeofysikaalista lentomittausta Kittilässä. Kuva: Jari Väätäinen, GTK.Fig. 5. Aerogeophysical survey at Kittilä. Photo: Jari Väätäinen, GTK.

34


Kuva 6. Sähkömagneettista maastomittausta Geonics EM31 -haravalla. Kuva: Jari Väätäinen, GTK.Fig. 6. Electro-magnetic field survey using Geonics EM31 equipment. Photo: Jari Väätäinen, GTK.

Kuva 7. Tutkimuskuoppa ja geokemiallista maannosprofiilinäytteenottoa. Kuva: Jari Väätäinen, GTK.Fig. 7. A survey pit and surficial geochemical soil sampling. Photo: Jari Väätäinen, GTK.

35



radontutkimuskupit, joiden kylkeen teipattu fil-minpätkä reagoi radonkaasussa oleviin alfahiuk-kasiin. Hiukkasten pommituksen jäljet lasketaan laboratoriossa ja tulokset piirretään karttaan.

MMI (eli Mobile Metallic Ions – Liikkuvat metal-liset ionit) -näytteenotossa otetaan näytteitä maaperän pintaosasta (Mann ja muut 1998, kuva 6). Kuoppia kaivetaan lapiolla 30–50 metrin välein 50–100 metrin välein oleville linjoille, minkä avulla saadaan kattava verkko tutkitusta alueesta. Kuopat ovat yleensä noin puolen metrin syvyisiä. Näytettä otetaan n. 300 grammaa, se laitetaan tiiviisti suljet-tuun pussiin, sen pH mitataan ja näyte lähetetään laboratorioon analysoitavaksi.

Geokemiallisten ja geofysikaalisten tutkimus-ten avulla löydettyjä anomaalisia vyöhykkeitä tutkitaan tarkemmin kaivannoin (tutkimusojat ja -montut, Whateley & Scott 2006, Hokka 2015). Tutkimusojia voidaan kaivaa lapioin tai mekaani-sesti, maapeitteen paksuuden ja kivisyyden mukaan. Tutkimusojat, kuten nimikin kertoo, ovat useita metrejä tai jopa satoja metriä pitkiä ja metrin tai useamman metrin levyisiä linjoja, joita on kaivettu kymmenien senttimetrien tai metrien syvyydeltä. Ne kaivetaan kohtisuoraan kallioperän kivilajien, rakenteiden tai geofysikaalisten/-geokemiallisten anomalioiden yli (Rose ja muut 1979). Kalliosta ja maapeitteen moreenista otetaan järjestelmällisesti näytteitä.

Tutkimusmontut ovat muutamien metrien läpi-mittaisia kuoppia, joiden syvyys ulottuu peruskal-lioon asti (Hokka 2015). Kuoppien pohjan maa- ja kallioperästä otetaan näytteitä. Kallion pinta puh-distetaan kivilajien rakenteiden, mineraalikoos-tumuksen ja mahdollisten malmimineraalien tarkastelua varten.

Syväkairaus on merkittävin kohteellinen mal-minetsinnän menetelmä (Kauppila ja muut 2011). Sen avulla haetaan tietoa syvältä kallioperästä timanttikairan avulla (Whateley & Scott 2006). Yksittäiset syväkairareiät ovat yleensä 100–300 m pitkiä, kun taas kokonaiset kairausohjelmat käsit-tävät kymmeniä, yhteensä kilometrien pituisia kallioperän lävistyksiä (Hokka 2015). Syväkairaus tehdään mekaanisesti, ajoneuvoon kytketyn kai-rauskoneen avulla (kuva 8). Syväkairaus on kallein malminetsinnän menetelmä (Whateley & Scott 2006). Sen metrihinta vaihtelee 100 ja 200 euron välillä. Julkisessa keskustelussa syväkairausta kut-sutaan ”koeporaukseksi”.

GTK on kehittänyt uusia malminetsintämen-etelmiä arktisille alueille (ks. Sarala 2015). Niillä

minimoidaan malmietsinnän ympäristövaikutuksia herkissä kohteissa, kuten luonnonsuojelualueilla.

Asianmukainen, korkeatasoinen ja standardien mukainen näytteenotto, näytteiden käsittely ja kemiallinen analyysi ovat malminetsinnässä rat-kaisevan tärkeät (Rose ja muut 1979, Whateley & Scott 2006). Niiden avulla saadaan tarkkaa tietoa kivilajien ja malmiesiintymien geokemiallisesta koostumuksesta. Analyysimenetelmiä on useita, ja niistä pitää tapauskohtaisesti valita etsittävälle alkuaineelle sopivin, mutta usein käytetään monia eri menetelmiä. Analyysimenetelmien teknologia ja geokemiallinen osaaminen ovat Suomessa kor-keatasoisia, maailmankuuluja ja pitkän perinteen omaavia. Ulkomaiset kaivosyhtiöt ostavat pal-jon geokemiallisia palveluita suomalaisilta alan laboratorioilta, kuten Labtium Oy:ltä ja GTK:n Tutkimuslaboratoriolta.

Kun malminetsijällä on syväkairaustietoa ja geokemiallista sekä geofysikaalista aineistoa, hän voi mallintaa alueen kallioperää ja arvioida löytä-määnsä malmiesiintymää (Scott & Whateley 2006). Syväkairaukset antavat tietoa malmiesiintymän

Kuva 8. Syväkairausta kullanetsintätyömaalla Pihti-putaalla. Kuva: Jari Väätäinen, GTK.Fig. 8. Drilling in a gold exploration area at Pihtiputaa. Photo: Jari Väätäinen, GTK.

36


syvyydestä, paksuudesta, pitoisuuksista (kun ana-lysoitu) ja rakenteesta (Whateley & Scott 2006). Geofysikaalinen aineisto auttaa tulkitsemaan ja vahvistamaan syväkairauksesta saatua tietoa. Näiden tietojen avulla voidaan rakentaa tietoko-neavusteisesti kolmiulotteinen malli (3-D, kuva 9). Mallin avulla malmiesiintymää ja sen rakenteita

voidaan tarkastella monelta eri suunnalta. Tämä tieto on ratkaisevan tärkeää, kun tarkastellaan malmiesiintymän mahdollisen taloudellisen hyö-dyntämisen kannattavuutta mm. kaivoksen raken-tamisen ja louhinnan suunnittelun näkökulmasta (Scott & Whateley 2006).

3.4 Malminetsinnän ympäristövaikutukset

Malminetsinnän ympäristövaikutukset ovat suh-teellisen pieniä (Mustonen ja muut 2007, Kauppila ja muut 2011), varsinkin jos niitä verrataan kaivok-sen tai muun maankäytön, kuten rakentamisen, matkailun, maa-ja metsätalouden, teollisuuden, yms. vaikutuksiin. Malminetsinnän ympäristövai-kutukset ovat myös hyvin paikallisia ja pistemäisiä.

Vaikka ympäristövaikutukset ovat pieniä, tutki-musojia ja -monttuja kaivaessa kasvillisuus kärsii, maaperä häiriintyy ja avoimet kuopat ovat esteet-

tinen haitta. Soiden lähistöllä kaivamista pitää välttää, jotta kaivaukset eivät häiritsisi soiden vesitaloutta. Syväkairauksissa puolestaan voidaan joutua kaatamaan puita kairakoneen tieltä. Kaikki maanomistajalle aiheutettu vahinko korvataan.

Syväkairatun maa- tai kallioperän pintaan jää halkaisijaltaan noin 10 cm:n reikä. Syväkairauksen mukanaan tuoma maa-aines voidaan kerätä tarvit-taessa talteen ja huuhteluvesi imeytetään takaisin maaperään. Syväkairaukset eivät vaikuta pohja-

Kuva 9. Kotalahden suljetun nikkelikaivoksen malmimalli (Makkonen 2015).Fig. 9. A 3D model of the ore body at the closed nickel mine of Kotalahti (Makkonen 2015).

37



veden laatuun (Mustonen ja muut 2007, Kauppila ja muut 2011). Kairausputket jätetään yleensä paikalleen mahdollista myöhempää jatkokaira-ustarvetta sekä geofysikaalisia mittauksia varten. Malminetsintätoimien jälkeen jäljet korjataan, kuopat peitetään, syväkairausputket suljetaan ja mahdollinen vahinko kaadetuista puista korvataan maanomistajille. Poronhoitoalueilla putkia ei saa jättää näkyviin, vaan ne pitää katkaista niin, ettei niihin vahingossa törmätä moottorikelkalla (TEM

2014). Poronhoidon vuoksi kuopat loivennetaan, aidataan ja merkitään asianmukaisesti.

Luonnonsuojelualueilla tai niiden läheisyydessä malminetsintätoimenpiteiltä vaaditaan erityistä varovaisuutta ja tätä varten laaditaan kaivoslain mukaisesti tarvittaessa selvitys luonnonsuojelu-lain 65 §:ssä tarkoitetusta arvioinnista ja ympä-ristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) mukainen ympäristövaikutusten arviointiselostus.

3.5 Malminetsinnän sosiaaliset vaikutukset

Toiminnan seurausvaikutusten arviointi on nykyisin tärkeä osa kaivosalan yhteiskuntavastuuta. Sairisen ja Kohlin (2004) mukaan sosiaalisten vaikutusten arvioinnin tarkoitus on selvittää toiminnan vai-kutuksia ihmisten ja yhteisöjen hyvinvointiin ja elämään sekä laajemmin yhteiskuntaan, päätök-sentekoa tukien.

Suomessa sosiaalisten vaikutusten arvi-ointi (SVA) on lakisääteisesti osa ympäristö-vaikutusten arviointia (YVA). SVA määritellään ennakkoarviointiprosessiksi, jossa arvioidaan tietyn poliittisen toiminnan tai hankkeen tulok-sena todennäköisesti aiheutuvia sosiaalisia seu-rauksia (Burdge & Vanclay 2004). Suomessa SVA toteutetaan, kun jostakin hankkeesta on tarpeen laatia YVA. Kaivostoiminnassa SVA laaditaan kai-voshankkeen suunnitteluvaiheessa osana YVA:a. Leena Suopajärvi (2013) analysoi pohjoissuomalais-ten kaivoshankkeiden SVA:a ja päätyi johtopäätök-seen, jonka mukaan niissä ei ole noudatettu SVA:n kansainvälisiä periaatteita.

Vähäisten ympäristövaikutustensa vuoksi YVA:a ja näin ollen myöskään SVA:a ei vaadita malminet-sintää varten Suomessa. Siksi malminetsinnän sosi-aalisia vaikutuksia ei ole täällä tarkemmin tutkittu. Malminetsinnän aiheuttamia sosiaalisia vaikutuksia voidaan kuitenkin tarkastella yleisellä tasolla, kuten Franks (2011) ja Eerola (2013c) ovat tehneet.

Tässä tarkastellaan malminetsinnän yleisiä sosiaalisia vaikutuksia. Tarkastelua ei tehdä SVA:n periaatteiden mukaisesti (ks. Suopajärvi & Sairinen 2016). Varsinainen SVA on hankekohtainen, ja arviointi tehdään vuorovaikutuksessa paikallis-ten asianosoisten kanssa esim. haastatteluin ja ideaalitapauksissa julkisin ja avoimin tapaamisin, kuullen asianosaisia ja hanketta yhteisesti suun-nitellen (Franks 2011, Suopajärvi & Sairinen 2016). Malminetsintäluvan hakuprosessin kuulemista lukuun ottamatta kirjoittaja tulkitsee tällaisen SVA:n

kuuluvan malminetsinnässä kuitenkin luvussa 5 kuvaillun sidosryhmätoiminnan ja -yhteistyön piiriin, jonka avulla halutaan vaikuttaa paikallisiin sidosryhmäyhteistyöllä minimoiden näiltä saadun tiedon valossa hankkeen mahdollisesti negatiiviset vaikutukset sosiaalisen toimiluvan ansaitsemista ja ylläpitämistä varten. Luvussa 5 esitellyssä Kestävän kaivostoiminnan verkoston (2015a) sidosryhmäyh-teistyön mallissa aineistoa kerätään kohdealueesta ja paikkakunnasta malminetsinnän eri vaiheiden ajan mahdollisen kaivoksen suunnittelua varten laadittavaa SVA:a varten. Toiminnan mahdollisia sosiaalisia vaikutuksia ja riskejä voidaan kuitenkin alkaa tarkastella jo esivalmisteluvaiheessa, kun kerätään tietoa kohdealueesta (luku 5).

Toiminnan pienimuotoisuuden ja väliaikaisuuden vuoksi malminetsinnän sosiaaliset vaikutukset ovat Suomessa yleensä pieniä, poronhoitoalueita lukuun ottamatta (Eerola 2013c). Sosiaaliset vaikutukset voidaan luokitella negatiivisiksi tai positiivisiksi (Franks 2011). Malminetsinnän positiivisia sosiaa-lisia vaikutuksia ovat paikkakunnan saama hyöty erilaisten palvelujen, kuten majoituksen, elintar-vikkeiden ja ravintolapalveluiden, polttoaineen, tarvikkeiden sekä teknisen avun osto, työvoiman palkkaus sekä näiden tuomat työllisyys- ja vero-vaikutukset (Eerola 2013c). Usein aktiivinen mal-minetsintätoiminta tuo uusia mahdollisuuksia ja luovaa virettä paikkakunnalle, ja sen hyödyt koe-taan vähäisiä ympäristövaikutuksia suuremmiksi (Haltia ja muut 2012). Tämän lisäksi yritys voi jo malminetsintävaiheessa tehdä sosiaalisia inves-tointeja paikkakunnalle mm. infrastruktuuriin sekä tukea paikallisyhdistyksiä ja tapahtumia (Hohn 2009, Kestävän kaivostoiminnan verkosto 2015a). Sosiaalisten investointien tarpeiden kartoituk-sessa paikallisten, kunnan ja valtion kuuleminen on ensisijaista, jotta investoinnit voidaan kohdentaa paikallisia ja kansallisia tarpeita palveleviksi.

38


Negatiivisia sosiaalisia vaikutuksia voivat olla alueella liikkuvien malminetsijöiden aiheut-tama liikenteen kasvu sekä heidän toimintansa mahdollisesti synnyttämät erilaiset odotukset. Malminetsintä voi myös aiheuttaa ennakko- ja epäluuloa, jos toiminnasta ei olla tietoisia (Eerola 2009). Malminetsintä voi haitata porotaloutta, jos paliskuntien kanssa ei ole sovittu ajankohdista, alu-eista ja maastoon pystytettävistä rakenteista (TEM 2014).

Erilaiset odotukset ovat malminetsintään liittyvä kansainvälinen ilmiö ja niiden hallinta malminet-sinnän keskeisimpiä haasteita (Thomson & Joyce 1997, On Common Ground Consultants Inc. 2007, Student 2010, Franks 2011, Slack 2012, Eerola 2013c). Malminetsinnän synnyttämät odotukset ovat usein ylimitoitettuja todellisuuteen nähden. Jotkut odot-tavat kaivosta ja sen tuomaa piristysruisketta alueen taloudelle sekä työpaikkoja, kun taas toiset voivat pelätä sitä mahdollisine ympäristövaikutuksi-neen (Thomson & Joyce 2007, On Common Ground Consultants Inc. 2007). Varhainen vuorovaikutus yrityksen ja paikallisten kanssa on tärkeää, jotta voidaan ennakoida erilaisia asenteita ja näkökulmia toimintaan ja suunnitella sitä yhdessä (Franks 2011).

Suomessa on usein esitetty matkailun tai kiin-teistöjen arvon kärsivän erilaisten hankkeiden vuoksi (ks. Viinikainen 2004, Kopomaa ja muut 2008, Hokkanen 2008). Tätä esitettiin Suomessa myös uraanin etsinnän yhteydessä (Holopainen 2008, Hyytinen & Nikkola 2008, Sarpo 2008). Eerola (2010a) tarkasteli väitettyä malminetsinnän aiheuttamaa uhkakuvaa matkailulle Kuusamossa vuosina 2006−2008. Ruka-Kuusamon matkailu-yhdistyksen (2009) tilastojen mukaan matkailu kasvoi Kuusamossa sekä Kouvervaaran uraanival-tauksen hakuprosessin aikana vuosina 2006−2007 että sen myöntämisen ja uraaninetsinnän aikana vuonna 2008, vaikka aihe oli esillä medioissa vuoden 2006 alusta lähtien useimmiten negatii-visessa valossa (Eerola 2008, 2010a, Hyytinen & Nikkola 2008). Uraanin etsintä ei siis haitannut matkailua Kuusamossa. Malminetsinnän matkai-lulle aiheuttamasta vahingosta ei ole myöskään esimerkkejä muualta Suomesta tai maailmalta. Malminetsinnän todettiin tuoneen lisäarvoa mat-kailulle Australiassa, koska sen aikana rakennet-tiin infrastuktuuria, kuten teitä ja asuntoja (Buckley

1982). Matkailijamääriin vaikuttavat muut tekijät, kuten maailmantalouden tilanne (Buckley 2002) tai ilmastonmuutos (Lapin liitto 2007, Hakkarainen & Tuulentie 2008). Tästä huolimatta matkailualueen läheisyys voi olla kriittinen tekijä, jota yrityksen kannattaa arvioida riskinä. Varhainen kontakti ja yhteistyö paikallisten matkailuyrittäjien kanssa auttavat yritystä tiedostamaan matkailun kannalta mahdolliset no-go-alueet ja neuvottelemaan näiden ja malminetsinnän yhteen sovittamisesta.

Usein esitetään myös kiinteistöjen arvon laske-van erilaisten hankkeiden vaikutuksesta. Kuitenkin todisteet kiinteistöjen arvon heikkenemisestä ovat nimby-kiistoissa yleensä ristiriitaisia (Peltonen & Litmanen 2008), eikä niistä ollut uraanin etsinnän suhteen näyttöä Itä-Uudellamaalla (Niemi 2006). Kaivoshankkeiden yhteydessä kiinteistöjen arvo taas yleensä nousee, mikä voi haitata paikallisten asunnon hankintaa (Franks 2011, Akbar ja muut 2013, Selinheimo ja muut 2014).

Malminetsinnän sosiaalisena vaikutuksena saattaa syntyä vastarintaa toimintaa kohtaan. Vastustajat voivat luoda uhkakuvia malminetsin-nästä ja sen ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista mm. matkailulle (Eerola 2010a, 2014a). Perättömien uhkakuvien esittämisellä saattaa olla kuitenkin omat sosiaaliset vaikutuksensa alueen asukkaille ja elinkeinoille. Tällainen toiminta on mielenkiin-toista esittäjiensä yhteiskuntavastuun tarkastelun kannalta.

Hokkasen (2008) mielestä uhkakuvien esittämi-nen matkailulle ja kiinteistöjen arvolle on tyypilli-nen nimby-mielipide, jolla vedotaan taloudellisiin seikkoihin argumenttina tiettyä toimintaa tai han-ketta vastaan. Väitteitä on käytetty myös ydinjättei-den loppusijoitustutkimuksia vastaan (Viinikainen 2004).

Valtausten ja malminetsintälupien kuulemisissa ja päätösten valituksissa on usein vedottu kaivok-sen ympäristö- ja sosiaalisiin vaikutuksiin sekä muihin seikkoihin, jotka eivät koske malminet-sintää (ks. esim. Eerola 2010a, 2014a). Valitukset ovat kaatuneet, koska niiden olisi pitänyt keskittyä vain malminetsinnän vaikutuksiin, ei hypoteettisen kaivoksen vaikutuksiin tai muihin seikkoihin, jotka eivät tämän piiriin kuulu. Malminetsintälupa, josta valitetaan, koskee nimensä mukaisesti malmin-etsintää, ei kaivoslupaa tai muuta toimintaa.

39



3.6 Malminetsinnän työterveys, turvallisuus ja riskit

Kaivostoiminnalla on vaikutuksensa ympäris-töön, terveyteen ja turvallisuuteen ja niihin liittyy monia riskejä (Stephens & Ahern 2001, Donoghue 2004, Shandro ja muut 2011). Siitä huolimatta kaivosteollisuuden riskien arviointi ja -hallinta ovat nousseet yritysten keskeisiksi yhteiskunta-vastuun tekijöiksi vasta 2000-luvun alusta läh-tien (Lajili & Zéghai 2005, Kemp ja muut 2016). Kaivosteollisuus kiinnittää kuitenkin enemmän huomiota liiketomintariskeihinsä kuin sen toimin-nan ympäristöön, sidosryhmiin ja paikallisyhtei-söihin kohdistuviin riskeihin (Emel & Huber 2008, Kemp ja muut 2016). Pääsääntöisesti sidosryhmät ja paikallisyhteisöt nähdään kaivostoiminnan sosi-aalisina ja poliittisina riskitekijöinä (Kemp ja muut 2016). Fraser-instituutin luokitus kaivosinvestoin-tien suosituimmista kohteista perustuu taloudel-lisiin, poliittisiin ja sosiaalisiin riskiarviointeihin (Wilson & Cervantes 2014, Jackson & Green 2015).

Malminetsinnän riskejä käsittelevä kaivosalan tutkimuskirjallisuus keskittyy puolestaan malmi-potentiaali- ja malmiarviointien taloudellisiin ris-keihin (Singer & Kouda 1999, Kreuzer ja muut 2008, Kreuzer & Etheridge 2010, Penney ja muut 2013). Kanadan Prospectors’ and Developers’ Association of Canada (2012b) julkaisi oppaan sosiaalisten ris-kien tunnistamiseen ja minimisoimiseen. Oppaan tarkoituksena on vähentää malminetsintään liit-tyviä konflikteja, jotka ovat yleisiä etenkin kehit-tyvissä maissa (ks. luku 2). Erilaisten riskien arviointi on mukana myös Kestävän kaivostoimin-nan verkoston (2015a) malminetsinnän sidoryh-mätoiminnan mallissa (ks. luku 5) sekä Kestävän kaivostoiminnan verkoston (2016) hiljattain laa-timassa malminetsinnän arviointijärjestelmässä. Kaivostoimintaan verrattuna malminetsinnän ris-kit ovat kuitenkin vähäisiä niin työntekijöille kuin paikallisyhteisöillekin. Malminetsinnässä voidaan kuitenkin jo ennakoida mahdollisen tulevan kai-vostoiminnan ympäristöriskejä, kun tunnetaan malmiesiintymän ominaispiirteet ja paikallinen geologia (Jordan 2009).

Malminetsinnän työturvallisuuden ja -terveyden riskitekijöitä aiheuttavat maastossa liikkuminen ja työskentely, liikenne ja malminetsintätyömaiden koneelliset tutkimustoimet, kuten syväkairaus ja kaivuu (Mitchell & Mitchell 1998). Sää ja ilmas-ton ääriolosuhteet aiheuttavat myös omia riske-jään. Kehittyvissä maissa väkivaltaiset konfliktit ja muut olosuhteet voivat olla merkittäviä työter-

veyden ja -turvallisuuden riskitekijöitä (ks. luku 2). Kirjoittajan näkemyksen ja kokemuksen mukaan Suomessa väkivaltaisten konfliktien riski on pieni, vaikka yritysten työntekijöitä saatetaan uhkailla väkivallalla.

Malminetsinnän työterveyteen ja -turvalli-suuteen on olemassa paljon ohjeistuksia (esim. Association for Mineral Exploration of British Columbia 2013). Työterveys ja -turvallisuus sisäl-tyvät myös kaivosalan yritysten ja yhdistysten vastuullisuusraportteihin (esim. Prospectors’ and Developers’ Association of Canada 2015, Kestävän kaivostoiminnan verkosto 2015b).

Malminetsintätyömailla on huolehdittava sekä työntekijöiden että asukkaiden turvallisuudesta (Mitchell & Mitchell 1998). Tähän liittyvät riskit on kartoitettava ja varmistettava niiden mini-moimiseksi. Työlainsäädännön ja yrityksen kaira-ustyömaan turvallisuusohjeiden noudattaminen, kairaus- ja konekaivuutyömaan merkitseminen ja eristäminen sekä suojavarusteiden käyttö ovat tur-vallisen malminetsintätyömaan perusteita (Mitchell & Mitchell 1998). Poronhoidon ja moottorikelkkalii-kenteen kannalta rakenteet ja kuopat merkitään ja aidataan ja kairausputket katkaistaan (TEM 2014).

Urakoitsijoille on ilmoitettava tilaavan yrityksen arvot, selvä toimintasuunnitelma sekä vaadittava ympäristön ja asukkaiden kannalta vastuullista lakia, säädöksiä ja parhaita käytäntöjä noudattavaa toimintaa (Eerola 2013c). Vastuullisessa malminet-sinnässä ympäristövaikutukset minimoidaan, jäljet korjataan, vahingot korvataan ja maanomistajille ja asukkaille ilmoitetaan töistä ja alueella kulkemi-sesta (Eerola 2013c). Nämä ovat myös malminetsin-nän sidosryhmien vaatimuksia luvussa 4.

GTK on yhdessä Kestävän kaivostoiminnan verkoston kanssa laatinut malminetsinnän arvi-ointijärjestelmän (Kestävän kaivostoiminnan ver-kosto 2016). Se perustuu kanadalaiseen Towards Sustainable Mining (TSM) -akkreditointiin. Tässä yritykset luokitellaan työterveyden ja turvallisuu-den, luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen, kriisinhallinnan ja sidosryhmäyhteistyön tuloskri-teerien perusteella. Tähän perustuen verkostossa kehitettiin myös malminetsintään näihin neljään osa-alueeseen liittyvä työkalupakki, jonka avulla malminetsintäyritykset voivat tavoitella hyväksyn-tää kokonaisvaltaisella vastuullisella toiminnallaan (liite 1). Malminetsinnän sidosryhmäyhteistytön malli esitellään luvussa 5.

40


4 MALMINETSINNÄN VASTUULLISUUS YRITYSTEN JA SIDOSRYHMIEN NÄKÖKULMISTA

Käsiteltäessä yritysten yhteiskuntavastuuta ja sosiaalista toimilupaa kaivostoiminnassa ja mal-minetsinnässä on tärkeää tietää, mitä mieltä kan-salaiset sekä yritysten ja sidosryhmien edustajat ovat aiheesta. Kyselyillä ja haastatteluilla on kar-toitettu suomalaisten suhtautumista kaivostoimin-taan (esim. Mononen 2012, 2015, Jartti ja muut 2014, Selinheimo 2014). Ziessler-Korppi (2013) selvitti yritysten suhtautumista sidosryhmäyhteistyöhön malminetsinnässä haastatteluin, mutta malminet-sinnän sidosryhmiltä tätä tietoa ei ole ennen ollut saatavilla.

Tässä luvussa esitellään KaivosAkatemian Suomessa toimivilla malminetsintäyhtiöillä ja sidosryhmillä teettämän syvähaastattelututki-muksen (Pessala ja muut 2012) ja ensimmäisen

seminaarityöpajan (Eerola 2013b) tulokset. Ne koostuvat syvähaastattelujen vastauksista ja semi-naarin puheenvuoroista. Niiden raportointi on osa KaivosAkatemian kaivosteollisuuden hyvien käy-täntöjen keruu- ja levitystyötä. Tarkoituksena on antaa yleiskuva yritysten, mutta etenkin sidos-ryhmien haasteista, odotuksista ja parhaista käytännöistä vastuullisessa malminetsinnässä. Haastatteluja ja työpajaa ei toteutettu alun perin tutkimustarkoitukseen vaan opastamaan Kaivos- Akatemian hyvien käytäntöjen kokoamis- ja kehitystyötä. Luvun tarkoitus on raportoida yri-tysten ja sidosryhmien näkemykset. Näkemyksiä kommentoidaan tekstin lomassa, luvun lopussa sekä johtopäätöksissä (luku 6).

4.1 Haastattelututkimus malminetsinnän hyvistä käytännöistä

GTK:n vetämä KaivosAkatemia teetätti syvähaas-tatteluja malminetsinnän vastuullisuuden ongel-mista ja hyvistä käytännöistä vuoden 2012 lopulla ja vuoden 2013 alussa, eli Talvivaaran kipsisakka-altaan vuodon jälkeen. Gaia Consulting Oy toteutti haastattelut pääasiallisesti puhelimitse, mutta osa vastauksista toimitettiin kirjallisesti.

Haastattelujen tavoitteena oli kartoittaa koke-muksia ja näkemyksiä kaivostoiminnan ja eten-kin malminetsinnän vastuullisuudesta Suomessa. Kyselyssä keskityttiin erityisesti malminetsintä-vaiheeseen ja sen sosiaaliseen vastuullisuuteen. Kyselyn teemat olivat 1) toimijakentän kuvauksen testaaminen, 2) kaivostoiminnan vastuullisuuden

ydinkysymykset sekä 3) malminetsintävaiheen vas-tuullisuuden haasteet ja hyvät käytännöt Suomessa.

Haastattelujen kohdejoukon valitsivat GTK ja Gaia Consulting Oy. Haastattelut olivat luottamuk-sellisia. Vastauksia saatiin yhteensä 14 eri orga-nisaatiosta, jotka edustivat seuraavia yritys- tai sidosryhmätyyppejä: malminetsintää harjoittava, kaivostoimintaa harjoittava, maanomistaja sekä luonnonsuojelu- ja muun elinkeinon harjoittaja (taulukko 3). Osa vastaajaorganisaatioista edusti siis useampaa näkökulmaa, ja osassa organisaatioita vastauksen antajia oli useampia. Haastattelun otos on pieni, mutta tuloksia voidaan pitää suuntaa anta-vina, sillä erilaisten toimija- ja sidosryhmätyyppien suhteen vastaajajoukko on kuitenkin melko kattava. Haastattelujen kysymykset ovat liitteessä 2.

Gaia Consulting Oy analysoi haastattelujen vasta-ukset. Kaivostoiminnan vastuullisuuden ydinkysy-mykset analysoitiin kaivostoiminnan eri vaiheiden ja vastuullisuuden ulottuvuuksien näkökulmasta ja raportoitiin matriisina (Pessala ja muut 2013). Käytetty kaivostoiminnan vaiheistus oli seuraava: 1. malminetsintä, 2. kannattavuustarkastelu, 3. kai-voksen rakentaminen ja avaaminen (projektivaihe), 4. kaivoksen tuotantovaihe prosessivaiheittain (prosessivaihe) ja 5. kaivoksen sulkeminen ja jäl-kihoito. Vastuullisuuden kolme ulottuvuutta olivat ympäristö sekä taloudellinen ja sosiaalinen vastuu. Malminetsintävaiheen vastuullisuuden haasteita ja hyviä käytäntöjä käsittelevistä vastauksista

Haastatellut tahot Edustajien lukumäärä

Malminetsintäyritykset 8

Kaivosyritykset 5

Maanomistajat 2

Luonnonsuojelujärjestöt 2

Muut elinkeinot 3

Yhteensä 20

Taulukko 3. Haastatellut tahot ja niiden edustajien lukumäärä.Table 3. The interviewed entities and number of their representatives.

41



tunnistettiin esille nousevia teemoja asian-tuntijatyönä (Pessala ja muut 2013). Teemojen tunnistamisen jälkeen yksittäiset vastaukset ryh-miteltiin teemojen alle vastaajatyyppi huomioiden. Kvalitatiivisessa analyysissä esille nousseet teemat olivat 1) kaivoslaki, luvitus ja viranomaistoiminta, 2) yleinen ilmapiiri, 3) toimiminen paikkakunnalla, 4) eri elinkeinojen ja intressien huomioiminen, 5) toiminta maastossa ja 6) rakenteelliset näkökul-mat. Gaia Consulting Oy laati tuloksista yhteenve-don (Pessala ja muut 2013). Tulosten yhteenveto on purettu tekstiksi, jonka sisältöä kommentoidaan.

4.1.1 Haastattelujen tulokset

4.1.1.1 Kaivostoiminnan vastuullisuuden ydinkysymykset Suomessa

Vaikka kysely keskittyi malminetsintään, taustoi-tusta varten tiedusteltiin myös yleisesti kaivos-toimintaan liittyviä kysymyksiä. Kaivostoiminnan ympäristövastuullisuutta käsiteltäessä haastatte-luissa nousi esiin useita seikkoja. Näitä olivat puh-taan luonnon säilyminen (esim. taustamonitoroinnin aloittaminen jo alussa), luontoarvojen ja luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvien vaikutusten arviointi ja huomioiminen suunnittelussa, kaikkien lupaehtojen noudattaminen sekä alan kansainvä-listen säädösten huomioon ottaminen toimintojen suorittamiseksi vastuullisesti ja hyväksytysti.

Taloudellisen vastuun näkökulmasta sidosryh-mien haastatteluissa toivottiin muiden alueella toi-mivien elinkeinojen huomioimista sekä haittojen kompensointia tai lievittämistä. Lisäksi toivottiin mm. tilanteen tutkimista ja dokumentointia jo ennen toiminnan aloittamista sekä avointa tie-donlevitystä muillekin kuin rahoittajille. Kaivosta suunniteltaessa nämä asiat selvitetään YVA:ssa.

Yritysten edustajien mielestä toiminnan pitää olla yritykselle kannattavaa. Sidosryhmien näke-myksen mukaan puolestaan myös maanomistajien, paikallisten ja valtion olisi saatava taloudellista etua toiminnasta ja tämä etu olisi pystyttävä näyt-tämään. Uuden liiketoimintamuodon tuominen paikkakunnalle nähtiin puolestaan positiivisena.

Sosiaalista vastuullisuutta koskevissa vastauksissa oli paljon yhtäläisyyttä taloudellisen vastuullisuuden vastausten kanssa. Lisäksi sidosryhmistä nostettiin kuitenkin esille myös toiveet avoimesta informaa-tiosta kaikille, huolien ja pelkojen vähentämisestä, yrityksen läsnäolosta paikkakunnalla ja osallistu-misesta paikalliseen toimintaan. Alkuperäiskansan

oikeuksien kunnioittaminen, lupausten pitäminen ja puheiden lunastaminen käytännössä nähtiin myös sidosryhmissä hyvin tärkeinä.

Kaivostoiminnan suhteen oli sekä positiivisia että negatiivisia odotuksia. Huoli sekä ympäristö-vaikutuksista että odotukset taloudellisista eduista nousivat esiin samanaikaisesti. Kuten jo luvussa 2 todettiin, odotusten hallinta on kaivostoimin-nassa yksi keskeisistä haasteista (Student 2010). Haastattelujen vastauksissa painottuivat sidosryh-mien vaatimukset kestävästä kaivostoiminnasta. Ne vastaavat hyvin kirjallisuudessa esiintyviä sidos-ryhmien kaivostoimintaan liittyviä kansainvälisiä vaatimuksia (ks. esim. Bridge 2004). Paikkakunnat hyötyvät verotuloista, ja kaivosalueen maanomista-jat saavat rojaltteja. Eräs keino paikallisten saamien etujen osoittamiseksi on vastuullisuusraportointi, jossa kerrotaan sosiaalisista investoinneista ja mak-setuista veroista (Lyons ja muut 2016).

4.1.1.2 Malminetsinnän vastuullisuuden haasteet ja hyvät käytännöt Suomessa

4.1.1.2.1 Kaivoslaki, luvitus ja viranomaistoiminta

Sekä yrityksillä että eri sidosryhmillä oli malmin-etsinnän vastuullisuuden haasteista yksimieli-syys siitä, että uusi kaivoslaki ja sen tulkinta eivät olleet vielä tuttuja. Kaivoslaki uusittiin vuonna 2011. Tähän toivottiin viranomaisilta selkeitä lin-jauksia ja tulkintoja. Nämä liittyivät esim. vähäisen näytteenoton määritelmään ja eri näytteenottotek-niikoiden ympäristövaikutuksiin, mineraalivarojen omistukseen ja valtausvarauksiin. Näytteenoton määritelmää ja tekniikoita, kaivoslakia ja mineraa-livarojen omistusta käsiteltiin luvussa 3.

Kaivoslain byrokraattisuus ja malminetsin-tälupien pitkä tai määrittelemätön käsittelyaika nähtiin yrityksissä taloudellisina rasitteina ja haas-teina. Ratkaisuksi tähän ehdotettiin lupabyrokra-tian keventämistä, lupaprosessien nopeuttamista ja sekä asiantuntemuksen että ennakoitavuuden lisäämistä.

Sidosryhmät näkivät puolestaan vastuullisen malminetsinnän haasteina muiden elinkeinojen ja vaikutusalueen yhteisöjen huomioimisen luvi-tuksessa sekä puutteet lupaehtojen noudattami-sessa ja luottamuksessa viranomaisiin. Ratkaisuina ehdotettiin vaikutusten arviointia jo etsintälupaa myönnettäessä, helppoa julkista lupien edellyt-tämien selvitysten saatavuutta sekä selvennystä viranomaisten riippumattomuuden rakentumisesta. Esimerkkinä tästä esitettiin henkilön mahdolli-

42


suutta siirtyä yrityksestä valvovaksi viranomaiseksi. Noras (2016) esitti tämän ja hyvä veli -järjestelmän Suomen rakenteellisen korruption ongelmana, joka tuli esiin Talvivaaran valvonnan (tai sen puutteen) yhteydessä (Tiainen ja muut 2014, Mononen 2015).

Haastattelujen vastauksissa kuvastui hyvin kai-vostoiminnan renessanssin ja kasvun, kaivoslain uusimisen ja Talvivaaran kipsisakka-altaan aihe-uttama hämmennys uudessa tilanteessa, jota ei ollut täysin vielä sisäistetty. Vastauksissa esitet-tiin kuitenkin konkreettisia parannusehdotuksia rakentavassa hengessä. Hallitus on parantamassa kaivoslakia ja lupakäsittelyä normien putkutal-koissaan. Lupakäsittely on nopeutunut lähinnä malminetsinnän volyymin pienennyttyä metallien hintojen laskun yhteydessä (Terho Liikamaa, Tukes, suullinen tiedonanto 2015). Jää nähtäväksi, miten tällä hetkellä tapahtuva malminetsinnän piristy-minen tulee vaikuttamaan lupakäsittelyyn. Kuten kerrottiin luvussa 3, malminetsinnän ympäristö-vaikutukset ovat pieniä ja mahdolliset vahingot korvataan maanomistajalle.

4.1.1.2.2 Yleinen ilmapiiri

Sekä yritys- että sidosryhmävastaajat kokivat yleisen kaivoskeskustelun ilmapiiriltään asenteelliseksi. Kirjoittajan tulkinnan mukaan tällä tarkoitettiin vastakkainasettelua Talvivaaran ympäristöongel-mien vuoksi. Osa yritysvastaajista koki myös, että negatiiviset ennakkokäsitykset kaivostoiminnasta ja malminetsinnästä ovat yleistyneet. Ratkaisuiksi ehdotettiin dialogia, yrityskulttuurin kehittämistä, molemminpuolisen kunnioituksen lisäämistä sekä vanhoista tavoista tai asenteista luopumista. Lisäksi painotettiin, että yritysten ja niiden urakoitsijoi-den lupaehtojen mukainen toiminta edistää ilma-piirin parantumista. Malminetsintäyritysten pitäisi myös osoittaa ympäristönäkökohtien hallinnan aukottomuus sekä tiedottaa avoimesti ja vääris-telemättä ennen etsinnän aloittamista elinkaaren eri vaiheista ja hyvistä esimerkeistä kaikille osa-puolille. Esittely- ja keskusteluilloissa käytävän dialogin tueksi toivottiin myös tietoa malmion laadusta ja konkreettisista aluetaloudellisista ja kansantaloudellisista hyödyistä. Tätä ei kuitenkaan voida malminetsintävaiheessa vielä välttämättä tehdä, koska ei tiedetä, löytyykö malmia. Tämä on mahdollista vasta malmiarviovaiheessa.

Kyselytulos vastaa hyvin Talvivaaran kipsisakka-altaan jälkeistä aikaa, jonka jälkeen monet kokevat kaivostoiminnan ja malminetsinnän pelottavina ja reagoivat alaan voimakkaasti. Kaivosala joutui

puolustuskannalle. Luvussa 3 mainitun kaivoskam-mon voidaan katsoa alkaneen kehittyä Talvivaaran kipsisakka-altaan vuodon jälkeen. Odotusten hal-litsemiseksi paikalliset sidosryhmät on hyvä pitää tietoisina toiminnan kehittymisestä malminetsin-nän edetessä (Student 2010, Franks 2011).

4.1.1.2.3 Toimiminen paikkakunnalla

Sekä kuntien, maanomistajien, paikallisväestön että kaivosalan edustajat näkivät malminetsinnän haasteena kaivosyhtiöiden hyväksymisen paikka-kuntalaisena. Tämä on haaste kaikkialla ja tavoite johon yritysten pitää pyrkiä (Thomson & Boutilier 2011, Franks 2011). Tähän suositeltiin haastatte-luissa läsnäoloa, perehtymistä alueeseen ja siellä harjoitettaviin muihin elinkeinoihin, paikallisen työvoima- ja palvelutarjonnan hyödyntämistä sekä osallistumista paikkakunnan toimintaan ja toimin-nan rahoittamiseen. Samaa suosittelevat Thomson & Boutilier (2011), Franks (2011), Eerola (2013a) ja Kestävän kaivostoiminan verkosto (2015a). Maanomistajiin ja paikallisiin asukkaisiin tulisi rakentaa naapuruussuhde. Tämä edellyttää hyviä kanssakäymisen taitoja sekä varhaista yhteydenot-toa kaikkiin maanomistajiin kohdennetulla ja hen-kilökohtaisella tiedottamisella (Eerola 2009, 2013a).

Sidosryhmät vaativat, että omaisuusvahingon sattuessa tulisi maksaa asianmukaiset korvauk-set. Tämä on ollut kaivosalan lainmukainen käy-täntö Suomessa jo pitkään. Yrityksille suositeltiin tiedottamista paikkakunnan kaikille osapuolille jo suunnitteluvaiheessa. Alan kirjallisuus suosittelee tätä tehtäväksi jo kohdealueen tunnusteluvaiheessa (Moon & Whateley 2006, Eerola 2009, 2013a).

Yritysten erityisenä haasteena nähtiin vaih-televa maanomistusrakenne ja maanomista-jien erilaiset suhtautumiset malminetsintään. Malminetsintäalueella saattaa olla lukuisia pien-maanomistajia, tai koko alue voi olla valtion omis-tuksessa Metsähallituksen hallinnoimana. Näin ollen yksi malli ja vaiheistus malminetsinnän ete-nemisessä ja sidosryhmiä lähestyttäessä ei sovellu kaikkiin tilanteisiin. Yritysten ja mahdollisten ohjeistusten tulisi olla joustavia. Ei olekaan ole-massa yhtä mallia, joka pätisi kaikkiin tilantei-siin, vaan menetelmiä on aina tarpeen soveltaa ja sovittaa hankekohtaisesti (Thomson & Boutilier 2011). Yrityksiltä vaaditaan herkkyyttä ymmärtää, mikä milloinkin sopii kontekstiin ja tilanteeseen. Yksityisten maanomistajien kanssa neuvottelemi-nen on luonnollisesti erilaista kuin Metsähallituksen kanssa sopiminen.

43



4.1.1.2.4 Eri elinkeinojen ja intressien huomioiminen

Eri elinkeinojen suhteen sidosryhmät näkivät haas-teena etäisyyden muusta toiminnasta tai muista alueista. Tähän toivottiin selvennystä siitä, kuinka lähellä asutusta, muuta elinkeinon harjoittamista tai suojelualueita malminetsintää voidaan tehdä. Uuden kaivoslain mukaan malminetsinnän tut-kimustoimien minimietäisyys rakennuksesta ja piha-alueesta on 150 metriä. Muiden elinkeinojen harjoittajien ja malminetsintäyritysten edustajia mietitytti myös malminetsinnän muille elinkei-noille aiheuttamien vaikutusten todentaminen ja kompensaatio. Liitteessä 1 suositellaan sekä sidos-ryhmien kanssa tehtävää tai puoleettoman tahon suorittamaa jälkihoidon tarkistusta. Sidosryhmät toivoivat muiden elinkeinojen tilanteen selvittä-mistä hyvin ennen toiminnan aloittamista. Tätä suositellaan Kestävän kaivostoiminnan verkoston (2015a) sidosryhmäyhteistyön mallissa ja luvussa 5. Näin sidosryhmien mukaan malminetsinnästä tai myöhemmin kaivostoiminnasta aiheutuneet vaikutukset metsiin, viljelytuotteisiin, poronli-haan tai yleisesti muihin elinkeinoihin voidaan todentaa. Tämän jälkeen voidaan yhdessä suun-nitella haittojen kompensaatiota tai lievittämistä. Malminetsinnällä ei ole kuitenkaan sellaisia ympä-ristövaikutuksia, jotka pitäisi ottaa huomioon maa- ja metsätalouden tuotteissa tai poronlihan laadussa. Pellot rajataan pois malminetsintälupa-alueilta malminetsinnän esteinä. Ja kuten jo mainittiin luvussa 3, tämä kuuluu SVA:n piiriin, jota ei vaadita malminetsinnässä. Tässä raportissa selvitysten kat-sotaan kuuluvan sidosryhmäyhteistyön piiriin, jossa sosiaalisia vaikutuksia voidaan arvioida tapauskoh-taisesti yhdessä paikallisten kanssa.

Malminetsinnän mahdollisuudet luonnonsuoje-lualueilla nähtiin epäselvinä. Suojelualueille toivot-tiin viranomaisilta tarkkoja rajauksia ja tärkeiden elinympäristöjen turvaamista. Toisaalta koettiin myös tarpeelliseksi selventää erityyppisten suo-jelualueiden, kuten suojelu- ja Natura-alueiden sekä luonnonpuistojen, suhteutusta malminetsin-tään. Haaste on edelleen ajankohtainen Sakatin ja Rompaksen malminetsinnän suhteen (Grundström 2016). Natura-alueilla ei ole malminetsinnälle lainmukaisia esteitä. Tämän lisäksi toivottiin Malminetsintä ja kaivostoiminta suojelualueilla sekä saamelaisten kotiseutualueella ja poronhoitoalueella (MEKO) -oppaan päivittämistä. Opas on päivitetty (TEM 2014).

4.1.1.2.5 Toiminta maastossa

Malminetsintäyritykset näkivät haasteenaan ohjeistuksen ja valvonnan ulottamisen myös ura-koitsijoihin. Tähän ehdotettiin toimintaohjeiden kirjaamista ja järjestelmällistä käsittelyä urakoit-sijan kanssa sekä toteutuksen valvontaa, josta vas-taisivat tilaajat itse.

Sidosryhmät vaativat malminetsijöiltä ja ura-koitsijoilta malminetsinnän jälkihoitoa. Tällä tarkoitetaan kuoppien täyttämistä, niiden reuno-jen loiventamista sekä luontoon kuulumattomien materiaalien keräämistä. Nämä ovat myös Kestävän kaivostoiminnan verkoston (2016) malminetsin-nän arviontityökalun kriteerejä. Myös tarkempaa ohjeistusta ajoneuvoilla tai koneilla tehtävään mal-minetsintään, luvanvaraisuuteen ja maanomista-jan ohjeisiin pidettiin tärkeinä. Tällaistä ei liene tehty muuta kuin poronhoitoalueille (TEM 2014). Yrityksillä on omat ohjeistuksensa.

Esimerkki haasteellisesta maastossa toimimi-sesta on malminetsintä poronhoitoalueella. Hyvänä käytäntönä malminetsintäyhtiöille ehdotettiin geofysikaalisten lentomittausten tai ajoneuvoilla liikkumisen ja kairausten keskeyttämistä tai rajoit-tamista sovittuina aikoina. Hyviä käytäntöjä ovat myös porotokkien kulkureittien huomioiminen ja rakentaminen, poroaitausten kunnioittami-nen sekä mahdollisten vahinkojen korvaaminen. Poropaliskunnan edustajan mukanaolo kulkureit-tejä ja maastoleirejä suunniteltaessa on suositelta-vaa. Kuoppien tai kasojen merkitsemistä pidettiin myös tärkeänä onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Nämä seikat on huomioitu päivitetyssä MEKO-oppaassa (TEM 2014) sekä Kestävän kaivostoimin-nan (2015a) malminetsinnän sidosryhmäyhteistyön mallissa. Toimilla vältetään malminetsinnän nega-tiivisia sosiaalisia vaikutuksia poronhoitoon ja lisä-tään malminetsintätyömaiden turvallisuutta.

4.1.1.2.6 Rakenteelliset näkökulmat

Pessala ja muut (2013) luokittelivat rakenteelli-siksi näkökulmiksi kieleen ja kulttuuriin, infra-struktuuriin, ohjeistukseen, tiedon saatavuuteen ja luotettavuuteen sekä GTK:n asemaan liittyviä seikkoja. Samalla kun Suomessa suositellaan suo-men kielen käyttöä sidosryhmätoiminnassa (Eerola 2009, 2013a), ulkomaalaiset etsintäyhtiöt toivoivat myös neuvontaa ja tilaisuuksia englannin kielellä. Yhteinen kieli samalla ymmärrettävyyden tasolla edistää vuoropuhelua ja yhteisymmärrystä edelly-tyksenä sosiaaliselle toimiluvalle (Gallois ja muut 2016). Kielen molemminpuolinen ymmärrettävyys

44


luovat yritykselle ja paikallisyhteisölle yhteistä sosiaalista pääomaa, jonka perustalta voidaan rakentaa yhteistyötä (Thomson & Boutilier 2011). GTK on järjestänyt vuosittain englanninkielisiä sidosryhmätapahtumia, joissa se kertoo toimin-nastaan ja viranomaiset selventävät lupamenette-lyä ulkomaisille yrityksille. Malminetsijöiden olisi kuitenkin kyettävä kommunikoimaan paikallisten kanssa heidän omalla kielellään, mikä osoittaa kunnioitusta maan kansalaisia, kieltä ja kulttuuria kohtaan (Eerola 2009, 2013a, Gallois ja muut 2016). Tämän vuoksi ulkomaisten malminetsintäyritysten on hyvä palkata paikallisia geologeja ja muita työn-tekijöitä (Ziessler-Korppi 2013).

Yrityksissä nähtiin haasteena infrastruktuurin riittämättömyys syrjäseuduilla. Hyväksi käytän-nöksi ehdotettiin erilaisten yritysten tarpeiden yhteen sovittamista ja infrastruktuurin kehittä-mistä, esim. tiestön, palveluiden ja majoituska-pasiteetin suhteen erityisesti syrjäalueilla. Tässä yritysten, paikallisyrittäjien, kuntien ja valtion yhteistyö nähdään tärkeänä (Soudunsaari & Hentilä 2016). Samaa ovat suositelleet Thomson & Boutilier (2011) ja Lyons ja muut (2016) erityisesti kehitys-maissa, missä infrastruktuuriin liittyvät haasteet ovat suuria. Suomessa toimivien malminetsintäyri-tysten verkkosivuilla ja vastuullisuusraporteissa on kerrottu kuitenkin yleensä vain paikallisten urheilu- ja kulttuuriyhdistysten ja -tapahtumien sponsoroinnista (Eerola 2014b). Yritysten edusta-jien vastaukset paljastavat yrityksillä olevan haluja ja tarpeita muihinkin sosiaalisiin investointeihin, jotka palvelisivat näiden yhteiskuntavastuul-lista toimintaa omien intressiensä näkökulmasta. Tarpeet voisivat olla yhteen sovitettavissa paikal-lishallinnon ja valtion tarpeiden kanssa. Tämä on yleinen yhteiskuntavastuullisuuden muoto mal-minetsintäyrityksille myös kehitysmaissa (Lyons ja muut 2016). Yhteistyötä suositellaan, jotta kaivos-yhtiöt eivät kilpailisi hallinnon kanssa vaan tukisi-vat tätä sen toiminnassa (Thomson & Boutilier 2011, Mutti ja muut 2012, Lyons ja muut 2016).

Kyselyajankohdan aikana malminetsintään ei ollut Suomessa yhteistä ohjeistusta, vaan kaikki toimivat omien malliensa mukaisesti. Vastausten mukaan yleisen ohjeistuksen saaminen parantaisi

tilannetta. Tällaista kehitettiin KaivosAkatemiassa (Eerola 2013a, b, Ziessler-Korppi 2013) ja jalos-tettiin ja täydennettiin SAM-hankkeessa sekä Kestävän kaivostoiminnan verkostossa (Kestävän kaivostoiminnan verkosto 2015a). Se esitellään luvussa 5. Kestävän kaivostoiminnan verkosto kouluttaa Kaivannaisteollisuus ry:n jäsenyrityksiä ohjeistukseensa.

Sidosryhmät pitivät haasteenaan ympäristövai-kutuksiin liittyvän puolueettoman tiedon puuttu-mista, koska ympäristövaikutusten arvioinnin laatii yleensä yrityksen palkkaama konsultti. Tämän on tuonut esiin myös Suopajärvi (2013) kaivoksia kos-kevassa aineistossaan. Toivottiin riippumattoman tahon tekemiä ja mahdollisesti myös kustantamia selvityksiä. Malminetsinnän pienten ympäristövai-kutusten vuoksi YVA ei kuitenkaan koske malmin-etsintää, kuten mainittiin luvussa 3. Natura-alueilla tehdään Natura-selvitys, (ks. luku 3).

Haastatellut sidosryhmät eivät nähneet GTK:ta täysin riippumattomana tahona malminetsintä- ja kaivostoimintaan liittyvissä kysymyksissä. Heidän mielestään SYKE tai yliopistot voisivat olla sellai-sia. Neljä maakuntaa käsittävässä kyselyssä GTK:ta pidettiin kuitenkin luotettavimpana tahona kai-vosasioissa (Jartti ja muut 2014). Osa yritysvas-taajista toivoi GTK:n aseman – ja mahdollisen erityisaseman – selkiyttämistä malminetsinnässä ja sen kirjaamista lakiin. Valtioneuvoston uusi asetus GTK:sta on vuodelta 2011 (Suomen säädös-kokoelma 2011), ja sen mukaan GTK ei tee enää malminetsintää vaan malmipotentiaalin kartoi-tusta. Toimintaansa varten GTK joutuu kuitenkin hakemaan Tukesilta malminetsintälupaa kuten yrityksetkin. GTK:n malmipotentiaalin kartoitus kohdistuu alueille, jotka eivät ole yritysten aktiivi-sen mielenkiinnon kohteena (Eerola ja muut 2015). GTK palvelee kansallisia intressejä kartoittaen maamme maankamaran malmivarantoa ainoana julkisena kansallisena toimijana. GTK:n pitkäjän-teisen työn tuloksena Suomeen on perustettu 20 kaivosta, joista joitakin hyödyntävät ulkomaiset yhtiöt (esim. Suurikuusikko Kittilässä). Suurin osa GTK:n pitkäjänteisesti keräämästä valtakunnalli-sesta geotietoaineistosta on vapaasti saatavilla, ja se palvelee myös ulkomaisia kaivosyhtiöitä.

4.2 Vastuullinen malminetsintä -työpajaseminaari

Edellä esitelty haastattelututkimus toimi pohjana aiheesta järjestetylle Vastuullinen malminetsintä seminaarityöpajalle. Seminaarityöpajan tarkoi-

tuksena oli syventää haastattelututkimuksesta saatua tietoa aiheeseen liittyvillä sidosryhmien, yritysedustajien ja viranomaisten puheenvuoroilla

45



sekä ryhmätyöskentelyllä. Tähän kutsuvierastilai-suuteen Oulussa 29.–30.1.2013 osallistui yhteensä yli 60 kaivosyritysten, viranomaisten ja sidos-ryhmien edustajaa (Eerola 2013b). Tilaisuudessa heillä oli mahdollisuus tuoda esiin huoliaan ja odotuksiaan malminetsinnän vastuullisuudesta. Tapahtumassa esiteltiin ja haettiin malminetsin-nän vastuullisuuden hyviä käytäntöjä sovelletta-vaksi Suomeen. Tilaisuudessa järjestettiin myös ryhmätyöskentely, jossa osallistujat tunnistivat yhteisiä, Suomeen soveltuvia hyviä käytäntöjä. Haastattelututkimuksen tulokset ohjasivat semi-naarin suunnittelua ja toteutusta.

Gaia Consulting Oy (2013a, b) kokosi tilaisuuden kommenttipuheenvuoroissa esitetyt näkökulmat yhteen, analysoi ryhmätyön tulokset ja tunnisti asi-antuntijatyönä niistä eri teemoja. Tulokset raportoi-tiin teemojen mukaisesti (Gaia Consulting Oy 2013a, b). Tässä raportoinnin tulokset puretaan, esitellään, tulkitaan ja kommentoidaan.

4.2.1 Työpajaseminaarin tulokset

Työpajaseminaarin tuloksena yhteisiksi hyviksi käytännöiksi nousivat esiin kolme pääteemaa: 1. asennemuutos, 2. hyvä työn laatu ja toiminta sekä 3. viestinnän ja vuorovaikutuksen kehittäminen. Pääteemojen sisältö selostetaan alla.

4.2.1.1 Asennemuutoksen tarve

Seminaarin puheenvuoroissa ja työpajassa todet-tiin, että kaivosyhtiöiden olisi otettava omakseen kehittymisen ja vastuunkannon asenne. Yhtiöiden koko organisaatio ja niiden urakoitsijat olisi sitoutettava vastuulliseen toimintaan. Tätä on pai-nottanut myös Kemp (2010) Australiassa tehdyssä tutkimuksessaan sekä Kestävän kaivostoiminnan verkosto (2016) malminetsinnän arviointityökalun kriteereissä. Asenneilmasto on myös tärkeää, kun toimitaan verkostoissa: kaikilla osapuolilla on vas-tuunsa, joka pitää tiedostaa kaikessa toiminnassa. Tämä on tärkeä havainto, koska yhteiskuntavas-tuukeskustelussa huomio kiinnittyy useimmiten ainoastaan yrityksiin (Edwards & Hulme 1996, Eerola 2014a).

Dialogissa yritysten edustajien olisi kyettävä asettumaan toisen rooliin ja pyrittävä hakemaan rakentavaa konsensushenkistä asennetta toisen omaisuutta kunnioittaen. Tässä hyviä käytäntöjä ovat paikallisväestön asemaan asettuminen, nöyrä asiallinen suhtautuminen mahdolliseen kritiik-

kiin sekä faktatiedon jakamisen lisääminen. Sama koskee kuitenkin myös sidosryhmiä. Kaivosalan edustajat, tutkijat ja sidosryhmät harjoittelivat näitä yhteisessä SAM-hankkeen draamatyöpajassa Rovaniemellä keväällä 2015 (Myllyoja ja muut 2015).

Toisaalta myös yleisön, median ja ympäristö-aktivistien asenteissa ja suhtautumisessa kaivos-toimintaa kohtaan nähtiin korjaamisen varaa (ks. luku 2). Suhtautumisella kaivostoimintaa kohtaan tarkoitetaan kirjoittajan tulkinnan mukaan väärään tietoon, epä- ja ennakkoluuloihin sekä Talvivaaran ympäristövaikutuksien yleistämiseen liittyvää kai-voskriittisyyttä sekä kaivoskammon lietsomista ja uhkakuvien levittämistä (ks. luku 3). Erityisesti median ja ympäristöaktivistien olisi pyrittävä otta-maan selvää asioista ja välittämään niihin perustu-vaa faktatietoa pelon ja sekaannuksen lietsomisen sijaan. Kaivosalan olisi puolestaan lisättävä vies-tintäänsä ja vuorovaikutustaan sidosryhmiensä kanssa. Kestävän kaivostoiminnan verkostossa kaivosalan ja sidosryhmien edustajat ovat onnis-tuneet tekemään yhteisyötä hyvässä ja rakentavassa hengessä.

4.2.1.2 Hyvä työn laatu ja toimenpiteet

4.2.1.2.1 Viranomaisyhteistyö ja luonnonsuojelualueet

Viranomaiset suosittelivat aikaista yhteistyötä ELY-keskusten kanssa. Näin luonnonsuojelullisesti her-kät kohteet voidaan tunnistaa ajoissa ja rajata ne tarvittavin osin pois haettavalta toimenpidealu-eelta. Tällä tavoin saadaan paremmat lähtökohdat paikallisen tilanteen hahmottamiseen ja siihen, mitä luonnonsuojelualueilla pitää erityisesti varoa. Tämä on myös Kestävän kaivostoiminnan verkos-ton (2016) vastuullisen malminetsinnän arviointi-järjestelmän kriteeri luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen osalta. Parhaan luokituksen ympä-ristönsuojelussa saa yritys, joka rajaa luonnon-suojelualueet suunnitelmistaan eikä toimi niillä. Goodland (2012) luokittelee luonnonsuojelualueet no-go-alueiksi, eli alueiksi, joilla toimimista pitäisi välttää. Prospectors’ and Developers’ Association of Canadan (2012a) vastuullisen malminetsinnän ohjeistus e3Plus suosittelee samaa.

Viranomaisten keskinäistä yhteistyötä olisi myös kehitettävä niin, että lupakäsittely olisi tehokasta. Tämä tuli esiin myös haastatteluissa. Virkamiesten tulisi kohdella tasapuolisesti kaikkia toimijoita ja neuvoa malminetsijöitä niin, että pelisäännöt oli-sivat niille selvät. Yritysten lupahakemusten pitäisi puolestaan olla hyvin ja huolellisesti tehtyjä, ja

46


niissä tosiasiat tulee olla tarkasti ja täsmällisesti kirjattuina. Puutteelliset lupahakemukset lisää-vät niiden käsittelyaikaa, kun yrityksiltä joudutaan pyytämään lisäselvityksiä (Päivä Rantakoski, Tukes, suullinen tiedonanto 2013).

Viraonomaisten välisiä suhteita yritettiin kehit-tää SAM-hankkeen viranomaistyöpajassa, jossa käsiteltiin Kuusamon kultakaivoshanketta ja kaa-voitusta (Molarius 2015). Hankkeen päättymisen jälkeen tilannetta ei ole kuitenkaan seurattu (Riitta Molarius, VTT, kirjallinen tiedonanto 2016).

4.2.1.2.2 Yritysten ja urakoitsijoiden toiminta

Yrityspuheenvuorojen mukaan yhtiöiden olisi suunniteltava ja valvottava työn teknistä toteu-tusta huolellisesti, tavoitteenaan hyvä työn laatu. Toiminnan pitää tapahtua yhtä vastuullisesti kuin omalla maalla tai vielä paremmin. Urakoitsijoille pitää saada kirjallinen ohjeistus tilaavan yrityksen arvoista ja toimintaperiaatteista. Tämä tuli esiin myös haastatteluissa.

Yritysedustajien mukaan yritysten tulisi kehit-tää vastuullisen malminetsinnän ohjeistusta, mitä toivottiin myös haastatteluissa. Tähän suo-siteltiin laadittavaksi tarkastuslista niistä asioista, joita Suomessa pitää ottaa huomioon. Ziessler-Korppi (2013) laati sellaisen opinnäytetyössään, ja Kestävän kaivostoiminnan verkosto (2015a) loi mallin malminetsinnän sidosryhmäyhteistyöhön (luku 5).

Yritysedustajien mukaan malminetsintätoi-mia olisi kehitettävä niin, ettei moitteen sijaa ole. Alueen jälkihoitoa ja vahinkojen tarkastusta ehdo-tettiin tehtäväksi puolueettoman arvioijan toi-mesta, mitä vaadittiin myös haastatteluissa. Tämä on myös hiljattain laaditun Kestävän kaivostoimin-nan verkoston (2016) malminetsintäjärjestelmän arviointikriteerinä luonnon monimuotoisuuden säi-lyttämisessä. Lisäksi tarkastus voidaan tehdä myös yhdessä sidosryhmien kanssa.

4.2.1.2.3 Malminetsintä ja muut elinkeinot

Sidosryhmien mukaan yritysten tulisi hahmottaa paikalliset toiminnot sekä toimintansa reuna-ehdot. Paikallisten vaikutusmahdollisuus nähtiin tärkeäksi etenkin poronhoidon kannalta. Tämä on otettu huomioon MEKO-oppaassa (TEM 2014), Kestävän kaivostoiminnan verkoston (2015a) mal-minetsinnän sidosryhmäyhteistyön mallissa (luku 5) ja malminetsintäjärjestelmän arviointityökalun sidosryhmäyhteistyön kriteerinä (Kestävän kaivos-toiminnan verkosto 2016).

KaivosAkatemian seminaarityöpajassa ehdo-tettiin oleellisena paikallisten paliskuntien pää-tösvaltaa malminetsintäalueista ja -ajankohdista. Mahdollisuus vaikuttaa ja sitouttaa luo luottamusta eri osapuolten välille (Thomson & Boutilier 2011). Tosin eri elinkeinojen intressien yhteensovitteluun ei ole olemassa yleispätevää mallia, kuten toteavat myös Hast & Jokinen (2016). Paikallisessa toimin-nassa voidaan kuitenkin soveltaa jo olemassa olevia hyviä käytäntöjä, joissa kaikkien paikallisten toimi-joiden tuominen yhteiseen dialogiin on keskeistä. Franks (2011) katsoo tämän kuuluvan SVA:n piiriin, kun taas tässä raportissa se kuuluu sidosryhmäyh-teistyöhön (ks. luku 5).

4.2.1.3 Viestinnän ja vuorovaikutuksen kehittäminen

Seminaarissa oltiin yksimielisiä siitä, että mal-minetsinnän eri osapuolten pitää pyrkiä avoimeen dialogiin jo hankkeen valmistelun alkuvaiheessa. Tätä tukee myös malminetsintää koskeva kirjal-lisuus (Thomson & Joyce 1997, Moon & Whateley 2006, On Common Ground Consultants Inc. 2007, Eerola 2008, 2009, 2013a, Ziessler-Korppi 2013). Keskeistä on tiedon jakaminen, vuorovaikutteisuus, henkilökohtaisuus ja eri sidosryhmien huomioimi-nen yksilöllisesti, kuten Eerola (2009) on todennut kokemuksiinsa perustuen. Sidosryhmätoiminta ja viestintä ovat malminetsinnän keskeisimmät vastuullisuuden haasteet Suomessa (Eerola 2013a). Yhteistyö ja viestintä kaikille osapuolille varhai-sessa vaiheessa hälventävät pelkoja ja uhkakuvia (ks. luvut 2 ja 3). Yrityksen ja paikallisyhteisön väli-sissä tapaamisissa jaettavan informaation tulisi olla yleistajuista ja selkokielistä, kuten painottavat myös Thomson & Boutilier (2011) ja Gallois ja muut (2016). Lisäksi toivottiin toimintaa havainnollistettavan kuvin ja esityksin.

Paikallisyhteisön kanssa on pystyttävä kom-munikoimaan kotimaisilla kielillä, kuten todettiin myös haastatteluissa. Avoimesti tiedottaen voidaan kertoa malminetsinnän lähtökohdista, luonteesta ja todellisuudesta. Malmin löytämisen epävarmuus huomioon ottaen tulevaisuuteen liittyvät odotukset eivät saisi olla liian pessimistisiä tai optimistisia. Odotukset ja niiden hallinta ovat malminetsinnän sidosryhmätoiminnan ja yritys-yhteisösuhteiden suurimpia haasteita (Student 2010). Julkisessa keskustelussa Suomessa malminetsintä rinnas-tetaan kuitenkin usein kaivostoimintaan, ja siksi mielikuvien huomioiminen sidosryhmätoimin-nassa on tärkeää ja haastavaa. Malminetsinnässä

47



on huomioitava mahdollisen pelon ja vastustuk-sen perimmäiset syyt: ne eivät usein kohdistu itse malminetsintään toimintana vaan mahdolliseen kaivokseen ja sen ympäristövaikutuksiin. Tämä on yleistä maailmalla (Student 2010). Eräs sidosryh-mien edustaja totesi kaivostoimijoiden herättävän pelkoa maanomistajissa ja asukkaissa. Kirjoittajan tulkinnan mukaan tämä liittyy luvuissa 2 ja 3 mai-nittuun kaivoskammoon. Siksi alalla on tarvetta niin asennemuutokseen kuin tiedonjakoonkin. Kirjoittajan tulkinnan mukaan kehotus asennemuu-tokseen koski pyrkimystä avoimuuteen, dialogiin ja aktiiviseen kontaktien hakuun paikallisia koh-taan. Nähtiin myös tärkeäksi lisätä alan positiviista näkyvyyttä ja median hyödyntämistä: portaalit, lehtijutut ja yritysten alueelliset tiedotteet pitäisi saada myös suomeksi. Tätä varten GTK:n johtama Kaivosalan viestinnän kehittämishanke (Kavike) perusti Kaiva.fi-verkkosivut (Eerola 2014c, tau-lukko 1), ja Kestävän kaivostoiminnan verkostossa (2015a, 2016) tähän on kiinnitetty huomiota mm. malminetsinnän sidosryhmätoiminnan mallissa sekä arviointikriteereissä.

Yritysten edustajien pitäisi muodostaa henki-lökohtainen keskusteluyhteys median edustajiin (Eerola 2009). Soittaminen tai tapaaminen sähkö-posti- tai mediatiedotteiden sijaan on hyvä käy-täntö (ks. luku 5). Kun toimittajat ottavat yrityksen edustajaan yhteyttä, tämän kannattaa vastata ja kommentoida asiallisesti.

Maanomistaja on malminetsintäalueen keskei-nen vaikuttaja ja voi antaa suostumuksen malmin-etsintään omistamallaan maallaan ilman virallista malminetsintälupaa. Ehdotettiin, että malminet-sintäyritysten ja Maataloustuottajien keskusliiton (MTK) pitäisi tehdä yhteistyötä malminetsintään liittyvien pelkojen hälventämiseksi. Positiivisena tekijänä nähtiin myös yrityksen näkyvä paikka-kunnan elämään aktiivisesti osallistuva läsnä-olo. Piileskely ja tuntemattomuus voivat herättää epäluuloa ja pelkoa (Eerola 2009), jotka voivat kääntyä toiminnanharjoittajaa vastaan (Thomson & Boutilier 2011, Heikkinen ja muut 2013). Kuten

Fiskerkin (2008) painottaa, yrityksen toimihenki-löiden kasvot on saatava näkyviin, ja yrityksen on hyvä ylläpitää tiivistä kontaktia paikallisyhteisöön. Esimerkki tästä olisi malminetsintäalueen työmaan kulkureittien, varottavien kohteiden ja toiminnan ajankohtien suunnitteleminen yhdessä paliskun-tien kanssa (TEM 2014, Kestävän kaivostoiminnan verkosto 2015a, b). Paikallisia olisi hyvä myös osal-listaa päätöksentekoon ja hyödyntää paikallista asi-antuntemusta ja osaamista, kuten Eerola (2013a) on suositellut. Tällä päästäisiin aktiiviseen yhteistyö-hön. Eri toimijoiden omat roolit tuotaisiin kuitenkin selkeästi esiin.

Tärkeää on myös mahdollistaa palautteen anta-minen ja jatkotoimista tiedottaminen paikallisille. Tämä on otettu huomioon Kestävän kaivostoiminnan verkoston (2015a, 2016) malminetsinnän sidos-ryhmätoiminnan mallissa ja arviointityökalussa. Tarpeellisen ja ymmärrettävän tiedon malmin-etsinnästä pitää olla helposti saatavilla kaikille toimijoille. Suurelle yleisölle pitää jakaa tietoa mal-minetsinnästä: mitä tehdään, miksi, miten ja mitä vaikutuksia sillä on eri kanavia käyttäen. Kaiva.fi:ssä on tietoa malminetsinnästä. Hyviä käytäntöjä ja standardeja olisi hyvä levittää myös geologian opiskelijoille, jotta ne tulisivat tutuiksi jo opiske-luaikana. Kirjoittaja on pitänyt esitelmiä ja kurs-seja aiheesta yliopistojen geologian opiskelijoille ja opettanut sidosryhmätoimintaa yksityisyrityksen harjoittelijoille.

Malminetsinnän ja kaivostoiminnan aluetalou-dellisen vaikutuksen konkreettiset esimerkit pitäisi tuoda myös esiin viestinnässä hyödynnettäviksi. Malminetsinnän aluetaloudellisista vaikutuksista ei ole tehty selvitystä, mutta kaivostoiminnasta näitä on laadittu (Haltia ja muut 2012, Tiainen ja muut 2017). Kaivostoiminnan aluetaloudellisten hyötyjen on katsottu olevan viisinkertaiset nii-den ympäristövaikutuksiin nähden (Haltia ja muut 2012). Vastuullisuusraportointi verkossa on yksi keino tällaisen yrityskohtaisen tiedon levittä- miseksi (Lyons ja muut 2016).

4.3 Kommentti

Haastatteluissa ja työpajassa esille tulleet toiveet ja odotukset kaivostoiminnan ja malminetsinnän vastuullisuudesta olivat johdonmukaisen yhtene-viä, odotettavia ja realistisia, ja niiden toteuttaminen on mahdollista. Ne on otettu huomioon seuraavassa luvussa esitellyssä Kestävän kaivostoiminnan ver-

koston (2015a) sidosryhmäyhteistyön mallissa. Ne ovat myös hyvin linjassa kansainvälisessä kirjallisuudessa esiintyvien vaatimusten kanssa (vrt. Bridge 2004, On Common Ground Consultants Inc. 2007).

Suuremmaksi osaksi haastatteluissa esiin tuo-dut sidosryhmien toiveet koskivat ympäristöä,

http://kaiva.fi/

http://kaiva.fi/

48


taustatilan selvittämistä ennen toiminnan alkua, viestintää sekä muiden elinkeinojen huomioimista. Maanomistajat haluaisivat myös hyötyä kaivos-toiminnasta ja malminetsinnästä taloudellisesti. Suomessa maanomistajat saavat kaivoslain mukai-

sen vuotuisen korvauksen kaivostoiminnasta (50 euroa hehtaarilta) ja 0,15 %:n louhintakorvauksen (rojaltin) vuoden aikana louhitun ja hyödynne-tyn metallimalmin kaivosmineraalien lasketusta arvosta (Tukes 2016). Sitä laskettaessa otetaan

VASTUULLISEN MALMINETSINNÄN KYSELYSTÄ JA TYÖPAJASEMINAARISTA POIMITUT HYVÄT KÄYTÄNNÖT Teema ToimenpiteetYleistä – Avoin ja vuorovaikutteinen asenne alusta alkaen

– Mielikuvien huomioiminen malminetsinnästä (sekoitetaan kaivokseen)

Kontakti ja vuorovaikutus

– Kontakti paikallisiin varhaisessa vaiheessa– Paikalliset sidosryhmät huomioon ja dialogiin– Kerrotaan malmipotentiaalista ja geologiasta– Viestintä suomeksi (tai ruotsiksi tai saameksi)– Paikallisten vaikutusmahdollisuudet huomioon– Sovitaan malminetsintäalueista ja ajankohdista paliskuntien kanssa– Varhainen yhteistyö viranomaisten kanssa– Kerrotaan malminetsinnän vaikutuksista– Keskusteluyhteys mediaan– Asetutaan paikallisväestön asemaan– Suhtautuminen kritiikkiin nöyrää ja asiallista– Faktatiedon jakamisen lisääminen– Vastuullisen malminetsinnän ohjeistuksen ja raportoinnin kehittäminen– Aktiivinen ja näkyvä läsnäolo paikkakunnalla – Paikallisen asiantuntemuksen ja osaamisen hyödyntäminen– Paikallisen työvoiman käyttö– Yhteistyö paikallisyrittäjien kanssa

Viestintä – Aikainen yhteistyö ja tiedottaminen– Käynti tutkimusalueen lähiseudun maanomistajien ja asukkaiden luona– Kehitetään standardit malminetsintäyhtiöiden tiedottamiselle ja tiedotussuunnitelmat– Yleistajuista ja selkokielistä informaatiota suomeksi– Tupaillat– Toiminnan havainnollistaminen kuvin ja esityksin– Näkyvyyden ja median hyötykäyttö: portaalit, yritysten alueelliset tiedotteet suomeksi– Lupahakemusten huolellinen laadinta– Tietoa jatkotoimista– Kaikille toimijoille soveltuvan tiedon saatavuuden varmistaminen– Koulutusta malminetsinnästä laajalle yleisölle (mitä tehdään, vaikutukset) – Hyvät käytännöt tutuiksi geologian opiskelijoille

Viranomais- toiminta

– Aikainen yhteistyö viranomaisten kanssa– Tunnistetaan herkät kohteet ajoissa ja rajataan tarvittavin osin pois– Viranomaisten keskinäisen yhteistyön kehittäminen– Viranomaisilta tasapuolinen kohtelu kaikille– Tehokas lupäkäsittely– Neuvontaa malminetsijöille ja selvät pelisäännöt

Työn laatu – Huolellinen suunnittelu ja valvonta– Aktiivinen yhteistyö– Eri toimijoiden roolit esiin– Sovitaan kulkureitit, varottavat kohteet ja ajankohdat sidosrymien kanssa– Jälkihoidon ja vahinkojen tarkastus puolueettomalla taholla– Mahdollisten vahinkojen korvaus– Toiminta kuin omalla maalla tai paremmin– Kirjallinen ohjeistus urakoitsijoille– Tarkastuslista yrityksille

Taulukko 4. Haastatteluissa ja työpajaseminaarissa yritysten ja sidosryhmien edustajien ehdottamat parhaat käytännöt vastuulliseen malminetsintään.Table 4. The best practices for responsible mineral exploration proposed by the company and stakeholder representatives at interviews and the workshop.

49



huomioon malmin sisältämien hyödynnettyjen metallien keskiarvohinta vuoden aikana ja muiden malmista hyödynnettyjen tuotteiden keskimääräi-nen arvo vuoden aikana. Kaivosyhtiö voi kuitenkin myös ostaa tai pakkolunastaa maat. Valtio ja paik-kakunta hyötyvät kaivostoiminnasta palkka- ja yritysverotuksen kautta. Yhteisöveroa alkaa ker-tymään kuitenkin vasta sitten, kun yritys tuottaa

voittoa, mikä voi tapahtua vasta monen vuoden kuluttua kaivoksen perustamisesta (Selinheimo ja muut 2015). Maanomistajien malminetsinnästä saamista korvauksista kerrottiin luvussa 2.

Haastatteluissa ja työpajaseminaarissa yritysten ja sidosryshmien edustajien ehdottamat malminet-sinnän parhaat käytännöt on jaoteltu teemoittain ja listattu taulukossa 4.

5 SIDOSRYHMÄYHTEISTYÖN MALLI MALMINETSINTÄÄN

Yritys-yhteisösuhteet ovat elintärkeitä kaivostoi-minnalle sen paikkasidonnaisuuden vuoksi. Vaikka malminetsinnässä liikutaan varsinkin sen alku-vaiheessa laajoilla alueilla, malminetsijöiden pitää hakea aktiivisesti kontaktia paikallisiin asukkai-siin ja maanomistajiin, kuten toivottiin edellisen luvun haastatteluissa ja työpajassa ja kirjallisuu-dessa ehdotetun mukaisesti. Sidosryhmätoiminta ja -yhteistyö ovat tärkeitä sekä kaivostoiminnassa että malminetsinnässä. Maailmalla on kehitetty monia sidosryhmätoiminnan malleja malminetsin-tään etenkin kehittyviä maita ja alkuperäiskansoja silmällä pitäen. Alan kirjallisuudessa ja edellisessä luvussa kuitenkin painotetaan, että yksi malli ei sovellu kaikkiin konteksteihin ja että toimintamal-leja pitää luoda tai sopeuttaa kulloinkin vallitseviin olosuhteisiin (Thomson & Boutilier 2011, Eerola

2014c). Olosuhteet Suomessa poikkeavat paljon kehittyvien maiden vastaavista (ks. luku 2), ja se tuo eroja myös yhteiskuntavastuuseen, viestintään ja sidosryhmätoimintaan.

Tässä luvussa tarkastellaan paikallistason sidos-ryhmätoiminnan merkitystä malminetsinnässä yhteiskuntavastuun ja sosiaalisen toimiluvan näkökulmasta Suomessa. Suomen oloihin on kehi-tetty sidosryhmätoiminnan malli yrityksen ja pai-kallisyhteisön ensimmäiseen kohtaamiseen (Eerola 2009, 2013a) ja sitä seuraavaan monivaiheiseen sidosryhmäyhteistyöhön (Kestävän kaivostoimin-nan verkosto 2015a). Mallilla pyritään vastaamaan luvun 4 haastatteluista ja työpajasta nousseisiin kysymyksiin ohjeistuksena malminetsinnän vies-tintään ja sidosryhmäyhteistyöhön.

5.1 Sidosryhmätoiminnan mallin kehittäminen

Kirjoittaja havahtui paikallisväestön kontaktoin-nin ja vuoropuhelun merkitykseen Brasiliassa 1980–1990-lukujen aikana geologisen perustutki-muksen, -kartoituksen ja malminetsinnän maas-totöissä. Maassa ei tunneta jokamiehenoikeutta, ja tuntematon, yksityisillä mailla liikkuva saatetaan sekoittaa maata valtaamaan tulleisiin maattomiin maatyöläisiin tai rikollisiin (Eerola 1993). Tällä saattaa olla jopa hengenvaarallisia seurauksia. Geologin maastotyö ei ole myöskään ihmisille tuttua tai tavanomaista toimintaa, ja se saattaa herättää epäluuloa kaikkialla (Eerola 1993, 2001). Kertomalla maanomistajille ja asukkaille, mitä maastossa tekee ja miksi, auttoi hälventämään epäluuloja, välttä-mään konflikteja ja luomaan hyvät suhteet paikal-lisiin (Eerola 1993).

Brasiliassa opittua toimintamallia sovellet-tiin Mäntsälässä Geologian tutkimuskeskuksen ja Helsingin yliopiston geologian laitoksen välisessä

Hyvinkää–Mäntsälä-malmiprojektissa vuosina 1997–2000 (Eerola 2001). Jokamiehenoikeudesta huolimatta ajateltiin kontaktoinnin olevan koh-telias tapa saada paikalliset tietoiseksi toimin-nasta alueella. Samaan aikaan Mäntsälässä tehtiin mökkimurtoja ja Natura 2000 -ohjelman inven-tointeja, jolloin alueella liikkuviin tuntematto-miin suhtauduttiin epäluuloisesti ja kielteisesti. Maastotöiden alussa aloitettu tutkimusalueen väes-tön systemaattinen henkilökohtainen kontaktointi ja tiedottaminen sallivat kallioperähavaintojen tekemisen jopa yksityisissä pihoissa koko hank-keen ajan (Eerola 2001). GTK alkoi kehittää omaa sidosryhmätoimintaansa 2000-luvun alussa (Eerola ja muut 2015b).

Työskennellessään uraanin etsinnässä Suomessa vuosina 2006–2008 kirjoittaja kehitti ja harjoitti malminetsinnän sidosryhmätoimintaa (Eerola 2008, 2009), koska uraanin etsintä aiheutti vastarintaa

50


monilla alueilla (Litmanen 2008). Toimintamallia sovellettiin myös kullanetsintään ja opetettiin alan harjoittelijoille vuosina 2011–2012.

KaivosAkatemia-hankkeessa sidosryhmätoi-minnan tutkimusta, kehittämistä ja systema-tisointia jatkettiin vuosina 2012–2014 (Eerola 2013a, Ziessler-Korppi 2013) ja jalostettiin SAM-hankkeessa sekä täydennettiin Kestävän kaivostoi-minnan verkostossa vuosina 2014–2015 mm. tässä esiteltyjen KaivosAkatemian kyselyn ja seminaa-rityöpajan tulosten pohjalta (luku 4). Panoksensa

yhteistyöhön toivat myös Kestävän kaivostoimin-nan verkoston yritykset ja sidosryhmät, ja tärkeinä pohjina mallille olivat Anglo-Americanin SEAT (Socio-Economic Assessment Toolbox) -työkalu-pakki sekä Prospectors’ and Developers’ Association of Canadan (2012a) e3Plus-sidosryhmätoiminnan ohjeistus. Tämän kehitys- ja yhteistyön tuloksena syntyi monivaiheinen ja kokonaisvaltainen malli malminetsinnän sidosryhmätoimintaan Suomessa (Kestävän kaivostoiminnan verkosto 2015a), jota käsitellään tässä.

5.2 Toimintamalli

KaivosAkatemiassa, SAM-hankkeessa ja Kestävän kaivostoiminnan verkostossa kehitetty malmin-etsinnän sidosryhmätoiminnan malli perustuu malminetsinnän eri vaiheisiin (Kestävän kaivos-toiminnan verkosto 2015a, luku 3). Vaiheet ovat 1. esivalmistelu, 2. tunnustelu, 3. pitkäjäntei-nen malminetsintä ja 4. toiminnan päättäminen tai sen jatkaminen kaivoshankkeeksi (kuva 10). Monivaiheinen malli auttaa yrityksiä ajoittamaan,

rytmittämään ja kohdistamaan sidosryhmätoimin-tansa malminetsinnän elinkaaren ja lupaprosessin mukaisesti (Eerola 2013a). Jokaisessa vaiheessa on omat toimenpiteensä malminetsinnän paikalli-sen hyväksynnän ansaitsemiseksi (kuvat 10, 11). Tavoitteena on ottaa sidosryhmät kokonaisval-taisesti huomioon jo kaivostoiminnan elinkaaren varhaisessa vaiheessa. Malminetsintä on kuvattu aikaisemmin luvussa 3.

YritysGeologi Alue

Tunnustelu

VarausMalmin-etsintä-

lupa

Etsintätyö

Kaivos?

Lupakäsittelyn mukainen rytmitys ja ajoitus

Haku

V I E S T I N T Ä

Kriittinen hetki!

Haku

1. Vaihe 2. Vaihe

Lähtö?Malminetsintä

Henkilökohtaiset kontaktitavainsidosryhmiin

Pitkäjänteinenmalminetsintä

Yrityksen profilointiverkkosivu, SoMe, esite,tiedotusmateriaali,palautejärjestelmä,alueen profilointi,sidosryhmien tunnistaminen,vaikutusalueen määritys

Tupailta kaikille,vaikutusmahdollisuuksien

ja lupaprosessien selvennys,paikallisten tarpeidenhuomioiminen

LÄHTÖSUUNNITELMA/KAIVOKSEN SUUNNITTELU

3. Vaihe 4. Vaihe

Integroitu monivaiheinen malli paikalliseen sidsoryhmäyhteistyöhön malminetsinnässä

Esivalmistelu

Työryhmä/pienryhmätkorvauskirje,alihankkijakoulutus,yhteistyö, osallistaminen,sponsorointi, paikallistenyrittäjien ja työvoimanhyödyntäminen

TIEDONKERUU (SOSIAALISTEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTIA VARTEN)

VUOROVAIKUTUSSUUNNITELMA

SIDOSRYHMÄANALYYSI

Lähtö? Lähtö? Lähtö?

YritysGeologi Alue

Tunnustelu


lupa

Etsintätyö

Kaivos?

Lupakäsittelyn mukainen rytmitys ja ajoitus

Haku

V I E S T I N T Ä

Kriittinen hetki!

Haku

1. Vaihe 2. Vaihe

Lähtö?Malminetsintä

Henkilökohtaiset kontaktitavainsidosryhmiin

Pitkäjänteinenmalminetsintä

Yrityksen profilointiverkkosivu, SoMe, esite,tiedotusmateriaali,palautejärjestelmä,alueen profilointi,sidosryhmien tunnistaminen,vaikutusalueen määritys

Tupailta kaikille,vaikutusmahdollisuuksien

ja lupaprosessien selvennys,paikallisten tarpeidenhuomioiminen

LÄHTÖSUUNNITELMA/KAIVOKSEN SUUNNITTELU

3. Vaihe 4. Vaihe

Integroitu monivaiheinen malli paikalliseen sidsoryhmäyhteistyöhön malminetsinnässä

Esivalmistelu

Työryhmä/pienryhmätkorvauskirje,alihankkijakoulutus,yhteistyö, osallistaminen,sponsorointi, paikallistenyrittäjien ja työvoimanhyödyntäminen

TIEDONKERUU (SOSIAALISTEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTIA VARTEN)

VUOROVAIKUTUSSUUNNITELMA

SIDOSRYHMÄANALYYSI

Lähtö? Lähtö? Lähtö?

Kuva 10. Monivaiheinen integroitu malli malminetsinnän sidosryhmätoimintaan (Kestävän kaivostoiminnan verkoston 2015 pohjalta).Fig. 10. A multi-stage and integrated model for stakeholder engagement in mineral exploration (after Kestävän kaivostoiminnan verkosto 2015).

http://www.angloamerican.com/%7E/media/Files/A/Anglo-American-Plc/docs/seat-toolbox-v3.pdf

51



5.2.1 I vaihe: Esivalmistelu

Ennen maastotöiden alkua, samalla kun kerätään ja tarkastellaan tietyn alueen geologista, geofysikaa-lista ja -kemiallista tietoa kirjallisuudesta, esival-mistelussa profiloidaan yrityksen toiminta ja alue. Tätä suosittelee myös Prospectors’ and Developers’ Association of Canadan (2012a) vastuullisen mal-minetsinnän e3Plus-opas.

Yrityksen profiloinnissa sitoutetaan ja koulute-taan työntekijöitä yrityksen arvoihin ja sidosryh-mätoimintaan, perustetaan verkko- ja sosiaalisen median sivustot (Facebook, Twitter, Instagram) sekä laaditaan esitemateriaali ja palautejärjestelmä.

Alueen profiloinnissa geologisen aineston lisäksi tutustutaan alueen ominaispiirteisiin, joita ovat• sosiaaliset: väestö ja sen rakenne, julkinen kes-

kustelu, kiistat, sidosryhmät, kansalaisjärjestöt, saamelais- ja sotilasalueet

• poliittiset: poliittiset puolueet ja valtasuhteet, julkinen keskustelu

• ympäristö: ympäristöjärjestöt, ympäristökiistat, luonnonsuojelualueet ja -kohteet, uhanalaiset ja direktiivilajit, muinaismuistot

• taloudelliset: elinkeinot ja elinkeinorakenne, yrittäjät, yrittäjäjärjestöt, työvoima, matkailu- ja poronhoitoalueet.

Näitä seikkoja voidaan kutsua sosiaalisen toimilu-van ennakkotekijöiksi. Tietojen avulla voidaan saada kuva alueen erityispiirteistä, ilmapiiristä, kartoittaa mahdollisia riskejä ja sidosryhmiä sekä laatia alus-tava vuorovaikutussuunnitelma (Nelsen & Scobble 2006, Student 2010, Kestävän kaivostoiminnan ver-kosto 2015a). Samalla aloitetaan tiedonkeruu mah-dollista sosiaalisten vaikutusten ja -investointien tarpeen arviointia sekä sidosryhmäanalyysiä varten (Esteves & Vanclay 2009, Hohn 2009, Franks 2011).

5.2.2 II vaihe: Tunnustelu eli etsintätyö

Varsinainen sidosryhmätoiminta kannattaa aloit-taa jo kohdealueen tunnusteluvaiheessa, maas-totyön alkaessa (Thomson & Joyce 1997, Moon & Whateley 2006), mieluummin jo varausta mutta viimeistään malminetsintälupaa haettaessa (Mining Environmental Management 2008, Eerola 2009, 2013a). Kuten luvussa 2 kuvailtiin, nämä ovat kriit-tisiä hetkiä (kuvat 10, 11). Maanomistajiin, järjestöi-hin, kuntaan ja mediaan on hyvä olla yhteydessä jo etukäteen ja sopia tapaamisista (Eerola 2009, 2013a, Kestävän kaivostoiminnan verkosto 2015a).

Tutustuttaessa alueeseen vieraillaan sidosryh-mien luona (kuvat 11, 12). Aktiivinen henkilökoh-tainen kontaktointi ja tiedotustoiminta auttavat hälventämään mahdollisia pelkoja ja ennakkoluu-loja kaikkialla (Eerola 1993, 2001, 2009). Kunnioitus, diplomaattisuus, kärsivällisyys, ystävällisyys ja kohteliaisuus on hyvä muistaa kaikissa tapaami-sissa. Paikalliset asukkaat arvostavat sitä, että heille kerrotaan henkilökohtaisesti ja rehellisesti siitä, mitä geologi ja yritys alueella tekevät. Maastossa liikkuvalla geologilla on tässä suuri vastuu, sillä hän toimii edustamansa organisaation käyntikorttina. Suomen tai ruotsin kielen taito ovat suositeltavia, koska syrjäseuduilla voi ulkomaalaisen olla vaikeaa kommunikoida ja välittää luotettavaa kuvaa ilman niitä. Yrityksellä kannattaa olla myös toimivat suo-menkieliset verkkosivut, joista kiinnostuneet voivat tarvittaessa saada lisätietoa (Eerola 2014b, luku 2).

Malminetsinnän sidosryhmätoiminnan mallissa on jokaiselle paikallisen yhteisön sidosryhmälle oma lähestymistapansa. Ne kuvataan alla ja havain-nollistetaan kuvissa 11 ja 12. Kuvat 10–12 ovat kaava-maisia esityksiä sidosryhmätoiminnasta, eivätkä ne edusta ihmisten välisten kohtaamisten kanssakäy-misen todellista ja kompleksista luonnetta.

5.2.2.1 Paikalliset sidosryhmät

Luvussa 4 esiteltyjen kyselyn ja työpajan tulosten mukaan sidosryhmät toivoivat, että kaikki paikal-liset tahot otettaisiin huomioon ja heille tiedotet-taisiin toiminnasta. Eerola (2009, 2013a) ja Eerola ja muut (2015a) kartoittivat suomalaisia kaivos-alan sidosryhmiä, ja niitä käsiteltiin myös luvussa 2. Paikallisten sidosryhmien edustajien tapaa-misissa täydennetään esivalmistelussa kerättyä tietoa paikkakunnasta ja sen sidosryhmistä sidos-ryhmäanalyysiin ja jatketaan tiedonkeruuta vuo-rovaikutusuunnitelmaa, sosiaalisten vaikutusten ja investointien arviointia varten. Samalla voidaan saada selville muita mahdollisia sidosryhmiä.

5.2.2.1.1 Paikalliset maanomistajat ja asukkaat

Maanomistajat ovat keskeisiä tutkimusalueiden vaikuttajia, ja he ovat luonnollisesti kiinnostuneita siitä, keitä heidän maillaan liikkuu ja mitä toi-mintaa nämä harjoittavat. Malminetsinnässä ja kaikessa maastossa tapahtuvassa toiminnassa on oltava yhteydessä tai saatava lupa maanomista-jalta. Tutkimusalueen paikallisten maanomistajien ja asukkaiden kotona käydään henkilökohtaisesti esittäytymässä ja kertomassa yrityksestä ja sen

52


toiminnasta alueella (kuva 11). Heitä voi myös tavata maastossa. Samalla jaetaan yrityksestä ja toiminnasta kertovaa esitettä yhteystietoineen. Maanomistajilta voi myös tiedustella maastossa olevista muista laitteista ja rakenteista esim. riis-tan ja ympäristön tarkkailuun tai istutuksista, joita ei saa vahingoittaa.

Asukkailta ja maanomistajilta voidaan kysellä aiemmista malminetsintätöistä, ja usein nämä jopa tulevat maastoon näyttämään, missä niitä on tehty. Maanomistajat ja asukkaat ovat voineet itse olla töissä aiemmissa malminetsintähankkeissa. Kirjoittajan kokemuksen perusteella he suhtautu-vat usein suopeasti uusiin tutkimuksiin alueella ja voivat jopa avustaa malminetsintätoimissa omalla kalustollaan. Maanomistajilta on syytä myös pyy-tää kirjallista lupaa tutkimuksiin, jolloin virallista malminetsintälupaa ei tarvita. Tätä varten suh-teen maanomistajiin on oltava luonnollisesti hyvä. Samalla on syytä sopia myös maankäytön korva-uksista samalla tasolla kuin virallisessa malmin-etsintäluvassa. Mökkiläisiä käydään tapaamassa heidän mökeillään samalla tavalla kuin muitakin asukkaita ja maanomistajia. Jos heitä ei tavata mökillään, voidaan lähettää kirje tai soittaa ja ker-toa tutkimuksista.

5.2.2.1.2 Media

Paikallislehdillä on merkittävä asema syrjäseutujen pienillä paikkakunnilla. Ennen alueelle saapumista tutustutaan paikallismediaan, jonka toimituk-seen otetaan yhteyttä ja sovitaan tapaamisesta päätoimittajan tai toimittajan kanssa. Yrityksestä, toiminnasta ja malminetsintäluvan tulevasta hake-misesta kerrotaan toimittajan kanssa yhteistyössä tehdyssä paikallislehden jutussa ja haastatte-lussa. Paikallislehden toimittajan voi kutsua myös maastoon haastattelemaan ja tekemään juttua maastotyöstä (kuva 11, 12). Muun muassa pienelle, aloittavalle ja ennestään tuntemattomalle juniori-yhtiölle proaktiivinen ja positiivinen medianäkyvyys lisää tehokkaasti sen tunnettavuutta. Lehdille voi myös tarjota itse kirjoitettua juttua alueen geolo-giasta ja malmipotentiaalista. On kuitenkin vältet-tävä pelkästään lehdistötiedotteiden tai viestinnän ammattilaisten käyttöä ilman muita toimenpiteitä (Eerola 2009, 2013a). Kontakteja ja viestintää on parempi hoitaa maastossa liikkuvien ja työskente-levien eli geologien ja tutkimusassistenttien, jotka nähdään alueella jatkossakin.

Median suhteen kannattaa olla itse aloitteelli-nen ja saada etulyöntiasema (Eerola 2009, 2013a).

Jos yhteydenotto tulee kuitenkin medialta, ennen kuin toiminnanharjoittaja on ollut tähän yhtey-dessä, ei haastattelupyynnöistä kannata kieltäytyä, koska se voi kääntyä toiminnanharjoittajaa vastaan. Kieltäytyminen ilmoitetaan jutussa, ja se voi antaa salailevan tai ylimielisen ja epämiellyttävän kuvan. Haastatteluteksti on pyydettävä luettavaksi ja kor-jattava mahdolliset virheet ja väärinkäsitykset. Oikeus korjata tekstiä annetaan kuitenkin usein koskien vain haastatteluosuutta ja aikaa tähän saatetaan antaa vähän. Tämä ei koske pelkästään malminetsintää, vaan on tuttu ilmiö median kanssa tekemisissä oleville tutkijoillekin (Raevaara 2016). Se on ongelmallista, koska muuten artikkeli saattaa sisältää virheitä, jotka saattavat antaa väärän kuvan toiminnasta ja voivat vaikuttaa toiminnaharjoitta-jan imagoon (ks. Eerola 2010b).

5.2.2.1.3 Kunta

Kuntatoimijat ovat toivoneet mahdollisimman aikaista tiedottamista (Soudunsaari & Hentilä 2016).

Kunnanjohtajaan otetaan yhteyttä ja varataan aika tapaamista varten. Kunnanhallinnolle, lau-takunnille ja valtuustolle ja kouluille pidetään esityksiä alueen geologiasta, malmipotentiaalista ja yhtiön tutkimusaikeista (Eerola 2009, 2013a). Kuntapäättäjät voidaan viedä myös maastoon tutus-tumaan alueeseen ja tutkimuksiin. Päättäjien mah-dollisiin vakuutteluihin tutkimusten sallimisesta ja niiden ongelmattomuudesta kannattaa suhtautua varauksella ja ottaa kaikki sidosryhmät huomioon niitä kuunnellen (Kapelus 2002).

5.2.2.1.4 Yrittäjät

On hyvä ottaa jo ennakolta selville paikalliset yrittäjät malminetsintätoimia varten ja suosit-tava paikallista työvoimaa (Eerola 2009, 2013a, Prospectors’ and Developers’ Association of Canada 2012a). Yrittäjäjärjestöille pidetään esitelmiä ja keskustelutilaisuus. Samalla kartoitetaan alueen elinkeinot, jotka voidaan näin ottaa huomioon luvun 4 haastatteluissa ja työpajassa esitettyjen toiveiden mukaisesti. Matkailu- ja muilta yrittä-jiltä tiedustellaan mahdollisia elinkeinon kannalta tärkeitä alueita joille ei haluta malminetsintää (no-go-alueet). Nämä kartoitetaan, pyritään otta-maan toiminnan suunnittelussa huomioon ja neuvotellaan niille mahdollisesti kohdistuvista tut-kimuksista. Goodland (2012) ei luokittele matkailu-alueita no-go-alueiksi, mutta Suomessa ne voidaan katsoa herkiksi sosiaalisen toimiluvan kannalta (ks. luku 2) etenkin uraaniin liittyen (Eerola 2010a,

53



YritysGeologi

VerkkosivuAlue

Tunnustelu


lupa

Etsintätyö Malminetsintä

Lähtö/Kaivos?

Maanomistajat, asukkaat,

mökkeilijät Kansalais-järjestö

Media

Kunta

KontaktiTiedota

Yrittäjät

Haku

Osta palveluja

Paliskunta

V I E S T I N T Ä

Kriittiset hetket

Haku

Kiviharrastajat

Matkailijat

TiedotaKontakti

Yhteis-tapaaminen

1. vaihe 2. vaihe 3. vaihe 4. vaiheEsivalmistelu

Kuva 11. Sidosryhmätoiminnan malli paikallisten 1. kohtaamiseen malminetsinnässä. Paikalliset sidosryhmät ja sidosryhmätoiminnan eteneminen kaivoslain lupaprosessin mukaisesti.Fig. 11. A schematic representation of the model for stakeholder engagement in the first contact with locals in mineral exploration. Local stakeholders and the progress of stakeholder engagement in accordance with the licensing process of the Finnish Mining Act.

Yritys,geologi,

verkkosivu

Paikallismedia

Kunta

Kansalaisjärjestöt

Asukkaat,maanomistajat,mökkeilijät

Paikallisetsidosryhmät Toiminta Päämäärät

Vieraile toimituksessa, kutsu toimittaja maastoon, haastattelumaastossa, tarjoa juttua

Hyvä suhde toimittajaan ja mediaan viestintä, hyvä imago

Vieraile, pidä esitelmähallinnolle, lautakunnille valtuustolle, kouluille ja ja suurelle yleisölle, suunnittele yhdessä

Viestintähyvä imago,tunnettavuus

Ota yhteyttä, pidäesitelmä, järjestä maastoretki, neuvottele,suunnittele yhdessä

Viestintä, avaa yhteys,hyvä imago, yhteistyö

Vieraile, esittäydy, kerro geologiasta, yrityksestä, toiminnasta ja aikeista, kysele aiemmasta malminetsinnästä, osta palveluja, neuvottele, suunnittele yhdessä

Näytä ”kasvot”,avaa yhteys,hyvä imago,yhteistyö

YrittäjätOsta palveluja, neuvottele, suunnitteleyhdessä

Paikallinen asiantuntijuusosallistaminen,investointi paikkaanyhteistyö

H

Y

V

Ä

K

S

Y

N

T

Ä

Tulos

Paliskunnat,saamelaiset

Kuva 12. Pääasialliset paikalliset sidosryhmät, sidosryhmätoiminnan toimenpiteet ja tavoitteet malminetsinnän alkuvaiheen 1. kontakteihin. Nuolet vasemmalla tarkoittavat vuoropuhelua. Fig. 12. The main local stakeholder groups, procedures and goals of stakeholder engagement for the first contacts at the beginning of mineral exploration. The arrows to the left denote dialogue and in two directions.

54


Jartti ja muut 2014). Pienistä ympäristövaikutuk-sistaan ja sosiaalisista vaikutuksistaan huolimatta yrityksen kannattaa harkita malminetsintänsä mie-lekkyyttä matkailualueiden läheisyydessä mahdol-lisen kiistan riski mielessä.

5.2.2.1.5 Paliskunnat ja saamelaiset

Paliskuntiin on hyvä olla yhteydessä hyvissä ajoin ennen maastotöiden alkua ja sopia toiminnasta, sen sijainnista ja ajankohdasta, jotta poronhoito ei häi-riintyisi. Paliskuntain yhdistys (2013) ja TEM (2014) ovat laatineet oppaat, joissa malminetsintä otetaan huomioon. Kestävän kaivostoiminnan verkoston (2015) paikallisten toimintatapojen työryhmän mal-lissa paliskuntien kanssa toimimisessa noudate-taan näitä ohjeistuksia. Paliskuntien esiin nostamia toiveita esiteltiin aiemmin luvussa 4. Poronhoito otetaan huomioon myös Kestävän kaivostoiminnan verkoston (2016) malminetsinnän arviointityöka-lussa sidosryhmäyhteistyön arviointikriteerissä.

Saamelaisiin voidaan olla yhteydessä paliskun-tien ja Saamelaiskäräjien välityksellä tai samalla tavoin kuin muihinkin alueen asukkaisiin. On hyvä pitää kuitenkin mielessä, että Goodland (2012) pitää alkuperäiskansojen alueita no-go-alueina, joille ei suositella kaivostoimintaa.

5.2.2.1.6 Kansalaisjärjestöt

Paikalliset järjestöt, kuten harrastuskerhot, ympä-ristöyhdistykset ja metsästys- ja kalastusseurat, kartoitetaan etukäteen, otetaan yhteyttä niihin ja sovitaan tapaamisista. Näille pidetään esitelmiä, keskustellaan ja kutsutaan maastoon näkemään, mitä malminetsinnässä tehdään. Näiltä voidaan myös tiedustella mahdollisia no-go-alueita ja -ajankohtia. Luonnonsuojelualueilla toimimista ei suositella, koska se voi aiheuttaa ristiriitoja ympä-ristöjärjestöjen kanssa. Goodland (2012) luokitte-lee ne no-go-alueiksi. Lapissa tämä voi tosin olla ongelma, koska suuri osa maakunnasta on erias-teista luonnonsuojelualuetta.

5.2.2.1.7 Kiviharrastajat

Kansannäytetoiminnalla on suuri merkitys ja pitkä perinne geologian ja kaivostoiminnan yleistajuista-misessa ja malminetsinnässä Suomessa (Nenonen 2006). GTK:n kansannäytetoimisto Kuopiossa vas-taanottaa ja analysoi vuosittain noin 6 000 kan-salaisten lähettämää näytettä. Kiinnostavimmat näytteet johtavat löytöalueen jatkotutkimuksiin, ja lupaavimmat näytteet palkitaan (Nenonen 2016). Toimisto levittää myös tietoa geologiasta, kivistä,

mineraaleista ja kaivostoiminnasta ja vastaa myös näihin liittyviin kansalaisten kysymyksiin.

Kansannäytteen antaman alkuvihjeen perusteella on löydetty 27 kaivosta. Kansannäytetoiminta on esimerkki kansalaisten omaehtoisesta toiminnasta ja tuloksellisesta osallistamisesta malminetsin-tään. Se on myös luonnossa liikkumista ja terve-yttä edistävä harrastus. Bonneyta ja muita (2009) ja Väliverrosta (2016) mukaillen kansannäytetoimin-taa voidaan pitää esimerkkinä kansalaistieteestä, jossa vapaaehtoiset harrastajat osallistuvat tieteen tutkimukseen havainnollaan. Harrastajat autta-vat tutkijoita keräämään sellaisia aineistoja, joihin muuten ei olisi resursseja (Bonney ja muut 2009).

Malmipotentiaalisilla alueilla on yleensä joukko innostuneita malminetsinnän harrastajia, jotka säännöllisesti lähettävät löytämiään malmiviit-teitä kansannäytekilpailuihin GTK:lle tai suoraan alueella toimivalle malmiyhtiölle (Nenonen 2006). Kiviharrastajiin voi olla yhteydessä kivikerhojen kautta, pitää esitelmä harrastajille ja keskustella alueen löydöistä. Kokeneiden harrastajien määrä on moninkertainen verrattuna ammattimalmin-etsijöihin, joten harrastajien hyvät malmiviitteet ovat ammattimalminetsijöille arvokkaita. Hyvistä näytteistä palkitseminen luo positiivista imagoa paikkakunnalla ja luo myös konkretiaa toimintaan ja hyvää medianäkyvyyttä. GTK:n Mineral Deposits and Exploration -palvelusta voi nähdä mm. kansa-laisten löytämien lohkaremalmiviitteiden sijainnin ja tiedot.

5.2.2.2 Yhteiset tapaamiset eli tupaillat

Sidosryhmien yksilöityjen kohtaamisten jälkeen nämä kaikki voidaan kutsua yhteiseen tapaamiseen eli tupailtaan (kuva 10). Tilaisuudessa kerrotaan yrityksestä, sen toiminnasta, alueen geologisista erityispiirteistä ja malmipotentiaalista, lupapro-sessista ja siihen liittyvistä vaikutusmahdollisuuk-sista sekä Suomen luonnonsuojeluliiton laatimasta kansalaisvaikuttamisen oppaasta (Pasma 2013). Mahdollisia huolenaiheita ja paikallisia tarpeita kirjataan, niistä keskustellaan ja pyritään otta-maan suunnittelussa huomioon. Parhaimmillaan tilaisuudet ovat vuorovaikutteisia, ja malminetsijä saa hyödyllisiä kontakteja ja tukea työmailleen.

Usein malminetsijäyritykset ovat olleet kontak-tissa paikallisiin vasta kuulemisvaiheessa, ja tätä kirjoittaja pitää liian myöhäisenä ajankohtana. Ensimmäisen yhteisen tapaamisen on parasta olla ennen kuulemista, jotta eri tahot ovat jo tutustuneet

55



toisiinsa aiemmin. Näin myös mahdolliset ristiriidat voivat olla jo yrityksen tiedossa ja niitä koskeviin asioihin voidaan vaikuttaa yhteistyössä paikallisten kanssa.

5.2.3 III vaihe: Pitkäjänteinen malminetsintä

Pitkäjänteinen malminetsintä alkaa, kun lupaava esiintymä on paikannettu ja sitä tutkitaan tar-kemmin kaivauksin ja syväkairauksin. Silloin kes-kitytään tiettyyn kohteeseen, vaikka maastossa tapahtuva malminetsintä ja tunnustelu vielä jat-kuisivat laajemmalla alueella. Pitkäjänteisessä mal-minetsinnässä oleskelu paikkakunnalla muuttuu pitkäaikaiseksi, yrityksen työntekijämäärä kasvaa ja paikallista työvoimaa ja majoitus- ja huoltopal-veluja tarvitaan enemmän.

Sidosryhmien kanssa käydään keskustelua yhteistyöelimessä tai pienryhmissä ja suunnitel-laan toimintaa yhdessä. Näin osallistetaan pai-kallisyhteisö säännöllisin tapaamisin ja pidetään sidosryhmät tietoisina hankkeen edistymisestä, kuten luvun 4 haastatteluissa ja työpajassa toivot-tiin. Lisäksi haetaan yhteistyötä kunnan, yrittäjien, paliskuntien, median, kansalaisjärjestöjen ja maan-omistajien kanssa. On myös hyvä sopia parhaista ajankohdista malminetsintätöiden toteuttamiseen mm. poronhoidon kannalta (Paliskuntain yhdistys 2013, TEM 2014).

Yrityksen läsnäolo ja osallistuminen paikka-kunnan tapahtumiin alueella on tärkeää, sillä niin mahdollistetaan vuorovaikutuksen ja henkilö-kohtaisen palautteen antaminen (Dobele ja muut 2013). Tätä varten on hyvä perustaa toimisto paik-kakunnalle. Paikallisten yhdistysten ja tapahtumien tukeminen on hyvä tapa osallistua paikkakunnan elämään osana yrityksen sosiaalisia investointeja (Nelsen & Scobble 2006, Esteves & Vanclay 2009, Hohn 2009). Mahdollisista muista sosiaalisten investointien tarpeista käydään keskustelua kunnan ja maanomistajien kanssa (Soudunsaari & Hentilä 2016). Maailmalla on nähty hyvänä tukea myös valtion kehityshankkeita esim. opetuksen suhteen (Thomson & Boutilier 2011, Lyons ja muut 2016).

Malminetsintätoimissa käytetään paikallisia yrittäjiä, maanomistajia ja työvoimaa ja ostetaan paikallisia palveluita mahdollisuuksien mukaan (Thomson & Boutilier 2011). Hyvänä tapana on käyttää paikallisia maanomistajia apuna esim. tutkimuskohteiden maaston raivauksessa, kaira-usurien laatimisessa ja veden kuljetuksessa kairaus-työmaalle korvausta vastaan. Lapissa paliskuntien

poromiehet auttavat mielellään aitojen rakentelussa tutkimusojien ja kaivantojen ympärille, etteivät porot pääsisi niihin. Työmaan huoltoon ja varti-ointiin on hyvä palkata paikallisia. Tällä tavoin toiminta työllistää paikkakunnalla jo tutkimus-vaiheessa. Siihen osallistuvista henkilöistä tulee paikallisia tiedottajia, jotka luovat hyvää imagoa tutkimuksista (Ziessler-Korppi 2013, Selinheimo ja muut 2015). Lapin poronhoitoalueella paliskunnat ja saamelaiskäräjät ovat Metsähallituksen ohella tär-keimmät maankäyttäjät ja etujen hallitsijat valtion omistamilla mailla.

5.2.4 IV vaihe: Lähtösuunnitelma ja kaivoksen suunnittelu

Kuten kerrottiin luvussa 3, malminetsintä saat-taa keskeytyä missä vaiheessa tahansa monen eri tekijän vuoksi (kuva 11). Malminetsintäluvan haltija saattaa myös vaihtua. Tutkimusten päättymisestä ja sen syystä kerrotaan hyvissä ajoin paikallisyhtei-sölle henkilökohtaisesti yhteisessä tapaamisessa sekä haastatteluin mediassa. Yrityksen velvoit-teet, kuten palkat, korvaukset, laskut ja ympäris- tön jälkihoito, hoidetaan ennen lähtöä. Sidos- ryhmille järjestetään jäähyväistilaisuus ja jätetään yhteystiedot mahdollisia tiedusteluja varten. Malminetsintätyömaa tarkastetaan yhdessä sidos-ryhmien kanssa. Voidaan järjestää myös riippu-maton tarkastus, kuten luvun 4 haastatteluissa ja työpajassa toivottiin. Riippumaton tarkastus on myös yksi Kestävän kaivostoiminnan verkoston (2016) jälkihoidon arviontikriteereistä luonnon monimuotoisuuden suojelussa.

Jos taas aloitetaan kaivoksen suunnittelu, tästä tiedotetaan sidosryhmille ja nämä kutsu-taan koolle jatkamaan yhteistyötä ja osallistu-maan suunnitteluun. Sidosryhmätyöskentely on tässä vaiheessa varsin samanlaista kuin pit-käjänteisessä malminetsinnässä. Suunnittelun ja yhteistyön haasteet ovat kuitenkin kaivok-sen suunnittelussa huomattavasti laajemmat kuin malminetsinnässä (kuva 13). Konfliktit ovat myös tässä suunnittelu- ja rakennusvaiheessa yleisempiä kuin malminetsinnässä (Franks ja muut 2014). Malminetsinnässä yhteiskuntavastuun kes-keiset haasteet liittyivät sosiaalisiin seikkoihin (sidosryhmätoiminta ja viestintä), kun taas kai-voksen suunnittelu kattaa kaikki kolme yhteis-kuntavastuun ja kestävän kehityksen pilaria omine erityiskysymyksineen (kuva 13).

56


5.3 Kommentti

Tässä esitelty Kestävän kaivostoiminnan verkoston (2015a) laatima malminetsinnän sidosryhmäyhteis-työn malli on melko ainutlaatuinen. Se poikkeaa monesta muusta vastaavasta monellakin tavalla, mutta siinä on myös yhtäläisyyksiä näiden kanssa. Kehitymaissa kehitetyt sidosryhmätoiminnan mallit ovat melko raskaita ja byrokraattisia rapor-tointeineen (esim. Prospectors’ and Developers’ Association of Canada 212a ja Anglo Americanin SEAT). Niissä on myös paljon kohtia, jotka eivät sovellu Suomeen tai eivät ole täällä relevantteja. Koska haasteet ovat kehittyvissä maissa suurem-mat, monia eri asioita joudutaan ottamaan huo-mioon esim. sidosryhmiä tarkasteltaessa ja niitä kontaktoidessa. Näitä ovat mm. etnisyys, uskonto, vähemmistöt sekä naisten ja lasten asema ja oikeu-det. Ne tekevät toimintaympäristöstä huomatta-vasti monimutkaisemman. Suomessa haasteet ovat yksinkertaisempia. Paikallisten sidosryhmien koos-tumus on melko vakio Suomen maaseudulla kautta maan, pohjoista Suomea lukuun ottamatta, sillä siellä saamelaiset ja paliskunnat tuovat tähän oman erityisulottuvuutensa. Eerolan (2009, 2013a) ja Kestävän kaivostoiminnan verkoston (2015a) mal-lissa on kuitenkin joissakin kohdin enemmän yksi-

tyiskohtia kuin muissa vastaavissa. Nämä liittyvät tunnusteluvaiheeseen, kun kontaktoidaan paikal-lisia sidosryhmiä ensimmäistä kertaa. Jokaiselle ryhmälle on oma räätälöity lähestymistapansa. Esitellyssä mallissa kaikki Suomessa tyypilliset paikalliset sidosryhmät otetaan huomioon koko-naisvaltaisesti ja samanarvoisina, vaikka maan-omistajilla on oma erityisasemansa. Tämä poikkeaa monesta vastaavasta mallista, joissa sidosryhmät arvotetaan hierarkkisesti niiden vaikutusvallan, mahdollisen kriittisen asenteen tai tutkimusalueen lähistöllä asumisen vuoksi (vrt. Prno & Slocombe 2012). Tällainen luokittelu on kuitenkin mahdollista vasta ensimmäisten kontaktien ja sidosryhmäana-lyysin jälkeen. Sidosryhmätoiminnan vaiheistus, ajoitus ja rytmitys kaivoslain lupaprosessin mukaan poikkeaa myös muista vastaavista malleista.

Henkilökohtaiset tapaamiset ja kontaktin aktiivinen ja systemaattinen hakeminen ovat sinällään tuttuja monesta muustakin mallista. Samankaltaisuuksia ovat myös mm. tiedonke-ruu esivalmisteluvaiheessa ja hankkeen aikana riski- ja sidosryhmäanalyysiä sekä myöhempää SVA:ta varten. Samankaltaisuudet itse sidosryh-mätoiminnassa tulevat esiin jatkovaiheissa. Näitä

Yritys

MalminetsintäKannattavuusarviointi,Kaivoksen suunnittelu

ja rakentaminen

Turvallisuus

PäästötPohjavesi

Taustatila

Padot

YVA

YMPÄRISTÖ

YhteisöSidosryhmät YHTEISKUNTA

TALOUS

Malmi

Sijoittajat

Varanto

Infrastruktuuri

RahoitusSijainti

Valitukset Huolet

Asenteet

Luvat

(SOSIAALINEN)

Työpaikat Hyöty

Pintavedet

Kustannukset

Riskit

Riskit Riskit

Jätealtaat

Rikastus

Vaikutukset

Vaikutukset

Kuljetus

HintaPitoisuus

Voitto

Alueen profilointi

Konflikti-alttius

Sidosryhmätoiminta

Pääsy

Kuva 13. Kehitys malminetsinnästä kaivoksen suunnitteluvaiheeseen yhteiskuntavastuuhaasteineen. Malminetsinnässä korostuvat yhteiskunnalliset seikat, kuten viestintä, sidosryhmätoiminta, hyväksyttävyys, jne., kun taas kaivoksen suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa korostuvat kolme yhteiskuntavastuun ja kestävän kehityksen pilaria (talous, ympäristö, yhteiskunta) erityiskysymyksineen.Fig. 13. Progress from mineral exploration to mine planning and construction with their CSR challenges. Social issues, such as communication, stakeholder engagement and the social license to operate, are emphasized in mineral exploration, when as in mine planning and construction there are several special questions within all three pillars of CSR and sustainable development (economic, environmental, social).

57



ovat yhteiset tapaamiset, suunnitteluyhteistyö, pienryhmätyöskentely ja sosiaaliset investoinnit. Sosiaaliset investoinnit eivät Suomessa kohdistu yleensä infrastruktuuriin (tiet, sairaalat, asunnot, koulut) kuten kehittyvissä maissa, mutta luvussa 4 yritysten edustajat ilmoittivat, että esim. majoituk-selle ja teille tai niiden parantamiselle olisi tarvetta syrjäseduilla. Paikallisten yrittäjien, työvoiman ja palveluiden käyttö sekä lähtösuunnitelma ovat

myös tuttuja monista muista malleista ja suosituk-sista, kuten pohjana käytetyssä Anglo Americanin SEAT-mallissa.

Tiedolla ja sen välittämisellä malminetsinnästä ja sen luonteesta on merkittävä rooli kaikissa vää-rinkäsitysten ja turhien odotusten välttämisessä. Sidosryhmätoimintaan, viestintään ja tiedotta-miseen on panostettava suhdanteista ja kriiseistä huolimatta (Crossin 2008).

6 KESKUSTELUA JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Tutkimusraportti käsitteli kaivostoiminnan ja erityisesti malminetsinnän yhteiskuntavastuu-seen ja sosiaaliseen toimilupaan liittyviä seik-koja. Raportti kertasi näihin käsitteisiin liittyvän kaivosalan kehityksen kehittyvissä maissa ja Suomessa. Kaivostoiminnan ja etenkin malmin-etsinnän yhteiskuntavastuun haasteet todettiin pienemmiksi jälkiteollisessa hyvinvointivaltiossa kuten Suomessa. Yhteiskunnallisten, taloudel-listen ja poliittisten syvärakenteellisten syiden vuoksi kaivostoimintaan liittyvät ristiriidat ovat kehittyvissä maissa yleisempiä ja vakavampia kuin teollisuusmaissa. Yhtenä päätekijänä on valtion rooli kansalaisten palvelujen ja oikeuksien takaa-jana. Suurimpana erona kaivostoiminnan ja mal-minetsinnän yhteiskuntavastuussa kehittyvissä ja teollisuusmaissa voidaan pitää valtion läsnäoloa, mikä vähentää mm. yritysten sosiaalisten inves-tointien tarvetta teollisissa maissa kuten Suomessa. Malminetsinnän yritysten yhteiskuntavastuun kes-keisinä komponentteina ja haasteina Suomessa voi-daan pitää sidosryhmätoimintaa ja viestintää. Tämä korostaa yhteiskuntavastuun ja kestävän kehityk-sen sosiaalisen pilarin merkitystä malminetsin-nässä. Paikallisyhteisöt ovat kaivostoiminnan ja malminetsinnän tärkein sidosryhmäkokonaisuus, ja paikallisten sidosryhmien määrittäminen on Suomessa helpompaa kuin kehittyvissä maissa.

Sosiaalinen toimilupa riippuu paikallisyhtei-sön hankkeelle antamasta hyväksynnästä. Siksi yritykselle on ensisijaista saada työrauha toi-minta-alueellaan. Sosiaalista toimilupaa pide-tään tutkimusraportissa kaivosalan alkuperäisen määritelmän mukaisesti paikallisena käsitteenä. Paikallisilla sidosryhmillä on kuitenkin omat alu-eelliset ulottuvuutensa, jotka kokonaisvaltaisesti huomioiden on malminetsinnän hyväksyttävyys mahdollista ulottaa myös tutkimuspaikkakunnan

ulkopuolelle. Kaikelle elinkeinotoiminnalle on olemassa tiet-

tyjä ennakkoehtoja. Näitä ovat toimiala, sen his-toria ja toiminnanharjoittaja sekä tämän asenne. Paikkakunnalla ja sen erityispiirteillä voi olla kui-tenkin myös ratkaiseva rooli siinä, miten esim. malminetsintähanke otetaan vastaan. Alueen eri-tyispiirteet ja mahdolliset no-go-alueet suunnitte-lussaan ja toiminnassaan huomioimalla yritysten on mahdollista välttää kiistoja malminetsinnässä. Alan ammattilaisen näkökulmasta kirjoittaja ei katso kaivostutkimusta koskevassa keskustelussa esiintyvää tabula rasa -käsitettä relevanttina.

Tutkimusraportissa ehdotettiin myös uusia käsit-teitä ja termejä malminetsinnän sidosoryhmätoimin-taan. Julkaisussa käsiteltiin sidosryhmätoiminnan ajoitusta ja rytmitystä kaivoslain lupaprosessin mukaisesti. Määriteltiin sidosryhmätoiminnan kriittinen hetki, jolloin yrityksen kannattaa vii-meistään olla yhteydessä paikallisin sidosryhmiin ja asianosaisiin. Kriittinen hetki ajoittuu varauksen ja malminetsintäluvan haun yhteyteen.

Monet ympäristö- ja nimby-kiistat käynnistyvät ennakkotiedon puutteesta. Jos tieto malminetsin-täluvan hakemuksesta tulee paikallisille jälki-käteen yllätyksenä esim. viranomaisten tai median ilmoituksena, se saattaa aiheuttaa järkytyksen. Kolmannen osapuolen ilmoituksen aiheuttama jär-kytys ja aiheeseen liittyvä tiedonpuute voivat johtaa pelkoon ja närkästykseen ja synnyttää vastustusta. Se kuvaa syy-seuraus-yhteyttä ympäristö-, luon-nonvara- ja nimby-kiistojen synnyssä. Tiedon ja tiedottamisen puutteella on usein suuri rooli näissä kiistoissa. Suuren yleisön ja usein asianosaisten tietämys kaivostoiminnasta ja malmietsinnästä on heikkoa, ja siksi tiedolla ja sen henkilökohtaisella välittämisellä on tärkeä rooli malminetsinnässä ensimmäisenä askeleena yritys-yhteisösuhteen

58


rakentamiseksi malminetsinnässä ja siihen liitty-vien väärinkäsitysten, huhujen, pelkojen ja epäluu-lojen välttämisessä.

Eräs malminetsinnän sosiaalisista vaikutuksista ja sen suurimmista haasteista on erilaisten odo-tusten syntymisen hallinta. Odotukset voivat olla positiivisia tai negatiivisia; jotkut pelkäävät mah-dollisen kaivoksen tuloa ympäristövaikutuksineen, kun taas toiset toivovat sitä työpaikkoineen ja vero-tuloineen. Odotuksia olisi pyrittävä hallitsemaan välittämällä malminetsinnästä realistinen kuva epävarmuuksineen.

Pelko kaikkea kaivostoimintaan viittavaa koh-taan tuli raportissa useasti esiin. Kirjoittaja kutsuu tätä Talvivaaran kipsisakka-altaan vuodon jälkeistä ilmiötä kaivoskammoksi, joka voisi olla mielenkiin-toinen yhteiskuntatieteellisen kaivostutkimuksen kohde. Kaivosteollisuudelle ehdotettiin alan sisäistä solidaarisuutta, jossa kaikkien yritysten olisi toi-mittava vastuullisesti ajatellen solidaarisesti myös muita yrityksiä ja koko alan imagoa, jotta yhden virhe ei koituisi kaikkien muiden vahingoksi.

Verkkosivut, sosiaalinen media ja vastuulli-suusraportointi ovat olennainen osa modernia yritysviestintää. Raportissa suositellaan Suomessa toimiville malminetsintäyrityksille suomenkielisiä verkkosivuja ja sosiaalisen median kanavia tuke-maan niiden sidosryhmätoiminnan viestintää tässä esitetyn Kestävän kaivostoiminnan verkoston mal-lin mukaisesti. On tärkeää antaa tietoa yrityksestä ja sen toiminnasta avoimena ja aktiivisena vies-tintänä, osana yrityksen paikallisia kunnioitta-vaa yhteiskuntasuhdetoimintaa. Se täydentää ja tukee proaktiivisia tapaamisia paikallisten sidos-ryhmien kanssa jo alueen tunnusteluvaiheessa. Verkkosivujen puute tai niiden vieraskielisyys saattavat aiheuttaa puolestaan epäluuloa yri-tystä kohtaan, mikä voi hankaloittaa suhteiden rakentamista. Vastuullisuusraportointi on myös pätevä keino yrityksille viestittää sidosryhmille toiminnastaan, joskin pienille yrityksille sellai-sen laatiminen saattaa olla resurssien puutteessa haastavaa.

Raportissa esiteltiin KaivosAkatemian semi-naarityöpajan ja KaivosAkatemian haastattelujen tulokset. Kyseessä on ensimmäinen malminetsin-nän sidosryhmien haastattelututkimus Suomessa. Vaikka haastattelut toteutettiin vuoden 2012 lopulla ja työpaja vuoden 2013 alussa, monet kysymykset ja niiden vastaukset ovat edelleen ajankohtaisia ja relevantteja nykyisessä kaivoskeskustelussa. Julkisesta keskustelusta päätellen kaivosalaan

liittyvät asiat näyttävät olevan kuitenkin monille edelleen epäselviä ja pelottavia kaikista kestävän kaivosalan tutkimus- ja edistämishankkeista huo-limatta. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut. Kuten tutkimusraportissa todetaan, Kestävän kaivos-toiminnan verkosto edistää rakentavassa yhteis-työssä kestävää kaivosalaa monella eri saralla mm. malminetsinnässä.

Haastattelujen vastauksissa ja työpajan puheen-vuoroissa oli paljon yksimielisyyttä kaivosteolli-suuden ja sen sidosryhmien välillä, mutta erojakin löytyi. Yksimielisiä oltiin siitä, että epäluuloja ja pelkoja hälventääkseen malminetsintäyritysten ja kaivosalan on viestittävä toiminnastaan enem-män. Tämä on edelleen ajankohtaista. Kaivoslaki ja sen tulkinta eivät myöskään olleet tuttuja kai-kille haastattelujen ja työpajan aikaan. Kaikkien kaivoskeskustelun osapuolten olisi tehtävä kes-kustelussa asennemuutos ja kyettävä asettumaan toisen rooliin. Asennemuutos koskee etenkin mus-tavalkoisesta ajattelusta ja perättömien uhkakuvien levittämisestä luopumista sekä parempaa yhteis-työtä, viestintää, avoimuutta ja aktiivista dialogin hakemista. Viranomaisten, kuntien ja paikallisten maanomistajien ja elinkeinojen edustajien kanssa on hyvä tehdä yhteistyötä mm. suunnittelussa, paikallisten elinkeinojen selvittämisessä ja niiden huomioon ottamisessa.

Näkemyseroja sidosryhmien ja malminetsintäyri-tysten edustajissa aiheutti mm. se, että malmin-etsinnän ja kaivostoiminnan erot eivät aina olleet kovinkaan selviä sidosryhmien edustajille. Tästä oli esimerkkinä vaatimus paikallisten saamasta hyö-dystä malminetsinnän aikana. Maanomistajille maksetaan malminetsintäluvasta kaivoslain mukaisia korvauksia, ja malminetsintäyritykset voivat toki toteuttaa sosiaalisia investointeja, pal-kata paikallista työvoimaa ja ostaa paikallisia pal-veluja. Malminetsintä ei kuitenkaan tuota voittoa, josta paikallisille voisi jakaa jotain muuta hyötyä. Malminetsinnän aikana ei ole välttämättä edes tie-toa siitä, löydetäänkö hyödynnettävää, jonka tuo-tosta olisi mahdollista jakaa jotakin. Tämä kuvastaa hyvin myös mediassa esiintyviä ja raportissa kuvat-tuja käsitteellisiä väärinkäsityksiä, sekaannusta ja odotuksia malminetsinnän ja kaivoksen välillä. Toivottavasti kaivoskeskustelussa onnistutaan hah-mottamaan näitä paremmin jatkossa. Tähän tarvit-taisiin suurelle yleisölle suunnattua valistusta alan teollisuudelta, medialta, Kestävän kaivostoiminnan verkostolta, yliopistoilta ja valtion toimijoilta, kuten TEMiltä, Tukesilta ja GTK:lta.

59



Haastattelujen ja työpajan suosituksina esitettiin, että yritysten on pyrittävä hyvään työn laatuun kaikessa toiminnassaan, mutta erityisesti mal-minetsinnän jälkihoitoon, jonka tarkastuksen tekisi riippumaton taho. Hyviä käytäntöjä pitäisi levittää myös alan opiskelijoiden keskuuteen. Kyselyssä ja seminaarityöpajassa todettiin myös että hyviä mal-leja ja käytäntöjä vastuulliseen malminetsintään on paljon, mutta ne pitää koota, soveltaa paikallisiin olosuhteisiin sopiviksi ja jakaa hyödynnettäväksi. Tätä työtä ovat tehneet mm. Kestävän kaivostoi-minnan verkosto, KaivosAkatemia ja SAM-hanke. Se on myös tämän raportin tavoite.

Raportissa esitetyn Kestävän kaivostoiminnan verkoston malminetsinnän sidosryhmäyhteistyön mallilla pyrittiin vastaamaan Kaivosakatemian mal-minetsintää koskevissa haastatteluissa ja työpajassa esiin nousseisiin sidosryhmien toiveisiin kokonais-valtaisesti. Kyse on kansainvälisesti melko ainut-laatuisesta sidosryhmäyhteistyön mallista, joka on laadittu Suomen erityisolosuhteita silmällä pitäen. Siinä on kuitenkin samankaltaisuuksia monen muun vastaavan mallin kanssa, ja se voi toimia soveltaen muuallakin.

Malminetsinnän alkuvaiheessa yrityksen on oltava kohtelias ja haettava aktiivisesti kontaktia paikallisiin kertomalla, mitä heidän alueellaan ja maillaan tullaan tekemään ja miksi. Tiedottamisen ja alkukontaktin mahdollistamaa yhteyttä ja vuoro-vaikutusta paikallisyhteisöön ja sen eri sidosryhmiin voidaan kuitenkin kehittää kokonaisvaltaisem-maksi tässä esitetyn Kestävän kaivostoiminnan ver-koston monivaiheisen mallin mukaisesti. Kaikissa malminetsinnän vaiheissa tulisi pyrkiä dialogiin ja vuorovaikutukseen. Malminetsinnän on hyvä hen-kilöityä yrityksen edustajiin, ja siksi avoimuutta suositellaan. On tärkeää mahdollistaa palautteen antaminen, osata kuunnella paikallisten mahdol-lisia huolia toiminnan suhteen ja ottaa ne huo-mioon suunnittelussa. Tässä esitelty Kestävän kaivostoiminnan verkoston kokonaisvaltainen ja monivaiheinen malli voidaan tiivistää neljään kehitysvaiheeseen: 1. kontakti ja tiedottaminen, 2. kuuntelu, 3; vuorovaikutus, sekä 4. osallistaminen ja yhteistyö.

Jos malminetsintä jatkuu ja muuttuu pitkäjän-teiseksi tai kaivoksen suunnitteluksi, yrityksen ja sen työntekijöiden on suositeltavaa osallistua aktiivisesti paikkakunnan elämään, aktiviteettei-hin ja käyttää paikallisia palveluja ja työvoimaa. Sosiaalisina investointeina yritys voi tukea paikal-lisyhdistyksiä ja tapahtumia ja parantaa infrastruk-

tuuria yhteistyössä kunnan ja valtion kanssa. Näin yritys voi saada positiivista näkyvyyttä alueella. Jos yritys on toiminnallaan onnistunut saamaan aikaan positiivisen imagon paikallisten keskuu-dessa jo malminetsintätoimien alkuvaiheessa, on toiminta jatkossakin paikallistasolla helpompaa, vaikka toimija muuttuisikin. Yrityksen jälkeen alu-eella saattaa toimia muitakin yrityksiä, ja edeltäjän toiminta voi heijastua seuraajaan ja koko alaan niin positiivisesti kuin negatiivisestikin.

Sosiaalinen toimilupa kannustaa, mahdollistaa ja edesauttaa kaivosyritysten vastuullista ja kestä-vän kehityksen mukaista toimintaa. Saamelais-, poronhoito-, luonnonsuojelu- ja matkailualueet ja niiden huomioon ottaminen voivat olla kriittisiä tekijöitä paikallisen ja laajemman kaivostoiminnan hyväksyttävyyden saavuttamisessa. Sosiaalisen toi-miluvan ansaitessaan yritys takaa hyvät suhteet ja työrauhan toiminnalleen. Se voi heijastua eri alue-tasoilla ongelmattomuutena. Silloin eri elinkeinot, kuten matkailu ja kaivostoiminta, voivat etsiä dia-logia, yhteistyötä ja synergiaa samalla alueella.

Elinkeinotoimintaa säätelevät kysynnän ja tar-jonnan lait. Kaivostoiminta ei ole poikkeus, ja ala on varsin altis suhdannevaihteluille. Kaivostoiminnan ja malminetsinnän hyväksyttävyys on tärkeää syr-jäseutujen taloudelle ja työllisyydelle, mutta myös yhteiskunnalle, jotta kaivannaisia voidaan etsiä ja tuottaa sen tarpeisiin. Ilman sosiaalista toimilu-paa monet malminetsintä- ja kaivoshankkeet voi-vat epäonnistua, mikä voi aiheuttaa epävarmuutta raaka-ainehuoltoon. Tämä puolestaan saattaa aiheuttaa raaka-aineiden hinnannousua, mikä saa yritykset panostamaan entistä enemmän malmin-etsintään. Sosiaalisen toimiluvan heikkeneminen yhdessä kasvavien kaivos- ja malminetsintäinves-tointien kanssa voi johtaa herkästi konflikteihin, mikä nähtiin kaivosbuumin aikana maailmanlaa-juisesti. Kaivosalan suhdetoimintaan on siis panos-tettava kriiseistä ja suhdanteista huolimatta. Koko yhteiskunnan kattavaan hyväksyntään eli legiti-miteettiin tarvitaan koko alan yhteistä strategiaa. Kaivosalan on sopeuduttava uuteen toimintaympä-ristöönsä uudella asenteella. Paras tapa saavuttaa yhteiskunnallinen hyväksyntä kaivostoiminnalle voisi olla alan kokonaisvaltaisesti eettinen, ympä-ristöä ja paikallisia ihmisiä kunnioittava ja vastuul-linen toiminta ja siitä tiedottaminen. Tätä pitäisi edistää riippumatta siitä toimitaanko teollisuus- vain kehittyvässä maassa. Siihen olisi syytä kiinnit-tää huomiota mm. geologien koulutuksessa.

60


KIITOKSET

Kirjoitus on KaivosAkatemian ja SAM-hankkeen (WP4) raportti. Kiitän SAM-hankkeen WP4- ja Kestävän kaivostoiminnan verkoston paikallis-ten toimintatapojen ja malminetsintätyöryhmien jäseniä antoisista keskusteluista ja yhteistyöstä. Gaia Consulting Oy teki arvokkaan työn kyselyllään, Kaivosakatemian 1. seminaarityöpajan fasilitoijana ja niiden tulosten yhteenvedolla. Raportin laadin-taan vaikuttivat myös FM Sofia Ziessler-Korpin ja

FM Stella Selinheimon gradujen ohjaus ja heidän ja Mari Kivisen (GTK) kanssa käydyt keskustelut. FT Keijo Nenosen, FT Hannu Mäkitien ja FM Stella Selinheimon kommentit paransivat käsikirjoitusta sen eri vaiheissa. Nimetöntä tarkastajaa ja GTK:n julkaisusarjojen päätoimittajaa FT Pentti Hölttää kiitetään arvokkaista kommenteista, jotka paran-sivat käsikirjoituksen lopullista versiota. Päivi Kuikka-Niemeä kiitetään huolellisesta editoinnista.

LÄHDE- JA KIRJALLISUUSLUETTELO

Aaltonen, S. 1994. Erisjärven ympäristökonflikti Rau-halan kyläläisten tukitsemana. Julkaisussa: Lehti-nen, A. & Rannikko, P. (toim.) Pasilasta Vuotokselle. Ympäristökamppailujen uusi aalto. Tampere: Gaude-amus, 11–28.

Akbar, D., Rolfe, J. & Zobaidul Kabir, S. M. 2013. Pre-dicting impact of major projects on housing prices in resource based towns with a case study application to Gladstone, Australia. Resources Policy 38, 481−489.

Annila, H. 2016. Geologien työelämä nyt ja tulevaisu-udessa. Geologi 68, 196−206.

Association for Mineral Exploration of British Colum-bia 2013. Safety guidelines for mineral exploration in Western Canada. 5th Edition. Toronto: Association for Mineral Exploration of British Columbia. 201 s. Saata-vissa: http://amebc.ca/wp-content/uploads/2017/06/AME-BC-Safety-Guidelines_5th-Ed-2014-Rev_Web.pdf [29.12.2016].

Ball, T. K., Cameron, D. G. Coleman, T. B. & Roberts, P. D. 1991. Behavior of radon in the geological environ-ment: A review. Quarterly Journal of Engineering Ge-ology and Hydrogeology 24, 169−182.

Ballard, C. & Banks, G. 2003. Resource wars: the anthro-pology of mining. Annual Review of Anthropology 32, 287–313.

Bassey, N. 2014. Kiehuva ja köyhtyvä Afrikka. Suom. Kirsi Luoma. Keuruu: Like, Suomen rauhanpuolustajat. 297 s.

Bebbington, A., Hinojosa, L., Humpreys, D., Bebbing-ton, M. L. B. & Ximena W. 2008. Contention and am-biguity: Mining and the possibilities of development. Development and Change 6, 887–914.

Björn, I. 2003. Ympäristöpolitiikka metsässä? Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 141. 189 s.

Bonney, R., Cooper, C. B., Dickinson, J., Kelling, S., Phillips, T., Ballard, H. & Jennifer, S. 2009. Citi-zen science: A developing tool for expanding sci-ence knowledge and scientific literacy. BioScience 59, 977−984.

Bourke, P. & Kemp, D. 2011. The role of community rela-tions practitioners as change agents in the minerals industry. Proceedings, First International Seminar on Social Responsibility in Mining, 19–21 October 2011, Santiago, Chile. Chapter 1, 1−7.

Bridge, G. 2004. Constested terrain: Mining and the en-vironment. Annual Review of Environment and Re-sources 29, 205–259.

Buckley, R. C. 1982. Energy exploration in the Austral-ian arid zone: constraints and environmental conse-quences. Environmental Geochemistry and Health 4, 26–29.

Buckley, R. 2002. World heritage icon value. Contribution of world heritage branding to nature tourism. Cam-berra: Australian Heritage Commission. 29 s.

Burdge, R. J. & Vanclay, F. 2004. Sosiaalisten vaikutus-ten arvioinnin käytäntö ja tulevaisuus. Julkaisussa: Sairinen, R. & Kohl, J. (toim.) Ihminen ja ympäristön muutos. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin teoriaa ja käytäntöjä. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B 87, 41–65.

Campbell, B. 2012. Corporate social responsibility and development in Africa: Redefining the roles and re-sponsibilities of public and private actors in the min-ing sector. Resources Policy 37, 138–143.

Conde, M. & Le Billion, P. 2017. Why do some commu-nities resist mining projects while others do not? The Extractive Industries and Society (painossa).

Coumans, C. 2010. Alternative accountability mecha-nisms and mining: the problems of effective impu-nity, human rights and agency. Canadian Journal of Development Studies 30, 27–48.

Crossin, T. 2008. A vision of risk in turbulent times. Min-ing Environmental Magazine 12/2008, s. 21.

Deegan, C. & Blomqvist, C. 2006. Stakeholder influence on corporate reporting: An exploration of the inter-action between WWF-Australia and the Australian minerals industry. Accounting, Organizations and Society 31, 343–372.

Dobele, A. R., Westberg, K., Steel, M. & Flowers, K. 2013. An examination of corporate social respnsibil-ity implementation and stakeholder engagement: A case study in the Australian mining industry. Business Strategy and Environment 23, 145−159.

Donoghue, A. M. 2004. Occupational health hazards in mining: an overview. Occupational Medicine 54, 283−289.

Dougherty, M. L. 2011. The global gold mining industry, junior firms, and civil society resistance in Guatemala. Bulletin of Latin American Research 30, 403–418.

Edwards, M. & Hulme, D. 1996. Non-governmental or-ganizations – Accountability and performance: Be-yond the magic bullet. London: Earthscan. 261 s.

Eerola, T. 1993. Geologian popularisoinnin ongelmis-ta kehitysmaissa: esimerkkinä Brasilia. Geologi 45, 177–179.

Eerola, T. 1996. Kaivostoiminta ja geotieteistä tiedot-taminen. Geologi 48, 111–113.

Eerola, T. 2001. Paikalliset asukkaat geologisten koh-teiden suojelijoina ja hoitajina Mäntsälässä. Terra 113, 105–116.

http://amebc.ca/wp-content/uploads/2017/06/AME-BC-Safety-Guidelines_5th-Ed-2014-Rev_Web.pdf



61



Eerola, T. 2008. Uranium exploration, non-governmen-tal organizations, and local communities. The origin, anatomy, and consequences of a new challenge in Fin-land. Estonian Journal of Earth Sciences 57, 112–122.

Eerola, T. 2009. Sidosryhmätoiminta malminetsinnässä (geo-antropologisia kokemuksia kentältä). Julkai-sussa: Ojala, J., Lahti, M. & Heikkinen, E. (toim.) Kai-voksen perustaminen: etsinnästä jatkohoitoon – mitä se vaatii. Vuorimiesyhdistyksen geologijaoston laiva-seminaari 2009 Viking Mariella, 16.–17.2.2009. Vuori-miesyhdistyksen julkaisuja B89, 43–46.

Eerola, T. 2010a. Kouvervaaran ”uraanikaivoshankkeen” sosiaaliset vaikutukset Kuusamossa: Haittaavatko uraanin etsintä ja uraanikaivokset matkailua ja kun-tien imagoa? Geologi 62, 208–222.

Eerola, T. 2010b. Tiedon puutteesta pelotteluun? Huo- mioita uraaniuutisoinnista. Geologi 62, 119–127.

Eerola, T. 2013a. A model for stakeholder engagement in mineral exploration in Finland. Proceeedings, 6th International conference on Sustainable Development in the Minerals Industry, 30 June – 3 July 2013, Milos Island, Greece, 167–172.

Eerola, T. 2013b. KaivosAkatemian Vastuullinen malmi-netsintä -seminaari ja työpaja Oulussa 29.–30.1.2013. Geologi 65, 49–51.

Eerola, T. 2013c. Yritysten yhteiskuntavastuu malminet-sinnässä. Geologi 65, 80–85.

Eerola, T. 2014a. Aktivismin antropologiaa: Miksi uraa-nin etsinnän uhkakuvia luodaan, esitetään ja usko-taan? Geologi 60, 66–73.

Eerola, T. 2014b. Alustava katsaus malminetsintäyri-tysten web-sivuihin ja vastuullisuusraportointiin ja -strategioihin Suomessa. Geologi 66, 116–119.

Eerola, T. 2014c. Kaivostoiminnan vastuullisuuden ja so-siaalisen toimiluvan yhteiskunnalliset tutkimus- ja edistämishankkeet. Alue ja Ympäristö 43, 85–95.

Eerola, T. 2015. Kansalaisaktivismin kehitys ja sen vaiku-tus kaivosyritysten toimintaan Suomessa. Julkaisussa: Kivinen, M. & Aumo, R. (toim.) Kaivostoiminta ja mal-minetsintä Suomessa: teollisen arvoverkon tukijalasta kansainvälisen verkostoyhteiskunnan osaksi. Geolo-gian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 221, 39–52.

Eerola, T., Kivinen, M. & Wessberg, N. 2015a. Kaivosalaan vaikuttavat toimijat ja niiden suhde alan yhteiskun-nalliseen hyväksyttävyyteen. Julkaisussa: Kivinen, M. & Aumo, R. (toim.) Kaivostoiminta ja malminetsintä Suomessa: teollisen arvoverkon tukijalasta kansain-välisen verkostoyhteiskunnan osaksi. Geologian tut-kimuskeskus, Tutkimusraportti 221, 26–38.

Eerola, T., Kärkkäinen, N. & Tiainen, M. 2015b. Sidosry-hmätoiminta Geologian tutkimuskeskuksen malmi-potentiaalikartoituksessa Etelä-Suomessa. Geologi 67, 116–123.

Eerola, T. & Ziessler, S. 2013. Kommentti: Sosiaalinen toimilupa kannustaa yrityksiä yhteiskuntavastuul-lisuuteen. Geologi 65, 100–105.

Elkington, J. 1997. Cannibals with forks. The triple bot-tom line of 21st Century business. Oxford: Capstone. 245 s.

Emel, J. & Huber, M. T. 2008. A risky business: Mining, rent and the neoliberalization of “risk”. Geoforum 39, 1393−1407.

Esteves, A. M. & Barclay, M.-A. 2011. New approaches to evaluating the performance of corporate-community partnerships: A case study from the minerals sector. Journal of Business Ethics 103, 189–202.

Esteves, A. M. & Vanclay, F. 2009. Social development needs analysis as a tool for SIA to guide corporate-community investment: Applications in the minerals industry. Environmental Impact Assessment Review 29, 137–145.

European Commission 2016. Corporate social re-sponsibility (CSR). Saatavissa: http://ec.europa.eu/growth/industry/corporate-social-responsibility_fi [10.12.2016].

Franks, D. M. 2011. Management of the social impacts of mining. Julkaisussa: Darling, P. (toim.) SME Mining and Engineering Handbook. Littleton, Co., 1817−1825.

Franks, D. M., Davis, R., Bebbington, A. J., Ali, S. H., Kemp, D. & Scurrah, M. 2014. Conflict translates en-vironmental and social risk into business cost. PNAS 111, 7576–7581.

Fisker, S. 2008. Respect and transparency will prevent a repeat of past mistakes. E&MJ 5/2008, s. 2.

Fonseca, A. 2010. How credible are mining corporations’ sustainability reports? A critical analysis of external assurance under the requirements of the Interna-tional Council on Mining and Metals. Corporate Social Responsibility and Environmental Management 17, 355–370.

Fonseca, A., McAllister, M. L. & Fitzpatrick, P. 2012. Sustainability reporting among mining corporations: a constructive critique of the GRI approach. Journal of Cleaner Production 84, 70–83.

Gaia Consulting Oy 2013a. KaivosAkatemia. Vastuullisen malminetsinnän seminaari ja työpaja Oulu, Lasaretti 29.–30.01.2013. Yhteenveto ja poimintoja keskustelus-ta. Saatavissa: http://projects.gtk.fi/export/sites/pro-jects/kaivosakatemia/dokumentit/kaivosakatemia_yhteenveto.pdf [26.06.2015].

Gaia Consulting Oy 2013b. KaivosAkatemia. Vastuullisen malminetsinnän seminaari ja työpaja Oulu, Lasaretti 29.–30.01.2013. Yhteiset hyvä käytännöt – ryhmätyön yhteenveto. Saatavissa: http://projects.gtk.fi/export/sites/projects/kaivosakatemia/dokumentit/kaivo-sakatemia_yhteiset_hyvat_kaytannot_ryhmatyon_yhteenveto.pdf [26.06.2015].

Gallois, C., Ashworth, P., Leach, J. & Moffat, K. 2016. The language of science and social license to operate. Journal of Language and Social Psychology 36, 45−60.

Garriga, E. & Melé, D. 2004. Corporate social responsi-bility theories: mapping the territory. Journal of Busi-ness Ethics 53, 51−71.

Gibson, G., MacDonald, A. & O’Faircheallaigh, C. 2011. Cultural considerations for mining and indigenous communities. Julkaisussa: Darling, P. (toim.) SME Mining and Engineering Handbook, Littleton, Co., 1779−1796.

González, A., Gilmer, A., Foley, R., Sweeney, J. & Fry, J. 2008. Technology-aided participative methods in en-vironmental assessment: An international perspec-tive. Computers, Environment and Urban Systems 32, 303–316.

Goodland, R. 2012. Responsible mining: The key to profitable resource development. Sustainability 4, 2099−2016.

Grundström, E. 2013. Kuinka kaivosala menetti yhteiskunnallisen toimilupansa. Materia 2, s. 35.

Grundström, E. 2016. Malminetsijät. Kertomus kahdesta työttömästä geologista, jotka iskivät kultasuoneen. Porvoo: Kustantamo S&S. 180 s.

Hakkarainen, M. & Tuulentie, S. 2008. Tourism’s role in rural development of Finnish Lapland: interpreting national and regional documents. Fennia 186, 1–13.

Haltia, E., Holm, P. & Hämäläinen, K. 2012. Kaivos- toiminnan taloudellisten hyötyjen ja ympäristö- ja hyvinvointivaikutusten arvottaminen. PTT työpa-pereita 138. 61 s.

Hamann, R. 2004. Corporate social responsibility, part-nerships, and institutional change: the case of mining companies in South Africa. Natural Resources Forum 28, 278−290.

http://ec.europa.eu/growth/industry/corporate-social-responsibility_fi

http://ec.europa.eu/growth/industry/corporate-social-responsibility_fi

http://projects.gtk.fi/export/sites/projects/kaivosakatemia/dokumentit/kaivosakatemia_yhteenveto.pdf



http://projects.gtk.fi/export/sites/projects/kaivosakatemia/dokumentit/kaivosakatemia_yhteiset_hyvat_kaytannot_ryhmatyon_yhteenveto.pdf




62


Handelsman, S. D., Scoble, M. & Veiga, M. 2003. Human rights in the minerals industry: challenge for geosci-entists. Exploration and Mining Geology 12, 5–20.

Hast, S. & Jokinen, M. 2016. Elinkeinojen yhteensovit-taminen – tarkastelussa kaivostoiminta, poronhoito ja luontomatkailu. Julkaisussa: Mononen, T. & Suopa-järvi, L. (toim.) Kaivos suomalaisessa yhteiskunnassa. Vaajakoski: Lapin yliopistokustannus, 86−97.

Heikkinen, H. I., Lépy, É, Sarkki, S. & Komu, T. 2013. Challenges in acquiring a social license to mine in the globalising Arctic. Polar Record 52, 399−411.

Hilson, G. 2002. An overview of land use conflicts in min-ing communities. Land Use Policy 19, 65–73.

Hilson, G. 2012. Corporate social responsibility in the extractive industries: Experiences from developing countries. Resources Policy 37, 131–137.

Hilson, G. & Murck, B. 2000. Sustainable development in the mining industry: clarifying the corporate perspec-tive. Resources Policy 26, 227–238.

Hohn, M. M. 2009. Investing in community: Canadian junior mining companies, corporate social responsi-bility, and the communication gap. Master’s thesis in professional communication, Royal Roads University. 68 s.

Hokka, J. 2015. Miten malmia etsitään? Julkaisussa: Kivin-en, M. & Aumo, R. (toim.) Kaivostoiminta ja malminet-sintä Suomessa: teollisen arvoverkon tukijalasta kan-sainvälisen verkostoyhteiskunnan osaksi. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 221, 52–61.

Hokkanen, P. 2008. Kansalaisosallistuminen ympäristö-vaikutusten arviointimenettelyssä. Akateeminen väi-töskirja, Politiikan tutkimuksen laitos, Tampereen yliopisto. Acta Universitatis Tamperensis 1285. 323 s.

Holopainen, H. 2008. Kuusamo pelkää matkailun tyre-htyvän uraaniin. Helsingin Sanomat 24.7.2008, A 9.

Hyytinen, S. & Nikkola, K. 2008. Uraanikaivoshank-keen ennakoidut vaikutukset Kuusamon matkailuun. Matkailututkimuksen proseminaari/kandidaatintut-kielma, Lapin yliopisto, Kauppatieteiden ja matkailun tiedekunta. 48 s. + liitteet.

International Council of Mining and Metals 2002. ICMM Toronto Declaration. Saatavissa: https://www.icmm.com/website/publications/pdfs/commitments/ic-mm-toronto-decleration [12.11.2008].

International Council of Mining and Metals 2008. Our history. Saatavissa: https://www.icmm.com/en-gb/about-us/our-organisation/our-history [12.11.2008].

Imbun, B. 2007. Cannot manage without the “significant other”: mining, corporate social responsibility and local communities in Papua New Guinea. Journal of Business Ethics 73, 177−192.

Jackson, T. & Green, K. P. 2015. Fraser Institute Annual Survey of Mining Companies 2014. Fraser Institute, February 2015. Saatavissa: http://www.fraserinstitute.org/studies/saskatchewan-ranks-first-canada-and-second-worldwide-annual-global-mining-survey-ontario-and [16.4.2016].

Jartti, T., Rantala, E. & Litmanen, T. 2014. Sosiaalinen to-imilupa ja kaivannaisteollisuus. Uudenmaan, Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Lapin maakuntien asukkaiden näkemykset kaivannaistoiminnan hyväksyttävyy- destä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Yhteiskuntatie-teiden ja filosofian laitos. 145 s. + liitteet.

Jenkins, H. 2004. Corporate social responsibility and the mining industry: conflicts and constructs. Corporate Social Responsibility and Environmental Management 11, 23–34.

Jenkins, H. & Yakovleva, N. 2006. Corporate social re-sponsibility in the mining industry: exploring trends in social and environmental disclosure. Journal of Cleaner Production 14, 271–284.

Jordan, G. 2009. Sustainable mineral resources manage-ment: from regional mineral resources exploration to spatial contamination risk assessment of mining. Environmental Geology 58, 153−169.

Jose, A. & Lee, S.-M. 2007. Environmental report-ing of global corporations: A content analysis based on website disclosures. Journal of Business Ethics 72, 307–321.

Joutsenvirta, M. & Kourula, A. 2011. Kansalaisktiv-istit yritysten vastuun asialla. Julkaisussa: Joutsen-virta, M., Halme, M., Jalas, M. & Mäkinen, J. (toim.) Vastuullinen liiketoiminta kansainvälisessä maail-massa. Helsinki: Gaudeamus, 210–228.

Joutsenvirta, M., Halme, M., Jalas, M. & Mäkinen, J. 2011. Johdanto. Julkaisussa: Joutsenvirta, M., Halme, M., Jalas, M. & Mäkinen, J. (toim.) Vastuullinen liiketoiminta kansainvälisessä maailmassa. Helsinki: Gaudeamus, 9–28.

Joyce, S. & Thomson, I. 2000. Earning social license to operate: social acceptability and resource develop-ment in Latin America. Canadian Mining and Metal-lurgical Bulletin 93, 49–53.

Kapelus, P. 2002. Mining, corporate social responsibility and the ”community”: The case of Rio Tinto, Richards Bay Minerals and the Mbonambi. Journal of Business Ethics 39, 275–296.

Karasti, O. 2008. Uraania Kuusamon Kouvervaarasta? Tutkimus uraanin etsinnästä paikallisten asukkaiden ja työ- ja elinkeinoministeriön virkamiesten näkökul-mista. Julkaisematon pro-gradu-työ, Yhdyskuntatie-teiden laitos, Tampereen yliopisto. 90 s. + liitteet.

Kauppila, P., Räisänen, M. L. & Myllyoja, S. 2011. Metalli- kaivostoiminnan parhaat käytännöt. Suomen ympä-ristö 29. 213 s.

Kauppinen, J. 2010. Rukan tuska. Apu 15.11.2010, 20–23. Kauppinen, J. & Oinaala, S. 2016. Talvivaaran vangit.

Latvia: Siltala-kustannus. 272 s.Kemp, D. 2010. Community relations in the global min-

ing industry: exploring the internal dimensions of ex-ternally oriented work. Corporate Social Responsibil-ity and Environmental Management 17, 1–14.

Kemp, D., Boele, R. & Brereton, D. 2006. Community relations management systems in the minerals in-dustry: combining conventional and stakeholder ap-proaches. International Journal of Sustainable Devel-opment 9, 390–402.

Kemp, D., Owen, J. R., Gotzman, N. & Bond, C.J. 2011. Just relations and company-community conflict in mining. Journal of Business Ethics 101, 93–109.

Kemp, D., Worden, S. & Owen, J. R. 2016. Differentiated social risk: Rebound dynamics and sustainability per-formance in mining. Resources Policy 50, 19−26.

Kestävän kaivostoiminnan verkosto 2015a. Malmi-netsintä: työkalupakki. http://www.kaivosvastuu.fi/handbook-2/ [15.10.2015].

Kestävän kaivostoiminnan verkosto 2015b. Yhteiskun-tavastuuraportti 2014. Saatavissa: http://www.kaivosvastuu.fi/app/uploads/2015/09/Korjattu_yhteiskuntavastuuraportti_verkko_kevyt_22-09-15.pdf [30.12.2016].

Kestävän kaivostoiminnan verkosto 2016. Malminet-sintäjärjestelmä: Arviointityökalut. Saatavissa: http://www.kaivosvastuu.fi/malminetsinta/arviointityoka-lut/ [29.12.2016].

Kettunen, A. 1998. Kunnat ja ympäristökonfliktit. Hel-sinki: Åbo Akademi ja Suomen kuntaliitto. 89 s.

Koivurova, T., Buanes, A., Riabova, L., Didyk, V. Ajdemo, T., Poelxer, G., Taavo, P. & Lesser, P. 2015a. ‘Social license to operate’: a relevant term in Northern European mining? Polar Geography 38, 194–227.

https://www.icmm.com/website/publications/pdfs/commitments/icmm-toronto-decleration



https://www.icmm.com/en-gb/about-us/our-organisation/our-history

https://www.icmm.com/en-gb/about-us/our-organisation/our-history

http://www.fraserinstitute.org/studies/saskatchewan-ranks-first-canada-and-second-worldwide-annual-global-mining-survey-ontario-and




http://www.kaivosvastuu.fi/handbook-2/

http://www.kaivosvastuu.fi/handbook-2/

http://www.kaivosvastuu.fi/app/uploads/2015/09/Korjattu_yhteiskuntavastuuraportti_verkko_kevyt_22-09-15.pdf




http://www.kaivosvastuu.fi/malminetsinta/arviointityokalut/



63



Koivurova, T., Masloboev, V., Hossain, K., Nygaard, V., Petrétei, A. & Vinogradova, S. 2015b. Legal protection of Sami traditional livelihoods from the adverse im-pacts of mining: A comparison of the level of protec-tion enjoyed by Sami in their four home states. Arctic Review on Law and Politics 6, 11−51.

Konttinen, E. 1999. Ympäristökansalaisuuden kyläsepät. Jyväskylä: SoPhi, Jyväskylän yliopisto. 233 s.

Konttinen, E. & Litmanen, T. 1996. Ekokuntia ja ökykun-tia. Tutkimuksia ympäristönhallinnan paikallisesta eriaikaisuudesta. SoPhi, Jyväskylän yliopiston Yhteis-kuntatieteden, valtio-opin ja filosofian julkaisuja 6. 283 s.

Kopomaa, T., Peltonen, L. & Litmanen, T. 2008. Ei mei-dän pihallemme! Paikalliset kiistat tilasta. Helsinki: Gaudeamus. 303 s.

Kreuzer, O. P. & Etheridge, M. A. 2010. Risk and uncer-taintly in mineral exploration: Implications for valu-ing mineral exploration properties. AIG News 1000, 20−27.

Kreuzer, O. P., Etheridge, M. A., Guj, P., McMahon, M. & Holden, D. J. 2008. Linking mineral deposit models tuo quantitative risk analysis and decision making in exploration. Economic Geology 103, 829−850.

Kuisma, M. & Temmes, A. 2011. Yritysten vastuurapor-tointi. Julkaisussa: Joutsenvirta, M., Halme, M., Jalas, M. & Mäkinen, J. (toim.) Vastuullinen liiketoiminta kansainvälisessä maailmassa. Helsinki: Gaudeamus, 230–245.

Kääriäinen, M. 2014. Kehitysavun kirous. Riika: Into-kustannus. 171 s.

Lapin liitto 2007. Lapin matkailustrategia 2007–2010. Rovaniemi: Lapin liitto. 68 s.

Lacey, J., Parsons, R. & Moffat, K. 2012. Exploring the concept of a social license to operate in the Australian minerals industry. Results from interviews with indus-try representatives. EP125553. Brisbane: CSIRO. 18 s.

Lajili, K. & Zéghal, D. 2005. A content analysis of risk management disclosures in Canadian annual re-ports. Canadian Journal of Administrative Sciences 22, 125−142.

Lehtola, V.-P. 2015. Saamelaiskiista. Sortaako Suomi alkuperäiskansaansa? Helsinki: Into. 230 s.

Litmanen, T. 2008. Uraanikaivoksien vastustaminen. Paikallistason nimbyilyä vai transnationaalia liikeh-dintää geopolitiikkaan ja globalisoituneen talouden muutoksiin. Julkaisussa: Kopomaa, T., Peltonen, L. & Litmanen, T. (toim.) Ei minun pihalleni! Paikalliset kiistat tilasta. Helsinki: Gaudeamus, 123–152.

Litmanen, T., Jartti, T. & Rantala, E. 2016. Refining the preconditions of a social license to operate (SLO): re-flections on citizen’s attitudes towards mining in two Finnish regions. The Extractive Industries and Society 3, 782−792.

Lodhia, S. K. 2005. Legitimacy motives for world-wide-web (www) environmental reporting: an exploratory study into present practices in the Australian miner-als industry. Journal of Accountability and Finance 4, 1–15.

Lodhia, S. K 2012. Web-based social and environmental communication in the Australian minerals industry: an application of media richness framework. Journal of Cleaner Production 25, 73–85.

Luning, S. 2012. Corporate Social Responsibility (CSR) for exploration: consultants, companies and commu-nities in processes of engagements. Resources Policy 37, 205–211.

Lyons, M., Bartlett, J. & McDonald, P. 2016. Corporate social responsibility in junior and mid-tier resources companies in developing nations – beyond the public relations offensive. Resources Policy 50, 204−213.

Lyytimäki, J. & Peltonen, L. 2016. Mining through con-troversies: Public perceptions and the legitimacy of a planned gold mine near a touristic destination. Land Use Policy 54, 479–486.

Maconachie, R. & Hilson, G. 2013. Editorial introduction: the extractive industries, community development and livelihood change in developing countries. Com-munity Development Journal 48, 347–359.

Makkonen, H. 2015. Nickel deposits of the 1,88 Ga Kota- lahti and Vammala Belts. Julkaisussa: Maier, W. D., Lahtinen, R. & O’Brien, H. (toim.) Mineral Deposits of Finland. Amsterdam: Elsevier, 253–285.

Mann, A. W., Birrell, R. D., Mann, A. T., Humphreys, D. B. & Perdrix, J. L. 1998. Application of the mobile metal ion technique to routine geochemical explora-tion. Journal of Geochemical Exploration 61, 87–102.

Marimon, F., Alonso-Almeida, M. del M., Rodiguez, M. del P. & Cortez Alejandro, K. A. 2012. The world-wide diffusion of the Global Reporting Intitiative: what is the point? Journal of Cleaner Production 33, 132–144.

Merikallio, K. 2012. Kaivoksen paikka. Suomen Kuvalehti 35/2012, 36–43.

Milson, J. 2006. Geophysical methods. Julkaisussa: Moon, C. J., Whateley, M. K. G. & Evans, A. (toim.) In-troduction to mineral exploration 2nd ed. Hong Kong: Blackwell Publishing, 127−154.

Mining Environmental Management 2008. Industry survey: looking to 2008. Mining Environmental Man-agement, December 2007/January 2008, 22−27.

Mining, Minerals, and Sustainable Development 2002. Breaking new ground: Mines and Minerals Sustainable Development project. London: Earthscan. Saatavissa: http://www.iied.org/Minerals and Metals Sustainable Development/finalreport/index.html [9.1.2017].

Mitchell, W.S. & Mitchell, C.S. 1998. Exploration. Julkai-sussa: Stellman, J. M. (toim.) Encyclopaedia of occu-pational health and safety: Chemical, industries and occupation. Volume III, 4th ed. Geneva, International Labor Organization, 1044−1051.

Moffat, K. & Zhang, A. 2014. The paths to social license to operate: An integrative model explaining community acceptance of mining. Resources Policy 39, 61−70.

Molarius, R. 2015. Kaivostoiminnan huomiointi kaa-voituksessa – viranomaistyöpaja Kuusamon yleis- kaavaa valmisteltaessa. VTT Tutkimusraportti R-02634-15. 26 s. Saatavissa: http://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2015/VTT-R-02634-15.pdf [30.12.2016].

Mononen, T. 2012. Kaivostoiminnan luonnonvara- ja ym-päristökysymykset maaseudulla – esimerkkinä Pam-palon kultakaivos. Maaseudun uusi aika 2/2012, 21–36.

Mononen, T. 2015. ”Jos olisi tavallinen kaivos” ‒ Tal-vivaaran kaivoshankkeen ympäristövaikutukset lähi-alueen asukkaiden kokemina. Terra 127, 113–124.

Mononen, T. & Sairinen, R. 2011. Kaivostoiminta ja pai-kallisen hallinnan haaste. Terra 123, 125–126.

Mononen, T. & Suopajärvi, L. (toim.) 2016. Kaivos suomalaisessa yhteiskunnassa. Vaajakoski: Lapin yli-opistokustannus. 284 s.

Moody, R. 2007. Rocks & hard places. The globalization of mining. London: Zed Books Ltd. 213 s.

Moon, C. J. 2006. Exploration geochemistry. Julkaisussa: Moon, C. J., Whateley, M. K. G. & Evans, A. (toim.) In-troduction to mineral exploration 2nd ed. Hong Kong: Blackwell Publishing, 155−178.

Moon, C. J. & Evans, A. M. 2006. Ore, mineral econom-ics and mineral exploration. Julkaisussa: Moon, C. J., Whateley, M. K. G. & Evans, A. (toim.) Introduction to mineral exploration 2nd ed. Hong Kong: Blackwell Publishing, 3–18.

Moon, C. J. & Whateley, M. K. G. 2006. Reconnaissance ex-ploration. Julkaisussa: Moon, C. J., Whateley, M. K. G. &

http://www.iied.org/mmsd/finalreport/index.html

http://www.iied.org/mmsd/finalreport/index.html

http://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2015/VTT-R-02634-15.pdf

http://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2015/VTT-R-02634-15.pdf

64


Evans, A. (toim.) Introduction to mineral exploration 2nd ed. Hong Kong: Blackwell Publishing, 52–69.

Morhardt, J. M. 2010. Corporate social responsibility and sustainability reporting on the internet. Business Strategy and the Environment 19, 436–452.

Murguía, D. I. & Böhling, K. 2013. Sustainability report-ing on large-scale mining conflicts. The case of Bajo de la Alumbrera, Argentina. Journal of Cleaner Pro-duction 41, 202–209.

Mustonen, R., Ikäheimo, T., Kurttio, P., Vesterbacka, P., Nikkarinen, M., Tenhola, M. & Äikäs, O. 2007. Ura-animalmin koelouhinnan ja -rikastuksen ympäristö-vaikutukset (URAKKA). Säteilyturvakeskuksen ja Geologian tutkimuskeskuksen projektiryhmän lop-puraportti ympäristöministerölle. Espoo: GTK, Hel-sinki: STUK. 42 s.

Mutti, D., Yakovleva, N., Vazquez-Brust, D. & Di Marco, M. H. 2012. Corporate social responsibility in the min-ing industry: perspectives from stakeholder groups in Argentina. Resources Policy 37, 212–222.

Myllyoja, J., Eerola, T. & Peltonen, L. 2015. Kaivannaist-eollisuuden moniäänisyyttä tutkimassa teatterin kei-noin. Alue ja ympäristö 44, 54–59.

Nelsen, J. & Scoble. M. 2006. Social license to oper-ate mines: Issues of situational analysis and process. Department of Mining Engineering. Vancouver, BC: University of British Columbia. Saatavissa: https://www.researchgate.net/profile/Malcolm_Scoble2/publication/267400456_Social_License_to_Op-erate_Mines_Issues_of_Situational_Analysis_and_Process/links/55302f4d0cf20ea0a06f66d0/Social-License-to-Operate-Mines-Issues-of-Situa-tional-Analysis-and-Process.pdf [31.8.2015].

Nenonen, J. 2006. Kansannäytetoiminta ennen ja nyt. Geologi 58, 128–130.

Nenonen, J. 2016. Kansannäytepalkinnot vuoden 2015 parhaista kivinäytteistä jaettiin Rovaniemellä. Ge-olöytäjä 2/2016, 1-2. Saatavissa: http://uusi.gtk.fi/export/sites/fi/ajankohtaista/viestintamateriaalit/ge-oloytaja/arkisto/geoloytaja_2_2016.pdf [26.12.2016].

Niemi, V. 2006. Valtaushakemuksella ei vaikutusta tont-tikauppaan. Etelä-Suomen Sanomat, 21.8.2006.

Noras, P. 2016. Getting mining policy right: The chal-lenges of managing national mineral endowments and the mining industry in Bolivia, Ecuador, Fin-land, Mongolia, Namibia and Peru. Geologian tutki-muskeskus, Tutkimusraportti 224. 174 s. Saatavissa: http://tupa.gtk.fi/julkaisu/tutkimusraportti/tr_224.pdf [25.10.2016].

Oikeusministeriö 2008. Perustuslaki 2008 -työryhmän muistio. Helsinki: Oikeusministeriö.

On Common Ground Consultants Inc. 2007. Corporate social responsibility and mineral exploration. Back-ground Notes for the PDAC Short Course, Toronto – March 2-3, 2007, 1–15. Saatavissa: http://www.pdac.ca/pdac/advocacy/csr/on-common-ground.pdf [21.10.2016].

Oxfam 2007. Oxfam America’s oil, gas, and mining pro-gram. Saatavissa: https://www.oxfamamerica.org/static/oa3/files/oxfam-america-ei-brochure.pdf [25.10.2016].

Owen, J. R. & Kemp, D. 2013. Social license and mining: A critical perspective. Resources Policy 38, 29–35.

Paavilainen, M. 1994. Kaivosyhtiöiden aikeet Lapissa herättävät epävarmuutta. Ympäristö 694, 18–19.

Paliskuntain yhdistys 2013. Opas poronhoidon tarkaste-luun maankäyttöhankkeissa (Poro YVA). Rovaniemi: Lapin liitto, Paliskuntain yhdistys. 50 s.

Paredes, M. 2016. The glocalization of mining conflicts: Cases from Peru. The Extractive Industries and Society 3, 1046−1057.

Parsons, R., Lacey, J. & Moffat, K. 2014. Maintaining legitimacy of a contested practice: How minerals in-dustry understands its “social licence to operate”. Resources Policy 41, s. 8390.

Pasma, T. 2013. Tietopaketti kaivoslaista ja kaivoshank-keiden viranomaisvaiheista. Rovaniemi: Suomen lu-onnonsuojeluliitto. 15 s. Saatavissa: http://www.sll.fi/mita-sina-voit-tehda/vaikuta-lahiymparistoosi/tietopaketti-kaivoslaista-ja-viranomaisvaiheista [14.2.2016].

Peltonen, K. 2016. Kallioperän tuntemus hiipuu Suomes-sa. Tekniikka & Talous 13,10.2016. Saatavissa: http://www.tekniikkatalous.fi/paivan_lehti/kallioperan-tuntemus-hiipuu-suomessa-6590433

Peltonen, L. 2016. Kaivostoiminnan legitimiteetin muotoutuminen: paikallisesta hyväksyttävyydestä yhteiskuntakelpoisuuden ymmärtämiseen. Julkai-sussa: Mononen, T. & Suopajärvi, L. (toim.) Kaivos suomalaisessa yhteiskunnassa. Vaajakoski: Lapin yli-opistokustannus, 135−159.

Peltonen, L. & Litmanen, T. 2008. Nimby-kiistojen rat-kaisumallit. Sijoituspäätösten sanelusta kohti vuoro-vaikutteista suunnittelua. Julkaisussa: Kopomaa, T., Peltonen, L. & Litmanen, T. (toim.) Ei meidän pihal-lemme! Paikalliset kiistat tilasta. Helsinki: Gaude-amus, 237–265.

Penney, S. R., Allen, R. M., Harrisson, S. Lees, T. C., Murphy, F. C., Norman, A. R. & Roberts, P. A. 2004. A global-scale exploration risk analysis technique to determine the best mineral belts for exploration. Applied Earth Science 113, 183−196.

Pessala, P., Pursula, T. & Lunabba, J. 2012. Kaivosteol-lisuuden vastuullisuuskoulutuksen tukikonsultointi. Tausta-analyysin tulokset. Saatavissa: http://pro-jects.gtk.fi/export/sites/projects/kaivosakatemia/do-kumentit/kaivosteollisuuden_vastuullisuuskoulutuk-sen_tukikonsultointi_tausta-analyysi_ID_5909.pdf [22.01.2013].

Prno, J. 2013. An analysis of factors leading to the estab-lishment of a social licence to operate in the mining industry. Resources Policy 38, 577−590.

Prno, J. & Slocombe, D. S. 2012. Exploring the origins of ‘social license to operate’ in the mining sector: Per-spectives from governance and sustainability theo-ries. Resources Policy 37, 346–357.

Prospectors’ and Developers’ Association of Canada 2012a. e3Plus - A framework for responsible ex-ploration. Principles and guidance notes (updated). Prospectors’ and Developers’ Association of Cana-da. Saatavissa: http://www.pdac.ca/pdf-viewer?doc=/docs/default-source/e3-plus---principles/e3-plus-principles-amp-guidance-notes---update-2014.pdf [16.6.2013].

Prospectors’ and Developers’ Association of Canada 2012b. Preventing conflict in exploration. A toolkit for explorers and developers. Toronto, PDAC, Collabora-tive learning Projects, World Vision, Govenrnment of Canada. 29 s. + liite. Saatavissa: http://www.pdac.ca/docs/default-source/e3-plus---common/2012-news-toolkit-english.pdf?sfvrsn=6 [30.12.2016].

Prospectors’ and Developers’ Association of Canada 2015. Towards a safe day every day. The Canadian min-eral exploration health and safety annual report 2014. Prospectors’ and Developers’ Association of Canada. Saatavissa: http://www.pdac.ca/docs/default-source/default-document-library/2014-h-amp-s-annual-report.pdf?sfvrsn=0 [28.12.2016].

Puuronen, V. 2011. Rasistinen Suomi. Tallinna: Gaudea-mus Helsinki University Press. 286 s.

Raevaara, T. 2016. Tajuaako kukaan? Opas tieteen yleis-tajuistajalle. Tampere: Vastapaino. 202 s.

https://www.researchgate.net/profile/Malcolm_Scoble2/publication/267400456_Social_License_to_Operate_Mines_Issues_of_Situational_Analysis_and_Process/links/55302f4d0cf20ea0a06f66d0/Social-License-to-Operate-Mines-Issues-of-Situational-Analysis-and-Process.pdf







http://uusi.gtk.fi/export/sites/fi/ajankohtaista/viestintamateriaalit/geoloytaja/arkisto/geoloytaja_2_2016.pdf



http://tupa.gtk.fi/julkaisu/tutkimusraportti/tr_224.pdf


http://www.pdac.ca/pdac/advocacy/csr/on-common-ground.pdf

http://www.pdac.ca/pdac/advocacy/csr/on-common-ground.pdf

https://www.oxfamamerica.org/static/oa3/files/oxfam-america-ei-brochure.pdf

https://www.oxfamamerica.org/static/oa3/files/oxfam-america-ei-brochure.pdf

http://www.sll.fi/mita-sina-voit-tehda/vaikuta-lahiymparistoosi/tietopaketti-kaivoslaista-ja-viranomaisvaiheista



http://www.tekniikkatalous.fi/paivan_lehti/kallioperan-tuntemus-hiipuu-suomessa-6590433



http://projects.gtk.fi/export/sites/projects/kaivosakatemia/dokumentit/kaivosteollisuuden_vastuullisuuskoulutuksen_tukikonsultointi_tausta-analyysi_ID_5909.pdf




http://www.pdac.ca/pdf-viewer?doc=/docs/default-source/e3-plus---principles/e3-plus-principles-amp-guidance-notes---update-2014.pdf



http://www.pdac.ca/docs/default-source/e3-plus---common/2012-news-toolkit-english.pdf?sfvrsn=6



http://www.pdac.ca/docs/default-source/default-document-library/2014-h-amp-s-annual-report.pdf?sfvrsn=0



65



Rannikko, P. 1994. Ympäristökamppailujen aallot. Jul-kaisussa: Lehtinen, A. & Rannikko, P. (toim.) Pasilasta Vuotokselle. Ympäristökamppailujen uusi aalto. Tam-pere: Gaudeamus, 11–28.

Rose, A. W., Hawkes, H. E. & Webb, J. S. 1979. Geochem-istry in mineral exploration. 2nd edition. Bristol: Aca-demic Press. 657 s.

Ruíz Martín, A. R., Díaz, M. R. & San Román, J. A. 2014. Measure of the mining image. Resources Policy 41, 23–30.

Ruka-Kuusamon matkailuyhdistys ry 2009. Kuusamon matkailun tunnuslukuja – Toukokuu 2009. Saatavissa: http://www.ruka.fi/site_images/Kuusamo0509.pdf [20.01.2010].

Rytteri, T. 2012. Suomessa toimivien kaivosyhtiöiden vastuustrategiat ja yhtiöihin kohdistuvat odotukset. Alue ja ympäristö 41, 54–67.

Sairinen, R. 2011. Kaivosteollisuuden yhteiskuntavas-tuu ja muuttuva suhde paikallisyhteisöihin. Terra 121, 273–284.

Sairinen, R. & Kohl, J. 2004. Sosiaalisten vaikutusten arviointi – tavoitteista konkreettiseen sisältöön. Jul-kaisussa: Sairinen, R. & Kohl, J. (toim.) Ihminen ja ympäristön muutos. Sosiaalisten vaikutusten arvioin-nin teoriaa ja käytäntöjä. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B87, 9–40.

Sairinen, R., Rytteri, T. & Ziessler-Korppi, S. 2016. Kai- vostoiminnan yhteiskuntavastuu – kokemuksia maailmalta ja Suomesta. Julkaisussa: Mononen, T. & Suopajärvi, L. (toim.) Kaivos suomalaisessa yhteiskun-nassa. Vaajakoski: Lapin yliopistokustannus, 160−186.

Sairio, J. 1994. Luonnonsuojelulain ja kaivoslain suhde hiertää. Ympäristö 694, 20–21.

Sarala, P. (toim.) 2015. Novel techinologies for green-field exploration. Geological Survey of Finland, Special Paper 57. 197 s. + liitteet.

Sarpo, M. 2008. Kehystäminen Uraaniton.org-kansalais-liikkeen mobilisaatiossa. Ympäristönsuojelutieteen pro gradu -työ, Bio- ja ympäristötieteen laitos, Hels-ingin yliopisto. 83 s. + liitteet. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/18943/ke-hystam.pdf?sequence=2 [9.1.2017].

Scott, B. C. & Whateley, M. K. G. 2006. Project evalu-ation. Julkaisussa: Moon, C. J., Whateley, M. K. G. & Evans, A. (toim.) Introduction to mineral exploration. 2nd ed. Hong Kong: Blackwell Publishing, 253−277.

Selinheimo, S. 2014. Sodankylän kaivosteollisuus – kai-vannaisteollisuuden yhteiskuntavastuu alueellisiin muutoksiin kuntatason näkökulmasta. Pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto, Maantieteen ja geologian laitos. 89 s. + liitteet. Saatavissa: http://projects.gtk.fi/export/sites/projects/kaivosakatemia/dokumentit/Progradu_Stella_Selinheimo.pdf [9.1.2017].

Selinheimo, S., Kalliola, R. & Eerola, T. 2015. Kaivo-syritysten paikallinen hyväksyttävyys kuntatason näkökulmasta: Esimerkkinä Sodankylä. Terra 127, 125–134.

Shandro, J. A., Veiga, M. M., Shoveller, J. Scoble, M. & Koehoorn, M. 2011. Perspectives on community health and the mining boom-bust cycle. Resources Policy 36, 178−186.

Shepard, R. B. 2008. Gaining a social license to mine. Mining.com 01.04.2008. Saatavissa: http://www.mining.com/gaining-a-social-license-to-mine/ [12.11.2016].

Singer, D. A. & Kouda, R. 1999. Examining risk in mineral exploration. Natural Resources Research 8, 111−122.

Slack, K. 2012. Mission impossible? Adopting a CSR-based business model for extractive industries in developing countries. Resources Policy 37, 179–184.

Soudunsaari, L. & Hentilä, H.-L. 2016. Kaivotoiminta ja alueiden käytön suunnittelu – kohti parempia käytäntöjä. Julkaisussa: Mononen, T. & Suopajärvi, L. (toim.) Kaivos suomalaisessa yhteiskunnassa. Vaaja-koski: Lapin yliopistokustannus, 21−37.

Stephens, C. & Ahern, M. 2001. Worker and community health impacts related to mining operations interna-tionally. A rapid review of the literature. Mining, Min-erals, and Sustainable Development Reports 25. 59 s.

Student, B. 2010. Examining the business case for pro-active community engagement during mineral explo-ration. A Research Report. MBA thesis, The Graduate School of Business, University of Cape Town. 78 s. + liitteet.

Suomen säädöskokoelma 2011. Valtineuvoston asetus 168/2011 Geologian tutkimuskeskuksesta. Saatavissa: http://www.gtk.fi/export/sites/fi/gtk/Asetus168_2011.pdf [12.11.2016].

Suomen YK-liitto 2012. YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista ja ILO:n yleissopimus nro 169. Helsinki: Suomen YK-liitto. 125 s.

Suopajärvi, L. 2013. Social impact assessment in mining projects in Northern Finland: comparing practice to theory. Environmental Impact Assesssment Review 42, 25−38.

Suopajärvi, L. 2015. Suomalainen luonnonvarapolitiikka ja paikallisuuden hajoaminen – Yhteiskuntatieteel-linen katsaus luonnonvarojen hyödyntämiseen. Acta Lapponica Fenniae 26, 94–105.

Suopajärvi, L. & Sairinen, R. 2016. Sosiaalisten vaiku-tusten arviointi kaivostoiminnassa. Julkaisussa: Mon-onen, T. & Suopajärvi, L. (toim.) Kaivos suomalaisessa yhteiskunnassa. Vaajakoski: Lapin yliopistokustan-nus, 38−56.

Swyngedouw, E. 2004. Globalisation or ‘glocalisation’? Networks, territories and rescaling. Cambridge Re-view of International Affairs 17, 25−48.

TEM (työ- ja elinkeinoministeriö) 2010. Suomen min-eraalistrategia. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö, Espoo: Geologian tutkimuskeskus. 19 s. Saatavissa: http://projects.gtk.fi/export/sites/projects/mineraal-istrategia/documents/SuomenMineraalistrategia_2.pdf [9.1.2017].

TEM (työ- ja elinkeinoministeriö) 2013. Suomi kes-tävän kaivannaisteollisuuden edelläkävijäksi toi-mintaohjelma. Työ- ja elinkeinoministeriön julkai-suja, Konserni 15/2013. 51 s. Saatavissa: http://www.tem.fi/files/36939/Suomi_kestavan_kaivannaist-eollisuuden_edellakavijaksi_-_toimintaohjelma.pdf [18.6.2015].

TEM (työ- ja elinkeinoministeriö) 2014. Malminetsintä suojelualueilla sekä saamelaisten kotiseutualueella ja poronhoitoalueella. Helsinki: Työ- ja elinkeinominis-teriö. 71 s. Saatavissa: http://www.tem.fi/files/39765/TEM_Opas_MEKO_02052014.pdf [18.6.2015].

Tervo, K. 2013. Pampalo. Tapaustutkimus kaivostoimin-nan sosiaalisista vaikutuksista harvaan asutulla maa-seudulla. Alue ja ympäristö 42, 37–48.

Thomson, I. & Boutilier, R. G. 2011. The social license to operate. Julkaisussa: Darling, P. (toim.) SME Mining and Engineering Handbook. Littleton, Co., 1779−1796.

Thomson, I. & Joyce, S. A. 1997. Mineral exploration and the challenge of community relations. On Common Ground Consultants Inc. Saatavissa: http://oncom-monground.ca/wp-content/downloads/mineral.html [22.07.2014].

Tiainen, H., Sairinen, R. & Mononen, T. 2014. Talvivaaran kaivoshankkeen konfliktoituminen. Ympäristöpolitii-kan ja -oikeuden vuosikirja, VII, 7–76.

http://www.ruka.fi/site_images/Kuusamo0509.pdf

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/18943/kehystam.pdf?sequence=2



http://projects.gtk.fi/export/sites/projects/kaivosakatemia/dokumentit/Progradu_Stella_Selinheimo.pdf



http://www.mining.com/gaining-a-social-license-to-mine/

http://www.mining.com/gaining-a-social-license-to-mine/

http://www.gtk.fi/export/sites/fi/gtk/Asetus168_2011.pdf

http://www.gtk.fi/export/sites/fi/gtk/Asetus168_2011.pdf

http://projects.gtk.fi/export/sites/projects/mineraalistrategia/documents/SuomenMineraalistrategia_2.pdf



http://www.tem.fi/files/36939/Suomi_kestavan_kaivannaisteollisuuden_edellakavijaksi_-_toimintaohjelma.pdf



http://www.tem.fi/files/39765/TEM_Opas_MEKO_02052014.pdf

http://www.tem.fi/files/39765/TEM_Opas_MEKO_02052014.pdf

http://oncommonground.ca/wp-content/downloads/mineral.html

http://oncommonground.ca/wp-content/downloads/mineral.html

66


Tiainen, M., Kujala, S., Ahtola, T., Eilu, P., Grönholm, S., Hakala, O., Istolahti, P., Jumppanen, A., Kärk-käinen, N., Rasilainen, K. & Törmä, H. 2017. Kanta-Hämeen potentiaalisten kaivosten aluetaloudelliset vaikutukset. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusra-portti 229. 124 s. Saatavilla: http://tupa.gtk.fi/julkai-su/tutkimusraportti/tr_229.pdf [22.5.2017].

Tukes 2016. Korvaukset ja vakuus. Saatavissa: http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/Kaivokset/Kaivoslupa/Kor-vaukset-ja-vakuus/ [21.10.2016].

Tuunanen, P., Tarasti, M. & Rautiainen, A. 2012. Joka- miehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella. Suo-men ympäristö 30. 142 s.

Valkonen, J. 2007. Luontopolitiikan paikallisuus. Alue ja ympäristö 36, 27–37.

Vidal, J. 2014. Mining threatens to eat up northern Eu-rope’s last wilderness. Guardian, 3.9.2014. Saatavissa: https://www.theguardian.com/environment/2014/sep/03/mining-threat-northern-europe-wilder-ness-finland-sweden-norway [4.3.2016].

Viinikainen, T. 2004. Miksi ne pelkää? Ydinjätteiden lop-pusijoituksen SVA. Julkaisussa: Sairinen, R. & Kohl, J. (toim.) Ihminen ja ympäristön muutos. Sosiaalis-ten vaikutusten arvioinnin teoriaa ja käytäntöjä. Yh-dyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuk-sen julkaisuja B 87, 141–162.

Vuori, S., Kivinen, M., Käpyaho, A. & Haapalehto, T. 2015. Näkymiä mineraalipolitiikkaan EU:ssa ja Suomessa: Aika EU:n raaka-aineita koskevan aloitteen jälkeen. Julkaisussa: Kivinen, M. & Aumo, R. (toim.) Kaivostoiminta ja malminetsintä Suomessa: teol-lisen arvoverkon tukijalasta kansainvälisen verkosto-yhteiskunnan osaksi. Geologian tutkimuskeskus, Tut-kimusraportti 221, 12–26. Saatavissa: http://tupa.gtk.fi/julkaisu/tutkimusraportti/tr_221.pdf [18.6.2016].

Väliverronen, E. 2016. Julkinen tiede. Tampere: Vasta-paino. 223 s.

Whateley, M. K. G. & Scott, B. C. 2006. Evaluation tech-niques. Julkaisussa: Moon, C. J., Whateley, M. K. G. & Evans, A. (toim.) Introduction to mineral exploration. 2nd ed. Hong Kong: Blackwell Publishing, 199−252.

Wilburn, K. M. & Wilburn, R. 2011. Achieving social li-cense to operate using stakeholder theory. Journal of Business Ethics 4, 3–16.

Williams, L. 2010. Building CSR principles into your com-pany: PDAC'Se3 Plus principles offer explorers ratio-nale and direction for good practices. Mining journal, June 18, s. 15.

Wilson, A. & Cervantes, M. 2014. Fraser Institute annu-al survey of mining companies 2013. Fraser Institute. Saatavissa: https://www.fraserinstitute.org/sites/de-fault/files/mining-survey-2013.pdf [16.4.2016].

Yle-Uutiset 2016. Kyläläisten kaivospelko lopetti koulu-laisten kiviretket: “Hyvin harva kannattaa malmien etsimistä”. Yle-Uutiset 3.3.2016. Saatavissa: http://yle.fi/uutiset/3-8712893 [21.10.2016].

Ylönen, M. 2010. Tieto, tiede ja asiantuntijuus. Julkaisus-sa: Valkonen, J. (toim.) Ympäristösosiologia. Helsinki: WSOYpro, 83–100.

Ziessler, S., Eerola, T. & Tuusjärvi, M. 2013. Local stake-holder engagement of mineral exploration com-panies in Finland. Proceedings, 6th International Conference on Sustainable Development of Mining Industry, Milos, Greece, 30.6.–3.7.2013. Saatavissa: http://projects.gtk.fi/export/sites/projects/kaivos–akatemia/dokumentit/028_ZIESSLER.pdf [9.1.2017].

Ziessler-Korppi, S. 2013. Local stakeholder engagement of mineral exploration companies within the corpo-rate social responsibility (CSR) framework: Insights into companies operating in Northern Finland. Mas-ter’s Thesis, Aalto University, Degree Programme in Information Networks. 184 s. + liitteet. Saatavissa: http://projects.gtk.fi/export/sites/projects/kaivo-sakatemia/dokumentit/Ziessler-Korppi_Sofia_mas-ters_thesis.pdf [9.1.2017].



http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/Kaivokset/Kaivoslupa/Korvaukset-ja-vakuus/



https://www.theguardian.com/environment/2014/sep/03/mining-threat-northern-europe-wilderness-finland-sweden-norway





https://www.fraserinstitute.org/sites/default/files/mining-survey-2013.pdf

https://www.fraserinstitute.org/sites/default/files/mining-survey-2013.pdf

http://yle.fi/uutiset/3-8712893

http://yle.fi/uutiset/3-8712893

http://projects.gtk.fi/export/sites/projects/kaivosakatemia/dokumentit/Ziessler-Korppi_Sofia_masters_thesis.pdf



http://projects.gtk.fi/export/sites/projects/kaivosakatemia/dokumentit/028_ZIESSLER.pdf

http://projects.gtk.fi/export/sites/projects/kaivosakatemia/dokumentit/028_ZIESSLER.pdf

67



Osa-alueet/Vaiheet

Sidosryhmäyhteistyö Biodiversiteetti Työterveys- ja turvallisuus

Kriisinhallinta

1. Esivalmistelu Yrityksen profilointi: verkkosivu, SoMe, esite, tiedotusmateriaali (video), palautejärjestel-mä, koulutus Alueen profilointi: selvitys alueesta, riski-kartoitus, sidosryhmien tunnistaminen, sidos-ryhmäanalyysi, paliskun-nat, sidosryhmäsuunni-telma, vaikutusalueen määritys, tiedonkeruu

Alueen profilointi:uhanalaiset-/direkti-ivilajit, luonnonsuo-jelu-alueet, muinaismuistot, tiedustelu viranomaisilta, rapor-tointi, BD-hallinta- järjestelmä

Yhtiön toimintape-riaatteet, sitoutumi-nen, johdon vastuu, koulutus, harjoittelu, käytös, kulttuuri, seuranta, raportoin-ti, turvallisuus- ja työohjeet

Johdon sitoutumi-nen, valmius, alus-tava riskikartoitus, suunnitelma, luettelo viranomaisten yh-teystiedoista, kriisinhallintaryhmä, tiedottaja, sisäinen arviointimenettely, koulutus, harjoittelu

2. Tunnustelu Henk.koht. kontaktit avainsidosryhmiin,tupailta kaikille, vaiku-tus-mahdollisuuksien ja lupaprosessin selven-nys, paikallisten tar-peiden huomioiminen, neuvottelu paliskunnan kanssa, tiedonkeruu, sidosryhmäanalyysi, vuo-rovaikutussuunnitelma

Tunnistaminen, kartoitus, raportointi

Perehdytys, opastus, turvallisuusohjeet, varusteet, työkoneet ja laitteet,varovaisuus ja varotoimenpiteet liikenteessä ja maastotyössä, vies-tiyhteydet, pelastus-laitoksen ja virano-maisten yhteystiedot

Riskikartoitus ja ar-viointi paikan päällä ja toimenpiteiden suunnittelu, toteu-tus ja vaikutusten arviointi, tulokset käsitelty ja hyväksyt-ty, luettelo sidosryh-mien yhteystiedoista

3. Malmin- etsintä

Työryhmä/pienryhmät, korvauskirje, alihankki-ja- koulutus, yhteistyö, osallistuminen, sponso-rointi, paikalliset yrittäjät ja työvoima, tiedonkeruu, sidos-ryhmäanalyysi, vuorovaikutussuunnitelma, poronhoidon huomioi-minen

Luonnonsuo-jelu-alueiden/-koh-teiden välttäminen (jos mahdollista)/huomioiminen,neuvottelu vira-nomaisten kanssa (lupa), Natura-ar-viointi, vaikutusten minimointi ja seuran-ta, yhteistarkkailu

Perehdytys, opastus, turvallisuusohjeet, työkoneet ja -laitteet, työskentelyn ohjeis-tus, avun hälytysma-hdollisuus, varovai-suus ja liikenteessä ja maastotyössä, kairaustyömaan tur-vallisuus, konsulttien perehdytys, opastus, poronhoidon huo-mioiminen

Kriisitilanteen joh-topaikka, välineet ja viestiyhteydet, viesti-yhteyksien testaami-nen määräajoin, kohteen tavoitetta-vuus/vasteajat

4. Lähtö/Siirtymä kaivos- suunnitteluun

Lähtösuunnitelma, velvollisuuksien hoito,haastattelu, tiedotus- tilaisuus, jäähyväisjuhla/vuorovaikutus-suun-nitelma, sosiaalisten vaikutusten arviointi, yhteissuunnittelu

Jälkien korjaus ja korvaus, vaikutusten seuranta, yhteistarkkailu

Rakenteiden ja rajausten poisto, kaivausten täyttö,arviointi varoitusten jättötarpeesta

Loppuarviointi koh- teesta ja toiminnasta: onko mahdollisia vai-kutuksia ihmisiin tai ympäristöön, mitä ei havaittu/huomioitu, toimintamalli jos niitä nousee esille

Liite 1. Kestävän kaivostoiminnan verkostossa kehitetty työkalupakki sidosryhmäyhteistyöhön, luonnon moni-muotoisuuden suojeluun, työterveyteen ja -turvallisuuteen sekä kriisinhallintaan. Appendix 1. A toolbox created for stakeholder engagement, biodiversity conservation, work health and security and crisis management.

68


Liite 2. Malminetsintä ja siihen liittyvät hyvät käytännöt – TAUSTAHAASTATTELUJEN KESKUSTELUTEEMAT (luku 4).Appendix 2. Mineral Exploration and its Best Practices – (Chapter 4)TOPICS OF THE BACKGROUND INTERVIEWS.

1. Haastateltavan tai hänen taustaorganisaationsa kosketuspinta kaivostoimintaan

a. Mitä tahoa/tahoja toimijakentän kuvauksessa edustatte?

2. Toimijakentän kuvauksen testaaminen

a. Puuttuuko alustavasta toimijakentän kuvauksesta (kuva 1) mielestänne olennaisia toimijoita, sidosryhmiä tai arvoketjun osia?

3. Kaivostoiminnan vastuullisuuden ydinkysymykset Suomessa

a. Mitkä ovat mielestänne kaivostoiminnan vastuullisuuden ydinkysymykset liittyen ympäristöön, talouteen ja sosiaaliseen vastuullisuuteen?

b. Miten ne linkittyvät kaivostoiminnan elinkaaren eri vaiheisiin?

4. Malminetsintävaiheen vastuullisuuden haasteet ja hyvät käytännöt Suomessa

a. Mitä ovat mielestänne malminetsintävaiheen vastuullisuuden keskeisimmät haasteet käytännössä (esim. lainsäädäntö, ohjeistus, käytännön toteutus)?

b. Entä minkälaisia ovat tai olisivat keskeiset hyvät käytännöt (esim. toimintatapoja, malleja tai yksittäisiä tapahtumia, joista teillä on kokemusta)? Esim. millä tavoin toivotte, että malmia etsivä yhtiö saapuu paikkakunnalle harjoittamaan toimintaansa (tiedotus, kontaktit, yms.)?

c. Koskettavatko haasteet ja hyvät käytännöt vain jotakin tiettyä sidosryhmää vai laa-jemmin yhteiskuntaa?

d. Millä tavoin edellä mainittuja haasteita voitaisiin ratkaista? Esim. muuttamalla tai lisäämällä lainsäädäntöä tai ohjeistusta, ottamalla käyttöön uusi hyviä käytäntöjä meiltä ja muualta, tms.?

Geologian tutkim

uskeskus

Geologian tutkimuskeskus on tuonut oman panoksensa suomalaiseen kaivoskeskusteluun ja -tutkimukseen vetämällä KaivosAkatemiaa ja osallistumalla mm. Sustainable Acceptable Mining (SAM) -hankkeeseen sekä Kestävän kaivostoiminnan verkoston toimintaan. Kun suurin osa kaivosalan yhteiskuntavastuun ja sosiaalisen toimiluvan edistämis- ja tutkimushankkeista on keskittynyt kaivoksiin, mainituissa hankkeissa on kiinnittetty huomiota myös malminetsinnän sosiaalisiin kysymyksiin.

Tämä tutkimusraportti on kontribuutio suomalaiseen keskusteluun sosiaalisesta toimiluvasta ja yritysten yhteiskuntavastuusta erityisesti malminetsinnän kannalta. Kirjoituksessa määritellään kaivostoiminnan ja malminetsinnän sosiaalinen toimilupa ja yhteiskuntavastuu, kerrataan niiden kehittyminen ja verrataan niiden eroja ja haasteita kehittyvissä- ja teollisuusmaissa. Raportissa kuvaillaan myös malminetsintä, sen riskit, sosiaaliset vaikutukset ja ympäristövaikutukset sekä sidosryhmien ja yritysten näkemyksiä ja toiveita toiminnan kannalta. Viestintä ja sidsoryhmätoiminta ovat sosiaalisen toimiluvan ja yhteiskuntavastuun keskeiset tekijät malminetsinnässä. Raportissa esitellään malminetsinnän sidosryhmätoimintaan kehitetty malli ja tarkastellaan malminetsintäyritysten verkkosivuja ja vastuullisuusraportointia. Raportti osallistuu myös kaivostutkimuskeskusteluun käsitellen kaivosalan sosiaaliseen toimilupaan ja yhteiskuntavastuuseen liittyviin käsitteisiin ja käytäntöihin kohdistettua kritiikkiä.

The Geological Survey of Finland has contributed to the discussion and research on mining in Finland by leading the MiningAcademy and participating within the Sustainable Acceptable Mining (SAM) projects and activities of the Network for Sustainable Mining. When as the major part of similar projects have focused mines and mining companies, the mentioned projects focused also on the understanding of social aspects of mineral exploration.

This Report of Investigation is a contribution for the discussion on social license to operate (SLO) and corporate social responsibility (CSR) especially regarding mineral exploration in Finland. The paper describes the SLO and CSR, review their development and analyses their differences and challenges in developing and industrialized countries. The report also decribes mineral exploration, its risks, and social and environmental impacts, as well as stakeholders’ and mineral exploration companies’ views and wishes on sustainability of the activity. Communication and stakeholder engagement are the main issues of CSR and SLO in mineral exploration. The paper describes a model for stakeholder engagement developed for mineral exploration in Finland and analyses mineral exploration companies’ websites and sustainability reporting. The report participates also on the debate on social research on mining by dealing with the criticism towards concepts and practices related with SLO and CSR of mining industry.

Kaikki GTK:n julkaisut verkossa hakku.gtk.fi

ISBN 978-952-217-385-0 (PDF)ISSN 0781-4240

hakku.gtk.fi

Summary: Corporate social responsibility in mineral exploration -...

Documents

Transcript of Summary: Corporate social responsibility in mineral exploration -...